Prospero año nuevo y felicidad para tod@s!

Vuosi 2011 on ihan 14 tunnin päästä jo historiaa. Ja täytyy sanoa, että aika paljon on ehtinyt tapahtua yhden vuoden aikana. Vuosi alkoi kirjotuksilla, jotka eivät minun osaltani niin kauhean hyvin menneet, lukuunottamatta pitkän matikan kirjotuksia, joissa yllätin itsenikin. Tosin, tulihan niihin opiskeltua, että toisaalta olin kyllä ansainnut arvosanani.

Kirjotusten jälkeen alkoi kova luku-urakka Turun oikeustieteelliseen, jonne en lopulta kuitenkaan päässyt. Kolme 200 sivun kirjaa tuli kuitenkin luettua läpi kolmeen kertaan ja neljännen kerran vain selailin kirjat läpi. Itse kokeissa tein parhaani, mutta tiesin jo kirjottaessani, ettei siitä tulisi mitään. Mutta kukaan ei taaskaan voi väittää, ettenkö olisi tehnyt parhaintani.
Kuten kaikki tiedämme, en päässyt myöskään matkailualalle sisään. Porvoon kokeet menivät suhteellisen hyvin, mutta haastattelu olisi voinut mennä paremminkin. Ensi keväänä uudestaan.

Kesällä tiesin jo melkein heti pääsykokeiden jälkeen, etten pääsisi minnekkään. Minun oli kuitenkin odotettava miten matkailun pääsykokeet loppujenlopuksi meni, että saatoin olla varma siitä, etten saanut opiskelupaikkaa. Tuolloin minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Joko olisin opiskellut oikeustieteellisen kursseja avoimessa yliopistossa tai sitten mennä töihin. Valitsin jälkimmäisen, koska en halunnut kokea uutta pettymystä ensi keväänä siitä, etten kuitenkaan pääsisi sisään edes avoimen yliopiston hyväksi lukemien opintopisteiden ansiosta. Sen jälkeen oli sitten päätettävä että mitä tekisin työkseni. Silloin halusin vain pois Suomesta, silloin tuntui, että kotona seinät vain kaatuivat päälleni ja kaikki tuntui todella ahdistavalta. Niimpä sitten löysin vaihtoehdon, jonka nimi oli au pair. Löysin sopivan tuntuisen järjestön ja laitoin paperit sisään. Kuukauden sisällä minulla oli jo perhe ja olin lähdössä Espanjaan.

Kaikki tietävät mitä sitten on tapahtunut. Tähän vuoteen sisältyy niin paljon itkua ja naurua, ettei ole tosikaan. Niin paljon onnistumisia ja epäonnistumisia ettei ole tosikaan. Ja myös oikeita päätöksiä ja virheitä, joita kadun, mutta joita en saa tekemättömäksi. Yksi asia on kuitenkin varmaa: kun kolmen kuukauden päästä palaan Suomeen, en ole enää se sama ihminen kuin lähtiessäni. Sen verran olen saanut elämänkokemusta ja uusia näkökulmia elämääni, etten mitenkään voisi olla sama ihminen. Ja ainakin olen paljon itsenäisempi ja osaan ajatella paljon laajemmin, kuin ennen. Minusta se on upeata, en tiedä mitä te muut sitten ajattelette.

Vuodelta 2012 odotan monenmoista, mutta lähinnä sitä, että pääsisin opiskelemaan. Mietittyäni todella tulevaisuuttani olen loppujen lopuksi tullut siihen tulokseen, että minun on parempi jäädä Suomeen opiskelemaan. Vielä en tosin tiedä, uskallanko hakea uudelleen oikeustieteelliseen vai vaihdanko alaa. Matkailualalle haen kuitenkin ihan varmasti. Sillä jos minä, en niin kovin lapsirakas ihminen, jaksan kahtakin lasta puoli vuotta joka päivä ja tulen vielä hienosti toimeen niiden kanssa, niin enköhän minä aina pari humalaista suomalaisturistia kesytä.

Toivottavasti teillä on ollut hyvä vuosi 2011. Minulla se nimittäin oli sitä, vaikkakin täynnä pettymyksiä. Niistä on kuitenkin noustu ja selvitty, mikä antaa toivoa tulevia vastoinkäymisiä ajatellen. Mutta nyt, hyvää uutta vuotta 2012. Toivotaan, ettei se maailmanloppu tule vielä tänäkään vuonna!

P.S. Pahoittelen kuvien puutetta, niitä vain on vaikea lisätä, jos kaikki ovat omalla koneella ja oma kone on Espanjassa..

Jouluun on taas vuosi aikaa

Ajattelin tulla todistamaan, että olen kuin olenkin selvinnyt joulusta hengissä. Vaikkei sitä kyllä olisi uskonut, jos joku sattui minut näkemään aattona tai joulupäivänä.. Voin ainakin sanoa, että otin hieman läheisempää tuttavuutta keittiön lattiaan, kun en enää penkillä pystynyt istumaan hervottoman heilumisen takia! Että hienoa olla taas Suomessa!

Käytännöllinen huivi, minulla tosin ranteessa

Jouluaattohan meni muuten ihan hienosti. Aamulla heräsin väsyneempänä kuin olin mennyt nukkumaan, tai siltä minusta ainakin tuntui. Kuusi oli juuri kannettu sisään, mutta minä sain silti kunnian laittaa kuuselle sokeria, vaikka sitä laittoi myös toinen veljistäni. Sain myös laittaa kuuseen valot ennen kuin sitten nuoremman veljeni kanssa koristelimme kuusen oikein komeaksi. Se tosin meinaa kaatua koristeiden painosta, ja kaikkia koristeita emme edes saaneet ripustettua kun tila loppui!

Kuusen koristelun lomassa katselimme Joulupukin kuumaalinjaa, jonka jälkeen oli aamupuuron vuoro ja uskokaa tai älkää, mutta minun huonotuurini kääntyi täysin, sillä sain ensimmäistä kertaa mantelin! Meillä ei mantelin saamisen johdosta lauleta, vaan saamme aukasta yhden pienen lahjan. Niimpä kipitin hakemaan kuusen alta yhden lahjapaketin, jossa oli minun nimeni ja sieltä paljastui ripsiväri, luomiväri sekä kajaali, joita olin toivonut, mutten uskonut saavani. Ihana yllätys oli muutenkin huomata, että useammassakin paketissa oli minun nimeni, vaikka sanoin että minulle riittävät vain lentoliput Suomeen. Ilmeisesti olin kuitenkin ollut kiltti!

Joulupäivällinen ajoittui viiden aikoihin, ja täytyy sanoa, että hyvää ruokaa oli. Nälkä ei ainakaan jäänyt. Sen jälkeen olikin sitten loppujen lahjojen jaon vuoro. Minun paketeistani paljastui noiden yllämainittujen lahjojen lisäksi kasvojen puhdistusainetta, rahaa, suklaata, Suomi kaulahuivi, Suomi huppari, Suomi huivi, Suomi fleecepeitto, villasukat, Kiroilevasiili yöpaita ja -housut sekä mamman tekemä ihanan lämmin tuubikaulahuivi (tiedättehän semmoinen suuren suuri huivi, joka on ympyrän mallinen ja kiedotaan kaulan ympäri kahdesti).

Loppuilta meni sitten siinä, että nauroimme koiralle, joka ei oikein ymmärtänyt lahjansa ideaa, katselimme ja kuuntelimme kun pikkuveljeni pelasi minulta saamaansa Fifa12 peliä ja loppuyöstä tai aamusta minä kyselin muilta pöydän ääressä istuneilta moottorimaailman kysymyksiä, sillä veljeni sai pelin moottoriurheiluun littyen. Täytyy myöntää, että minä todella luulin tietäväni jotain siitä aihealueesta, mutta väärin todellakin luulin. Kaikki Formuloihin liittyvät kysymykset olivat noin 95% hallussa, mutta mitään muuta en sitten tiennytkään. Onneksi siis minä kyselin, etten näyttänyt muille tyhmyyttäni :D

Joulupäivänä kävimme sitten syömässä mammalla jouluruoan, joka on meillä jokavuotinen perinne. Aivan älyttömän hyvää ruokaa tuo jouluruoka on, mutta ei sitä kyllä loputtomiin jaksa syödä. Vaikka toisaalta, jos sitä osaisi syödä vain vähän kerrallaan, eikä aina söisi kupuaan täyteen, niin ehkäpä se sitten menisi vaikka joka päivä, kuka tietää. Kuka kokeilee?

Minun 3kg suklaarasiani 

Ei uskoisi, että huomenna tulee viikko täyteen Suomessa. Tämä aika menee älyttömän nopasti!!! Ihan liian nopeasti. Tällä viikolla olen jo käynyt lääkärissä näyttämässä tuota minun kipeätä jalkaani, johon ei määrätty muuta kuin hengittäviä siteitä. Sen lisäksi katsoin TSH-maratonin Saran kanssa ja tänään kävin syömässä hyvän pitsan Kaisan ja Nooran kanssa. Ihan mahtavaa minulla siis on ollut, en ole vain hengaillut kotona yöhousuissa ja katsellut Serranon Perhettä. Tosin, eilen katsoin ensimmäistä kertaa Napapiirin Sankarit -elokuvan ja tänään vielä uudestaan ja täytyy sanoa, että Jasper Pääkkönen on kyllä aika ihana komistus. Ja hänellä on aivan ihania vuorosanoja tuossa ko. leffassa! Nyt olen siis aivan ihastunut häneen <3 No, ehkäpä tämä ihastus menee ohi heti kun seuraavan kerran menen huoneeseeni ja näen siellä suuren suuren posterin, jossa on minun ihana Sergio Ramokseni :D

Pari päivää vielä uuteen vuoteen, mitenkä meinasitte sitä juhlia? Minulla oli suunnitelmia, ei ole enää. Niimpä lupauduin olemaan kotona pikkuveljeni kanssa ja ampua, tai pitäisikö sanoa että katsoa kun hän ampuu raketteja ja mennä sitten nukkumaan jossain vaiheessa. Ja hei! Huomenna tulee maikkarilta Uuno Turhapuro Epsanjassa, joten sekin täytyy kyllä katsoa, ettei tuo Espanja täysin unhoitu mielestä :D Minä palaan täällä blogin puolella vielä asiaan ennen uuden vuoden vaihdetta, kun kerron teille mietteitä tästä kuluneesta vuodesta. Palataan astialle siis silloin!

It's Christmas time!

Kotona! En voi sanoin kuvailla miten helpottunut olen!!

Aamulla matka alkoi klo 7.30, kun host isäni vei minut lentokentälle. Meinasin lähes myöhästyä 9.30 lähteneestä koneestani, mutta en onneksi sentään. Pääsin tunnin lentoreissulle Barcelonaan. Hieman jännitin, ehdinkö jatkolennolleni, mutta selvitin senkin kirkkain paperein.

Neljän tunnin lento oli todella tylsä. Oli tylsää vain istua ja tuijottaa lentoreitin näyttöruutua, mutta siinä vaiheessa kun ruutuun ilmestyi Turku ja Hämeenlinna, tiesin että olen lähellä kotia. Niin, Hämeenlinnan nimen näkeminen ilman ään pilkkuja tuntui siinä vaiheessa maailman parhaimmalta asialta, kuka olisi uskonut? Minähän en koskaan tule olemaan hämeenlinnalainen vaan lammilainen!

Koko lennon ajan meinasin purskahtaa itkuun, paitsi silloin kun torkuin. Ajattelin vain "kohta olen Suomessa, kohta olen kotona" ja siinä samalla mieleen tuli vanhemmat, kaverit ja tietysti Tarmo <3 Äiti olikin sitten Helsinki-Vantaalla isän kanssa vastassa, ja siinä vaiheessa ku näin äidin, todella purskahdin itkuun. Neljä kuukautta näkemättä häntä oli kyllä aika tuskaa, nyt sen vasta todella tajusin. Helsingistä otettiin suunta kohti Lahtea, josta otettiin veljeni kyytiin ja suunnattiin kotiin Lammille. Ennen kotia käytiin kuitenkin vielä mammalla kahvilla, mikä oli piristävää!

Kun lopulta pääsin kotiin, kävelin ulko-ovelle ja aukaisin sen. Tarmo oli ovella vastassa odottamassa lähinnä äitiä ja oli aivan silmin nähden hölmistynyt, kun minä astuinkin sisään. Hän ei meinannut tuntea minua ollenkaan! Onneksi nyt olemme taas kuitenkin kuin parhaita kavereita :D Siinäkin vaiheessa kyyneeleet valuivat.

No mutta, huomenna on jouluaatto, joten eiköhän pyyhitä kyyneleet ja mennä nukkumaan ja unelmoimaan niistä pehmeistä paketeista :) Eli hyväää joulua kaikille blogini lukijoille!! Palaillaan joulun jälkeen jossain vaiheessa asiaan ;D <3

Music rules the world

Minulta on hirveästi kyselty, millaista musiikkia täällä Madridissa soitetaan. Minä itse kuuntelen vain NRJ:n nettiradiota lähinnä aamupoikien takia, joten esimerkiksi 40 Principalesia ei tule kuunneltua ollenkaan, mutta väittäisin, että samat Coldplayt ja Kings of Leonit sielläkin soi. Ja koska en Suomessa ollessani käynyt yöelämässä, en osaa sanoa mitä musiikkia discoissa tulee, mutta voin silti tehdä hieman listaa siitä, mitä biisejä löytyy minun kännykästäni Madridin discojen vaikutuksesta. Tämä on siis erittäin tanssimusiikki painotteinen lista, mutta koittakaapa kestää :)



Tällä on hyvä aloittaa bileet. Juan Magan on muutenkin ihan kingi musiikin teossa, minun listallani ihan jaetulla ykkössijalla David Guettan ja Pitbullin kanssa!


Tämä biisi laittaa kyllä aina tanssimaan, jos on hetkeksi mennyt istumaan ja lepuuttamaan jalkojaan! Ja tietysti pitää laulaa mukana!!


Enriquea ei tältä listalta muuten löydy, ja tämä biisi on kyllä kovassa soitossa nimenomaan tässä versiossa <3


Kuten sanoin, Juan Magan on ihan ykkönen. Ja tämä biisi on pakko laittaa tälle listalle, koska tässä on niin hyvät sanat. Ayer la vi bailando por ahí. Con sus amigas en una calle de Madrid. Como en el día que la conocí. Fueron los días más felices para mí <3


Tämän biisin tullessa menemme aivan sekaisin aina Julian kanssa, ja alamme tanssia niin villisti, että jos siihen asti on ollut vaikeuksia liikkua tanssilattialla, niin tämän tanssin aikana kyllä hoidamme itsellemme sen tilan, että pystymme bailaamaan! :D Ja tässäkin kyllä kivat sanat ;D


Minä en tykkää tanssia hitaita biisejä, mutta täytyy sanoa, etten tiedä mitään mahtavampaa, kuin tanssia tätä jonkun söpön miehen kanssa ja vain laulaa mukana. Ja jotenkin tämä biisi puhuttelee minua, sillä minä taisin löytää rakkauden toivottomasta paikasta.


Hitaan biisin jälkee jotain vähän menevämpää :D Daddy Yankee on vaan niin hyvä tanssimusiikin tekijä.


Joo siis tästä biisistä minä en tykkää, mutta kyllä tämä menee tanssilattialla. Eniten inhoan tässä kertosäettä, mutta joku muu saattaa tietysti tykätä tästä, joten siksi laitan tämän tänne! Tarkoitushan oli näyttää teille, millaista musiikkia täällä tulee ja tässä voi olla pohjaa jonkun perjantai tai lauantai-illan musiikkikattaukseen!


Minä tykkään tästä biisistä ihan sikana, koska minusta tässä on hauska biitti ja Fuegon ääni on mielenkiintoinen. Sopii tähän biisiin.


Uskokaa tai älkää, mutta kyllä. Tätä biisiä soitetaan täällä yhä edelleen, vaikka tämä onkin jo vanha ja kulunut. Silti tätä jaksaa aina tanssia uudelleen ja uudelleen!


Tämä ja kaikki muut Pitbullin biisit, kuten Give me everything tonight sekä Rain Over Me on kovassa soitossa, mutta tämä on ehdoton ykköseni, koska tykkään sanoista todella paljon. Suavemente, besame! I'm ready to do whatever, if you take me away <3


Vielä kerran Juan Magania teille. Siispä Un Momenttooooo!


Vamos pa'la, pa'la, pa'la discoteca! Yo no quiero agua, yo quiero bebida!


Tähän biisiin on hyvä lopettaa. Rakastan tätä biisiä ja sen biittiä, johon löytää aina jonkinlaiset tanssikuviot, jotka vievät mennessään.
Tiedän, että tältä listalta puuttuu monta biisiä, mutta valitettavasti tila on rajallista. Ja en usko, että kukaan jaksaa kuunnella kaikkia biisejä loppuun asti. Mutta toivottavasti tästä on jotain hyötyä jonkun perjantai-iltaan. Ainakin minun lentomatkaani nämä biisit vauhdittavat mukavasti perjantai aamuna!

Los Reyes Magos

Muahah! Nyt voin kertoa teille kaksi asiaa. 1) Olen maistanut Viiriäisen munia, ja ne olivat todella herkullisia. En pelkintään, vaan vaalean leivän päällä, jossa oli myös Serrano kinkkua sekä juustoa. Hyvää oli, pakko myöntää, että espanjalaiset osaavat tehdä näitä tapaksia.
Ja sitten se toinen asia. 2) Ratsastin tänään Itämaan tietäjän kamelilla!!!! Tai itse asiassa se oli dromedaari, koska sillä oli vain yksi kyttyrä. Mutta ei jestas, hauskaa oli!

Melchior

Caspar

Balthasar

Eilen illalla host isä kysyi minulta, haluaisinko lähteä huomenna (tänään) katsomaan Reyes Magoseja lasten koululle, ja koska minulla ei ollut mitään muita kummempia suunnitelmia aamulle, niin suostuin ilomielin lähtemään. Varsinkin kun isä lupasi, että saan nähdä myös ilmi elävän kamelin. Sitä pidin kuitenkin vain vitsinä, sillä tälle päivälle oli luvattu viileää keliä, enkä millään uskonut, että koulun vanhempain yhdistys olisi mistään saanut hankittua itämaan tietäjille kamelit.

Tänään sitten aamupalan jälkeen hyppäsimme kaikki autoon ja ajoimme koululle. Tytöt suuntasivat tunneilleen ja me isän kanssa valmistelemaan itämaan tietäjien saapumista. Kuten jo viime postauksessani kerroin, ei joulupukki ole espanjalaisille lapsille mitään. Joulupukki on vain lihava, punainen hahmo jostain pohjoisesta, joka esiintyy vain elokuvissa. Sitä vastoin nämä kolme Itämaan tietäjää eli Caspar, Melchior ja Balthasar saavat nämä lapset ihan sekaisin. Seisoskellessamme koulun pihalla parin sadan lapsen kanssa ja rehtorin puhuessa mikkiin ja katsellessamme kuningaiden saapumista, lapsista lähti hirveä meteli. Rehtori vielä oikein yllytti heitä huutamaan kuningaiden nimeä ja heiluttelemaan kirjeitään, jotka he myöhemmin antoivat kuninkaille saadessaan näiltä kirjalahjan.

Päivä oli aika unohtumaton. Ei sitä joka päivä ratsasteta kamelilla tai tavata Itämaan tietäjiä, varsinkin kun ei nämä kuninkaat ole kovin suuressa huudossa Suomessa. Huomenna menen varmaan seuraamaan vanhemman tytön teatteriesitystä, jos ehdin pakkaamiseltani. Torstaina onkin sitten viimeinen työpäivä, enkä tiedä onko sekään enää varsinainen työpäivä, kun tytöt lähtevät ehkä Zaragozaan. Jos he lähtevät, niin minulla on aivan vapaailta, jos he eivät lähde, niin siinä tapauksessa olen koko illan vielä heidän kanssaan ja jätän hyvästit, sillä perjantai aamuna lähden jo niin aikaisin kohti lentokenttää, etteivät tytöt ole vielä hereillä. Tuntuu aivan todella hyvältä päästä hetkeksi aikaa pois täältä ja palata Suomeen, vaikka sydämeni onkin täällä. Silti joulu ja uusi vuosi Suomessa on jotain semmosta, mistä en halua luopua.

Belen

Viime aikoina on tullut kirjoitettua kaikesta muusta paitsi aupparin hommista, joten tehdään tähän väliin nyt hieman arkisempi postaus. Tai, ei tämä niin arkinen ole, sillä eihän joulua vietetä kuin kerran vuodessa, isän päivää sentään joka syksy (The Joulukalenteri rocks!)

Olin tosiaan jo parisen viikkoa sitten lupautunut lähtemään perheen ja lasten koulun kanssa katsomaan Beleniä erääseen lähikylään. Lupautuessani tähän en tosiaan tiennyt, mihin olemme menossa tai mikä Belen on. Itse asiassa tiesin, että Beleniksi kutsutaan jouluseimiasetelmaa, jollainen meiltäkin löytyy täältä kotoa, mutta se Belen, mitä menimme katsomaan oli jotain aika paljon mahtavampaa.

Lauantai aamuna lähdettiin lasten koululle, jossa odotti kaksi bussia. Ahtauduimme sisään ja matka kohti El Molaria saattoi alkaa. El Molar on erittäin pieni kylä joka sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Madridista, joten matka ei ollut pitkä. Perille päästyämme koko ryhmä purkautui ulos autosta ja samantien löysin itseni Casa Olivaresin erittäin tunnelmallisesta ravintolasta. Ravintola on rakennettu vuonna 1807, joten voitte kuvitella miten upea paikka se oli. Harmi, etten ehtinyt ottamaan kuvia sieltä, sillä minä vain hämmästelin paikan upeutta, ja löydettyäni erään seinän, jolle oli ripustettu niin nimmareilla kirjailtu Real Madridin paita kuin kuvia ravintolassa käyneistä Real Madridin pelaajista (muun muassa Sergio Ramos <3), unohdin täysin kuvien oton. Ja jos se paikka kelpaa Real Madridin tähdille, niin se kelpaa myös minulle! Ja ruoka olikin hyvää! Alkusalaatti oli aika köyhä, mutta itse pääruoka, joka minun kohdallani tarkoitti perunamuussia (!!!!) ja kahta viipaletta lihaa (älkää kysykö että mitä lihaa) sekä herkullista kastiketta, oli suussa sulavaa. Ja jälkiruoaksi punaista teetä (?) sekä tarta de queso, eli juustokakkua.

Itämaan tietäjät

Kolmen ja puolen tunnin ruokailun jälkeen kävelimme parisataa metriä jonottamaan Beleniin pääsyä. Ulkona oli melko kylmä, joten puolentoista tunnin jälkeen olin aivan jäässä. Host äiti kysyi minulta jossain vaiheessa, onko minulla kylmä johon minä vain nauroin että: "Soy finlandesa! Yo NO tengo frío en España". Näinhän sen varmaan pitäisi mennä, mutta kun minä olen jäässä jo täällä sisällä, niin miksi en sitten ulkona, jos siellä on vain +4 astetta? Puolentoista tunnin odottelu kuitenkin palkittiin loppuviimein. Pääsimme matkaan toisessa 15 hengen ryhmässä. Meillä oli mukana opas, joka kertoi, mitä missäkin tapahtui, sillä tässä Belenissä oli mukana oikeita ihmisiä, jotka näyttelivät tilanteet. He muun muassa pesivät pyykkiä, pitivät markkinoita ja paistoivat leipää. Lopussa olivat tietenkin kolme Itämaan tietäjää, eli siis Los Reyes Magosit, sekä Maria, Joosef ja pieni Jeesus lapsi. Täällä Espanjassa kun joulu ei ole yhtä suuri juhla kuin meillä Suomessa, sillä näille lapsille Reyes päivä tammikuun kuudentena on paljon suurempi juhla. Silloin he saavat lahjoja enemmän kuin jouluna, joten perustellusti se on suurempi juhla.

Oli tosiaan mukava, mutta erittäin kylmä päivä perheen kanssa. Tämä tosiaan oli eka kerta, kun tein jotain muuta kuin olin Madridissa viikonloppuna, paitsi että menin sinnekin vielä lauantai-iltana. Oli nimittäin pakko päästä juhlimaan viimeistä kertaa tänä vuonna Madridissa Julian kanssa. Palace olikin aivan täynnä, mutta jos noin 90% heistä oli +30 vuotiaita, niin voin kertoa, että olin hieman pettynyt. No mutta, ei se mitään. Sunnuntaina sain vielä Intialaista ruokaa, josta on täällä kyllä tullut yksi lempi ruokakulttuureistani, sillä intialaiset todella osaavat käyttää mausteita oikeassa paikassa. Jälkiruokia he sitä vastoin eivät osaa tehdä, sillä eilen maistoin yhtäkin leivonnaista, joka ensinnäkin lillui sokerissa ja toisekseen oli pelkkää sokeria. Hieman liian makeaa minun makuuni.

Nyt on tosiaan jouluaaton aaton aaton aaton aaton aatto. Eli siis neljä työpäivää jäljellä, perjantaina tähän aikaan istun koneessa matkalla Barcelonasta kohti Helsinki-Vantaata. Siis toivottavasti, niin hartaasti toivon, ettei lennot olisi myöhässä, sillä haluan olla tasan puoli viideltä Helsingissä, joka tarkottaisi sitä että olisin kotona jo ennen seitsemää. Siis mikäli isäni on kuskina :D

Tomorrow ain't real, tonight is all truth!

Viikko ja päivä!! Aamukampa harvenee kovaa vauhtia. Eikä harmita ollenkaan, koska kahden viikon jälkeen olen taas täällä ainakin seuraavat kaksi ja puoli kuukautta. Sitten katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan. Toisaalta haluaisin Suomeen kevääksi ja kesäksi, jos sitten syksyllä muutan tänne opiskelemaan. Jos en jostain syystä pääsisi kouluun, niin haluaisin olla täällä ainakin kesään, koska tällä hetkellä koko elämäni on täällä.

Noiden kahden viikon aikana minun tulee varmasti ikävä jo monia asioita. Yksi on tietysti tämä perhe ja tytöt. Toinen on ihana siskoni Julia! Kolmas on aivan mahtavat bileet in Palace. Ja neljäs varmaan miehet. Edelliseen postaukseen joku kommentoi, että haluaisi kuulla millaisia miehet täällä Espanjassa on, mutta minulla ei ole paljon kerrottavaa siltä saralta. Ainakaan niistä espanjalaisista miehistä. Ja minäkin voin kertoa vain madridilaisista miehistä, mitkä käsittääkseni eroavat hirvittävästi muista espanjalaisista miehistä. Ja syykin on siihen selvä: Madrid on erittäin kansainvälinen kaupunki, minkä minä olen henkilökohtaisesti saanut kyllä kokea.

Minun käsitykseni komeasta espanjalaisesta
miehestä <3

Mutta, mitä niihin madridilaisiin miehiin tulee, niin olen tosiaan tutustunut noin kouralliseen heitä. Kyllä vain, vain kouralliseen. Ja he ovat kaikki olleet todella mukavia ja tietenkin söpöjä. Syy, miksi en ole tavannut kovin montaa paikallista on siinä, että me emme yksinkertaisesti hengaile samoissa paikoissa. Espanjalaiset nuoret tykkäävät juhlia siten, että he ostavat pari limsapulloa ja menevät kuninkaanlinnan puistoon juomaan niitä ja hengailemaan kavereiden kanssa. Minua taas kiinnostaa enemmän tanssiminen ja musiikki, kuin kylmässä ulkoilmassa värjöttely. Ne harvat espanjalaiset, jotka sattuvat hengailemaan ulkona pimeyden laskeuduttua samassa paikassa kuin minä, ovat flaijereiden jakajia. Heistäkin suurin osa on kuitenkin jonkin muun maalaisia, kuin espanjalaisia.

Discoissa ja baareissakin on vain ulkomaalaisia miehiä, lähinnä ranskalaisia. Tosin, minun kimpussani on jostain syystä lähes aina intialaiset miehet. Nekin miehet, jotka yleensä huutelevat ja vislailevat perään kadulla, ovat jonkin muun maalaisia kuin espanjalaisia. Paitsi täällä Alcobendasissa. Minulla on pari söpöä naapuria, lasten rullaluistelun opettaja ja pari poikaa/miestä lasten kielikoululla, joiden kanssa tulee vaihdettua silloin tällöin muutama sananen. Heidän perusteella voin sanoa, että espanjalaiset miehet ovat tutustumisen arvoisia, mutta koska en ole ikinä sen lähempää tuttavuutta tehnyt paikallisiin miehiin, en voi sanoa enempää. Minunkin poikaystäväni kun edustaa aivan eri kansallisuutta ja hänkin hengailee aivan muiden kuin espanjalaisten kanssa, en voi sanoa tämän enempää. Jokainen joka haluaa tutustua espanjalaisiin miehiin TAI naisiin, voi tulla tänne itse ja mennä juttelemaan heille. Ei sinua ainakaan pitkään katsota, jos aloitat keskustelun. Ja voipi olla, että jos vaikka hengailet yksin jossain discossa, niin kohta sinua tulee hakemaan ryhmä espanjalaisia, jotka haluavat ottaa sinut mukaan tanssiin! Nimim. kokemusta on.

Ja jos tosiaan joku on tulossa Espanjaan lomalle ja haluaa tietää, mitä pakata mukaan, niin ensinnäkin se riippuu hirveästi siitä koska ja mihin päin Espanjaa olet matkaamassa. Jos Madridiin on joku tulossa, niin näin "talvella" pakkaa mukaan pari lämmintä hupparia/neuletta, jonkinlainen takki (itse pärjään kahdella hupparilla päälekkäin), mukavat kengät kävelemiseen, hanskat, mahdollisesti pipo ja paaaaaaaaaaljon bilevaatteita! Kaiken muun saa täältä ostettua halvalla, eli ei kannata matkalaukkua ihan täyteen tunkea, kun sinne tulee kuitenkin uusia vaatteita ostettua :D Minäkin menin tänään ostamaan biletoppia. Lopputulos: ostin sen ja kengät, kun halvalla lähti. Jos joku tarvitsee matkaopasta halpojen kiinalaiskauppojen suhteen, niin ottakkee yhteyttä! Minä lähden mielelläni mukaan, sillä varsinkin San Bernardolla, Atochalla ja eräällä nimeltä mainitsemattomalla (siksi etten halua rumaa kieltä blogiini) Solin kadulla on aivan ihani/hyviä/halpoja vaate- ja kenkäkauppoja.

Nonii, toivottavasti ne kaikki, jotka ovat pyytäneet postausta espanjalaisiin miehiin liittyen saivat nyt jonkinlaisen tyydytyksen haluilleen. Ja hei, hyvää jouluun 15. päivää! Ei enää pitkä aika jouluun!

Everything is ok in the end. If it's not ok, then it's not the end.

Minun ihana siskoni <3

10 päivää ja meitsi on Suomessa. 11 päivää ja on jouluaatto! En jaksaisi millään odottaa, että pääsen pariksi viikoksi Suomeen, varsinkin kun minulla on jo paljon suunnitelmia niille kahdelle viikolle. Eli siis sitä lepoa, mitä alunperin ajattelin ottaa, ei ole tiedossa.

Pakko myöntää, että minulla on jo ihan joulufiilis, vaikken ole edes nähnyt yhtäkään lumihiutaletta. Siis aitoa ja oikeata, askarreltuja kyllä. Madrid on kuitenkin tehnyt parastaan jouluvalojen osalta, samaa ei voi kuitenkaan sanoa Alcobendasista. Täällä on katutolpissa aika mauttomia jouluvaloja, mikä oikeastaan vain masentaa. Oikeastaan ainut onnistunut joulukoristelu täällä on tuossa yhdessä liikenneympyrässä, jossa seisova juna on koristeltu valoin. Minusta se on nätti ja jouluinen. Kuvaa minulla siitä ei tietenkään ole, pahoitteluni..

Meillä täällä kotona joulu alkoi jo viimeviikolla. Perheen isä kantoi varastosta kymmeniä laatikoita, jotka sisälsivät joulukoristeita, joita sitten yhteistuumin alettiin ripustella sinne ja tänne. Parista laatikosta ilmestyi myös esiin muovikuusi, jonka kokoamisessa ei kauvan nokka tuhissut. Joulukuusen koristelu on minulle henkilökohtaisesti erittäin suuri asia, ja minusta joulu ei todellakaan ole joulu ilman aitoa kuusta. Mutta täytyy myöntää, että kyllä muovikuusestakin saa ihan aidon joulukuusen näköisen, kun sen peittää kunnolla koristeilla. Minä vain odotan jouluaattoa, että pääsen koristelemaan meidän aitoa kuusta pikkuveljeni kanssa.

1 Tania, heheheheeh :D

Pienenä se oli aina joululahjojen avaamisen jälkeen päivän kohokohta, kun heräsi jouluaattoaamuna, aukaisi television mistä tuli Joulupukin kuumalinja ja odotin malttamattomana, että isä heräisi ja kantaisi lumisen ja jäisen joulukuusen sisään, mikä oli edellisenä tai kahta päivää aikaisemmin käyty kaatamassa naapurin metsistä! Kun kuusen jalka oli paikoillaan ja minä olin saanut täyttää sen vedellä ja kahdella sokeripalalla, oli aina aika laittaa kuuseen valot. Nykyään sekin on minun hommani! Sen jälkeen kaikki muut kuusen koristeet kilpaa veljien kanssa. Minä tietysti sain vanhimpana ja pisimpänä koristella kuusen latvaosan! Nykyään kun vanhempi nuorempi veljeni (jep, tämänkin olisi varmasti saanut sanottua järkevämmin) ei ole niin kiinnostunut kuusen koristelusta, se on kokonaan minun ja nuoremman pikkuveljeni homma. Eikä harmita ollenkaan!

Tulen minä olemaan missä tahansa päin maailmaa tulevaisuudessa jouluisin, minulla tulee aina olemaan suomalainen joulu. Rakastan jouluherkkuja, yhdessä oloa ja sitä tunnelmaa, joka vallitsee koko päivän. Sitä odottavaa tunnelmaa, vaikka enää vanhempana ei ole mitään mitä odottaa. Siksipä toivon, että nämä jäljellä olevat 10 päivää menisivät pian ohitse.

Viime viikko meni nopeasti, kun oli vain kaksi työpäivää ja loput päivät olin yksin kotona. Paitsi etten ollut kotona kuin torstain ja sunnuntain. Perjantaina kävimme Julian kanssa Ikeassa ja muutamassa muussa kaupassa Las Suertesissa. Illalla menimme sitten Palaceen juhlimaan. Lauantai aamun vietin poikaystäväni seurassa ja illan sitten taas Julian seurassa, kun menimme katsomaan Real Madridin ja Barcelonan välisen kamppailun, emme kuitenkaan vieläkään Santiago Bernabeulle asti, minne halvimmat liput olisivat olleet reippaasti yli 300€. Ja pelin jälkeen löysimme itsemme taas jälleen kerran  Palacesta tanssimasta. Sunnuntaina en sitten paljon muuta jaksanutkaan kuin nukkua ja hengailla yöpaidassa kotona. Paluu arkeen on siis ollut aika karu, mutta toisaalta, tarviihan sitä taas välillä töitäkin tehdä, että jaksaa sitten juhlia Suomessa!

Hyvää Lucian päivää kaikille!!

Itsenäinen Suomi

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi! Sinua on eilen illalla juhlittu aika railakkaastikin ja oli ehkä onnistunein bileilta mitä koko täällä olon aikana olen kokenut.

Mutta jos nyt kerron hieman kuulumisia enemmän kronologisemmassa järjestyksessä. Lauantaina en tosiaan sitten ollutkaan perheen kanssa, vaan jäin kotiin tekemään espanjan tehtäviä. Sen jälkeen lähdinkin sitten Madridiin, jossa tapasin Julian Solilla ja sieltä lähdimme etsimään tavernaa, jossa olisimme voineet katsella Real Madridin pelin. No, Solin läheisyydestä, La Latinasta (johon saavuimme aivan yllättäen) eikä myöskään Atochalta (jonne emme edes koskaan päässeet) emme löytäneet mieluisaa tavernaa, joten suuntasimme sitten San Bernardolle. Sieltä löysimme sopivan Irkkupubin, jossa katselimme lopulta koko ottelun. Pelin loputtua Realin voitonjuhliin, lähdimme kohti Operaa, jossa pysähdyimme syömään. Sieltä jatkoimme matkaa kohti Plaza Mayoria, jossa astuimme sisään toisesta Irkkupubista ja siellä katselimme Barcelonan ja Interin pelit, ennenkuin oli aika palata kotiin nukkumaan illan viimeisellä junalla.

Sunnuntaina kävimme Julian kanssa hieman shoppailemassa, katsomassa el Gato con Botasin (suomalaisittain Saapasjalkakissan) sekä kävimme tunnin pikakiertelyllä Pradon museossa. Loppuillasta kävin vielä ostamassa ihanan suklaisan donitsin, mitä olen himoinnut jo monta viikkoa. Nyt lopulta viimein annoin itselleni luvan syödä sen.

Tällä viikolla Madridissa on hieman rikkonainen viikko, sillä lapsilla ei ole koulua kuin maanantaina ja keskiviikkona, eikä myöskään vanhemmilla ole töitä perjantaina, mikä siis tarkoittaa sitä, että minullakin on vain maanantai ja keskiviikko töitä. Maanantai-iltana siis otin suunnaksi Madridin ja Discoteca Palacen Julian kanssa, koska tämä päivä on tosiaan vapaa. Tapasimme Solilla, josta lähdimme pienelle metroajelulle, koska yöelämä täällä yökerhojen/discojen ja baarien osalta alkaa vasta 1-3 aikaan, joten kun olimme jo 12 Solilla, olisi ollut aika turha mennä istumaan mihinkään tyhjään baariin. Lisäksi Palaceen aletaan jakaa flaijereita vasta yhdeltä, joten mitään asiaa meillä ei vielä Operalle siinä vaiheessa ollut.

Kävimme siis piipahtamassa Cuatro Caminosissa ja palasimme sitten Solille. Sieltä lähdimme metsästämään flaijereiden jakajia, ja törmäsimmekin erääseen tuttuun, joka sai meidät puhuttua ympäri pikku baariinsa juomaan 4 euron drinkit. Sieltä jatkoimme matkaa kohti Palacea, jossa oli eilen teemana White Chirstmas, joten minulla oli aivan sattumalta teemaan sopivat vaatteet, kun olin koko valkoisessa, kengät vain olivat mustat. Ilta oli kyllä mahtava. Emme olleet aikaisemmin Julian kanssa käyneet kaksin bilettämässä, joten jo pelkästään se oli kokemus sinänsä. Ja oli kyllä mahtava tanssia, kun oli tilaa! Ei sen takia, että tanssilattialla ei muita olisi ollut, vaan sen takia, että miehet muodostivat ympärillemme aina eräänlaisen kehän, minkä sisään ei muita päässyt. Se oli kyllä jännää. Ja jälleen kerran on pakko todeta, että Madrid on pieni kaupunki, sillä viimeisten viikkojen aikana olen joka viikonloppu törmännyt yhteen ja samaan mieheen ihan joka paikassa, missä vain olen käynyt. Ja se on erittäin rasittavaa. Mutta, elämä jatkuu.

Huomenna tosiaan tämän viikon viimeinen työpäivä. Se merkitsee sitä, että perheeni lähtee viettämään pitkää neljän päivän vapaataan muualle, jolloin koko asunto jää minulle. En usko, että homehdun täällä kuitenkaan kovin kauvaa, sillä perjantaina olisi suunnitelmissa käydä Ikeassa ja parissa muussa kaupassa pyörimässä jouluostosten merkeissä ja vielä illalla lähteä juhlimaan viimeistä kertaa Madridissa tämän vuoden aikana. Lauantaina on EL CLASICON vuoro, eli siis Real Madrid kohtaa Santiago Bernabeulla Barcelonan, joten suuntana on taas Julian kanssa jokin taverna. Sunnuntaina pitäisi varmaan raahautua vielä viimestä kertaa Rastron markkinoille. Voi että minä sitten inhoan sitä paikkaa, kun siellä on niin paljon ihmisiä, ettei siellä pääse kuin Pingviinikävelyä eteenpäin. Mutta siellä olisi siitä huolimatta vielä käytävä ennen kotiinpaluuta.

Ei tosiaan ole kuin yksi kokonainen viikko ja yksi neljän päivän viikko jäljellä, ennenkuin palaan Suomeen pariksi viikoksi. Odotan jo todella paljon, että pääsen kotiin. Viimeksi tänään olen miettinyt, miten mahtavalta tuntuu palata Suomeen ja ihan vain olla tekemättä mitään sen erityisempää! Tarkalleen ottaen 17 päivää jäljellä! Aamukampa sen kuin harvenee :P

Joulupäivitys

"Sul on muuten Jack Sparrow
vieressäs" "Mitäh?!"
Solin kuusi, mitä Jackikin kiikaroi
minun ottaessa kuvaa :D

Mitä muut bloggaajat edellä, sitä meitsi perässä.

Madridissa harvemmin sataa lunta, mikä tekee tästä kaupungista ei-niin-mahtavan-joulukaupungin. Tai niin minä luulin, ennen kuin tulin tänne. Oikeastaan tämä kaupunki on aika ihana joulukaupunki, nyt kun on jo saatu sytytettyä jouluvalot keskustaan ja muutenkin. Kylmähän täällä on, eilen kun käveltiin seitsemän aikaan illalla Julian kanssa pitkin ja poikin Atochaa, lämpömittari näytti 10 astetta (toinen mittari 20, mutta se ei millään voinut pitää paikkaansa).

Minä odotan joulua, vaikka samalla stressaankin kaikista joululahjoista ja muusta. Niin ei kuitenkaan saisi olla, koska jouluhan on yhdessäolon aikaa ja minullekin tärkeintä joulussa on se, että saan olla perheeni kanssa. Ja Joulupäivänä sitten Mamman luokse jouluaterialle, missä on koko isänpuolen suku. Ja jos tänä vuonna vaikka Tapaninpäivänä pääsisi myös Mummua ja Pappaa moikkaamaan, heitäkään kun en ole kovin paljon ehtinyt näkemään viime aikoina.

Minulla ei tänä vuonna juurikaan ole joululahjatoiveita, tosin ei niitä ole edellisinäkään vuosina kovin paljon ollut. Tänä vuonna toivoin vain lentoliput Suomeen ja takaisin Madridiin joulunajaksi. Ja minä sain ne ihanilta vanhemmiltani. Olen todella miettinyt, että jos kerta muutan tänne ensi syksynä vähintään viideksi vuodeksi, niin minun on turha jatkaa astiaston keräystä tai toivoa ylipäänsä mitään muutakaan, koska ne olisivat kuitenkin tallissa muiden tavaroideni seassa odottamassa sitä, että muutan Suomessa omaan asuntoon. Minä nimittäin EN uskalla jättää kallista Origon astiastoani lentoyhtiöiden käsiin, joten en niitä ole ottamassa mukaani.

Plaza Mayorin jouluvalot ja joulumarkkinat

Enää alle kolme viikkoa, toisin sanoen 18 päivää siihen, että olen taas koto-Suomessa. Vaikka rakastan Madridia, Espanjaa, tätä minun uutta perhettäni ja oikeastaan kaikkea täällä, niin silti minulla on aivan älytön koti-ikävä. Ikävä perhettä, Tarmoa, kavereita, Suomen luontoa, omaa rauhaa, siis oikeastaan kaikkea, mitä Suomessa on. Ennen lähtöäni tänne Madridiin koin, että Suomi on aivan liian ahdistava paikka, tuntui että en pysty hengittämään siellä ja kaikki tuntui liian vaikealta. Halusin vain pois Suomesta keinolla millä hyvänsä. Näiden kuukausien aikana täällä olen kuitenkin oppinut arvostamaan sitä kaikkea, mitä ennen inhosin Suomessa ja vaikka aikaisemmin olisin voinutkin sen kieltää, niin nyt voin kuitenkin pääpystyssä sanoa, että Suomi on ja tulee aina olemaan kotimaani. Tuntuu hyvältä ajatella, että siellä on aina koti, minne palata. Ja suomalaisena on hyvä olla maailmalla.

Tähän loppuun on pakko muistuttaa kaikkia lukijoita siitä, että tontut kurkkii ikkunoiden takana! Muistakaapa siis olla kiltisti, jos koko muu vuosi on mennyt kiukutellessa, niin nyt viimestään on pakko muuttaa asennetta, koska jouluun on enää vain 19 päivää! Olkaapa siis kiltisti ja muistakaa auttaa niitä mummoja tien yli! Niin minäkin teen, ja saan siitä hyvän mielen :)

If you want to win it all, you have to take the risk that you lose everything

On ollut vähän kiireitä tai "kiireitä", minkä takia en ole ehtinyt tai edes jaksanut miettiä kirjoittamista. Tottapuhuen paljon mitään, mitä voisin tänne näin julkisesti kertoa, ei ole tapahtunut.

Lauantaina oli minun synttäribileet Teatro Kapitalissa. Paikalle saapui jonkin verran porukkaa, mutta siihen nähden että kutsuin lähemmäksi 30 ihmistä, vain neljäsosa selviytyi paikalle. No, mukavaa minulla oli silti, tiettyyn pisteeseen asti. Fiilikset meni aika nopeasti, kun tajusin paikalla olevan sellaisia ihmisiä, joita en ollut kutsunut, mutta he pitivät minua silti silmällä. Väärinkäsityksen välttämiseksi mainittakoon, että minulla ei ole mitään kyseisiä ihmisiä vastaan, en vain tykkää siitä, että he olivat siellä pelkästään minun takiani. En kuitenkaan ole enää mikään 10 vuotias lapsi, joka tarvii ympärivuorokautista valvomista.

Sunnuntaina hengailin yksin Solilla nelisen tuntia, koska minua ei vain huvittanut lähteä kotiin. Kahden tunnin yöunilla ja edellisen yön juhlinnan takia meinasin koko ajan sammua siihen suihkulähteen juurelle, mutta siihen minulle ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta. Seuraani nimittäin liittyi aivan tuntematon heppu, joka neljän tunnin jälkeen oli jo päässyt halietäisyydelle minusta. Juuu, mitenkään ylpeä en ole siitä, mutta sanotaan että olin aivan liian väsynyt työntääkseni häntä pois ja koska olin edelleen erittäin masentunut ja vihainen, niin joku joka haluaa halata oli enemmän kuin tervetullut tapaus.

Maanantaina hengailin Madridissa samaisen miehen kanssa, joka oli minua edellisenä päivänä pitänyt hereillä Solilla. Samalla reissulla kävin ostamassa espanjan kielioppikirjan, jota olen sitten yrittänyt tehdä, hiukan niukalla menestyksellä. Kyllä tämä espanja kuitenkin jo puheenosalta luistaa melkein yhtä hyvin kuin englanti, koska vaikka minulla menee aikamuodot ihan päin prinkkalaa ja kaikkia sanoja en tiedä, niin minua kuitenkin ymmärretään, kun yritän selittää asiaani. Minua auttaa myös se, että tämä uusi perheeni kannustaa minua koko ajan puhumaan enemmän ja enemmän ja he korjaavat jos sanon jotain väärin. Lisäksi nämä uudet tuttavuudet mitä olen saanut viimeisten viikkojen aikana ovat vain espanjaa ja jotain toista muuta kuin englantia puhuvia tapauksia, joten minun on vähän pakko käyttää tätä töks-espanjaani.

Eilenkin kävin Madridissa. Pyörin Solin, Plaza de Españan, Gran Vían, Callaon, Plaza Mayorin ja vielä kerran Solin ympäristössä niin tämän ranskalaisen uuden tuttavuuden kuin myös loppupäivästä Julian kanssa. Tuntuu mukavalta, kun Sol ja Callao sekä Plaza Mayor ovat jo aivan joulutunnelmissa. Minä odotan joulua sen takia, että pääsen kotiin Suomeen pariksi viikoksi, saan suomalaista ruokaa, näen kaikkia ihania ihmisiä ja pääsen nukkumaan omassa sängyssä, ennen kaikkea omassa huoneessa. Parin viikon Suomessa oleskelun jälkeen jaksan varmaan vielä kolme kuukautta olla täällä Madridissa, ennen kuin tulen takaisin Suomeen ainakin hieman pidemmäksi aikaa.

Tällä viikolla ei ole mitään sen erityisempiä suunnitelmia, ainakaan vielä. Tänään olen kotona, pesen pyykkiä ja silitän, voisin nukkua ja katsella vaikka CSI Miamin yhdeksättä tuotantokautta. Illalla taas lasten viemistä enkun tunneille ja sieltä pois ja sen jälkeen leikkimistä heidän kanssaan. Torstaina varmaan hyvinkin pitkälti sama kaava, mutta perjantaina saan varmaan raahattua itseni taas Madridiin, jos saan Julian seurakseni. Lauantaina menen perheen kanssa lasten koululle, jossa on M:n joku jouluesitys. Lupauduin lähtemään mukaan, koska näiden parin viikon aikana, mitä olen täällä viettänyt, olen aina ollut viikonloput poissa. Nyt olisi siis korkea aika korjata tilanne. Tosin, illalla jos vielä ehdin, menen varmaan Julian kanssa istumaan johonkin tavernaan ja katselemaan Real Madridin peliä. Se olisi mahtavaa, ja todella toivon, että ehdin siihen mennessä Madridiin!

Mutta nyt, hyvää marraskuun viimeistä päivää teille kaikille <3 Toivottavasti teillä on ollut mukava kuukausi!

Tylsä arki

Tämä viikko on lähtenyt vähän kangerrellen käyntiin. Tai sanotaanko suoraan että tylsästi!

Maanantaina aivan normaali arkipäivä: aamulla lapset kouluun, viideltä he saapuivat kotiin erittäin pikaisesti, kun sitten jo juoksimme vanhemman tytön, M:n englannin tunnille. Tunnin päästä vein sinne nuoremman, B:n ja otin samalla M:n mukaani. Tunnin päästä siitä kummatkin tytöt olivat taas kotona. Tytöiltä on koulusta joku matematiikan juttu tietokoneella, joka vie suurimman osan heidän mielenkiinnostaan. Minulla ei siis jää kuin katsojan rooli, sillä kun tytöt istuvat tietokoneen tai television edessä, eivät he ole tietoisesti mukana tässä maailmassa ollenkaan.

Tiistaina aamulla jälleen lapset kouluun, myöhässä kuten tavallista. Iltapäivällä pikainen vaatteiden vaihto ja välipalan syönti ja sitten rullaluistimet mukaan ja radalle. Paitsi että eihän se ihan niin mennyt. Saavuttuamme koululle, meitä oli vastassa söpö rullaluistelun opettaja, jonka takia viitsin istua ja paleltua koulun portailla tunnin, enkä palata kotiin lämpimään. Mies sanoi, että tänään ei ole tuntia, koska kenttä on märkänä. Awesome!.. No, ei muutakuin U-käännös ja takaisin kotiin hengailemaan.
Tiistaista voin kuitenkin vielä sanoa sen, että silloin oli syntymäpäiväni, josta olin vain pikaisesti maininnut, kun olin saapunut tähän uuteen perheeseen. Siis maininnut, että lähden sitten tänä viikonloppuna bilettämään, että olisi kiva, jos saisin sen vapaaksi synttäreideni takia. Istuimme nuoremman tytön kanssa olohuoneessa illallisen jälkeen katsellen televisiota, kun muut karkasivat keittiöön. Kohta he saapuivat sieltä pientä maustekakkua kantaen, jonka päällä oli kynttilät ja he lauloivat synttärilaulua englanniksi. Melkein rupesin itkemään, mutta sain kuitenkin pidettyä kyyneleet piilossa. Oli perheellä lahjakin, nimittäin suklaarasia! Olen vain kerran aikaisemmin maininnut siitäkin, että rakastan suklaata, ja nämähän tottakai olivat sitten ostaneet yhtä lempisuklaatani täällä. Kiva oli mennä nukkumaan sen jälkeen.

Nyt odottelen taas lapsia koulusta. Aamulla sain lapset kerrankin!! ajoissa kouluun, eikä meidän tarvinnut nuorimmaisen tytön kanssa tapella kuin 10 minuuttia siitä, pitääkö kaakao juoda vai ei, yleensä siitä on nimittäin hirveä sota käynnissä. Lasten lähdettyä minä suuntasin kohti juna-asemaa ja Gran Víaa, jossa tapasin Julian. Kävimme kampaajalla ottamassa värit päähän ja oikeastaan mitään muuta emme sitten ehtineetkään tekemään. Eli perjantaina pitää viedä käydä Madridissa ennen lauantain bileitä, koska minulta uupuu edelleen laukku ja kengät.

Happy weekend

Kyllä on taas ollut vilkas viikonloppu, ainaki täällä Madridissa. Ja no, tarkoitushan se oli, nämä kun olivat kuulemma "alottelu synttäribileet", joista kuitenkin puuttui Anna :S

Kivaa oli silti, ja minä olen nyt pelkkinä sydäminä. Tai siis, tehän tiedätte piiretyistä ne rakastuneet hahmot, kun niillä on sydämet silmissä. No, minulla on vähän sama fiilis! Ja, ei kai se väärin ole?

Lauantaina kävin Tiinan kanssa katsomassa uusimman Twilightin in english. Oli kyllä hyvä, suosittelen kaikille, jotka haluavat itkeä räkäposkella! Olisin halunnut ensin lukea kirjan ja käydä sitten vasta katsomassa itse leffan, mutta nyt minun pitää lukea kirja vasta jälkeenpäin, siis heti kun sen jostain saan käsiini. Ja miellään suomeksi. Itkut tosiaan sain jo heti alussa, kun Bellan isä Charlie istui keittiön pöydän ääressä ja piteli käsissään tyttärensä ja Edwardin hääkutsua erittäin surullinen ilme kasvoillaan. Jotenkin minulla on sellainen olo, että oma isäni varmaan katselisi aivan samalla tavalla minun hääkutsua, jos sellainen nyt postiluukusta kolahtaisi (älä huoli isä, niin ei todellakaan ole vielä käymässä!!!). Leffa oli siis hyvä, joskin hieman ärsytti, kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Tosin, mitä muutakaan voi olettaa, jos paksun kirjan puolikas pitää saada ahdettua pariin tuntiin.

Illalla mentiin sitten taas tanssimaan tyttöjen kanssa. Ajatuksena oli menna Reina Brujaan, mutta loppujen lopuksi löysin itseni Moondancesta. Kummatkin aivan korkkaamattomia paikkoja, ja täytyy sanoa, etten oikein tykännyt kummastakaan. Moondancessa oli nuorta porukkaa, mutta jotenkaan se paikka ei vain ollut minua varten. Palace on edelleen ykkönen minun listallani, mutta katsotaan vaihtuuko kärkipaikka ensi viikonloppuna kun matka käy kohti Teatro Kapitalia.

Sunnuntaista minulla ei ole paljon mielenkiintoista kerrottavaa. Sanotaanko, että sunnuntaiaamuna istuin jo junassa matkalla kohti Valdelasfuentesia MUTTA koska sain mieluisan soiton eräältä ihanalta ihmiseltä, jäin puolessa matkassa pois junasta ja palasin Solille. Väsyneenä. Kotona olin lopulta puoli kymmeneltä illalla.

Ei tosiaan ollut paljon mielenkiintoista kerrottavaa. Muutenkin kaikki alkaa olemaan todella rutiininomaista täällä: viikot tehdään töitä ja viikonloput biletetään. Ja minusta se on jotenkin omituista, koska Suomessa en tosiaan käynyt kovinkaan paljon ulkona. Mutta, ehkä tosiaan olen muuttunut ihmisenä jonkin verran näiden reilun kahden kuukauden aikana. Enkä tosiaan tiedä, onko se muutos hyvä vai huono. Ehkä jokainen saa päättää itse, mielestäni tämä muutos on vain hyvä, sillä olen avoimempi ja onnellisempi.

Uudet kuviot

Tosi moni on kysellyt, että miten minulla on mennyt uudessa perheessä.

Oikeasti, vaikea minun on vastata tuohon kysymykseen, kun olen ollut täällä vasta kaksi kokonaista päivää, yhden illan ja yhden aamupäivän. Mutta voin silti sanoa, että mukavaa minulla on ollut, enemmän tämä tuntuu kodilta kuin Aranjuez ikinä!

Tarmoo <3

Eroja on paljon. Aranjuezissa tein koko aamupäivän jotain, nyt en tee käytännössä mitään. Aikaisemmin en juuri leikkinyt tai viettänyt muutenkaan aikaa lasten kanssa, nyt olen koko illan tyttöjen seurassa siihen asti, kunnes mennän nukkumaan. Täällä häärii taloudenhoitaja, joka siivoaa ja huolehtii kaikesta, minun ei siis tarvitse edes ruokaa tehdä, tosin siihen tulee muutos varmaan ensi viikolla tai sitä seuraavalla, kun taloudenhoitajan laskettu aika on jo käsillä. Eli tulevaisuudessa todennäköisesti laitan itse oman ruokani, mutta se ei ole kovin paha rasti. Valdelasfuentesin ja Aranjuezin erona on myös se, että täällä on paljon paremman näköisiä miehiä!

Lasten kanssa illat menee pelaillessa ja leikkiessä, sekä jutellen englanniksi. Tai siis yritystä on kyllä, mutta jotenkin se aina lipsuu espanjaan. Tytöillä ei kovin suurta halua ole oppia englantia, mutta toivottavasti saan heille sellaisen asenteen englantia kohtaan, että se on erittäin hyödyllistä oppia!

Minusta on myös ihanaa se, että host vanhemmat ovat koko ajan tukena. Heitä todella kiinnostaa minun asiat ja minulta jopa kysytään, jos haluan jotain kaupasta! Suurimman osan tarvitsemistani asioista ostan toki itse, mutta ruokaa en esimerkiksi viitsi itse ostaa. Paitsi että etsin kuumeisesti PUUROA ja kun sellaista löydän, niin ostan sen toki ihan itse, siihen kun tuskin kukaan muu koskee. Nyt pitäisi siis päästä Lidliin... Kun tulen joululomalta takaisin, niin tuon kyllä mukanani vähintään kaksi pakettia ruisleipää ja puuroa. Sekä tietysti salmiakkia ja suklaata!

Yksi suuri ero on myös se, että minulla on viikonloput vapaat. Aranjuezissa minulle kuului oikeasti vain yksi vapaapäivä ja se oli sunnuntai. Täällä sentään on niin, että kun perjantaina lopetan työt, niin seuraavan kerran minun tarvitsee tehdä töitä vasta maanantaina. Kyllä silti jos olen viikonloppuisin kotona, niin autan aivan samaan malliin kotitöissä kuin tähänkin asti ja viihdytän lapsia, sillä luonteeni ei vain anna periksi että löhöilisin vain huoneessani tekemättä mitään.

Tulevaa viikonloppua en kuitenkaan aivan kokonaan ole ajatellut viettää täällä kotona. Tarkoituksena kun on lähteä taas ulos tyttöjen kanssa. Katsoo nyt, tuleeko siitä mitään ja millainen on ylipäänsä tuleva viikonloppu, mutta vaikka se menisikin penkin alle, niin se ei haittaa, kunhan ensiviikon viikonloppu menisi sitten ihan putkeen koska silloin juhlitaan sitten minun synttäreitäni! Mekko minulla on vielä ostamatta, mutta toivottavasti löydän sellaisen. Ja kampaajallakin pitää vielä käydä laittamassa väriä päähän.

Nyt olen todella erittäin pahoillani, ettei ole mitään aiheeseen kuuluvia kuvia laittaa, koska en ole ehtinyt räpsimään kuvia vielä laisinkaan! Joten, ihailkaapa tuota rakasta palleroa, jota minulla on kova ikävä, vaikka välillä se niin ärsyttävä osaa myöskin olla <3

Muutosta selvinnyt matkalainen

Hellurei ja hellät tunteet!

Niimpä, helliä tunteita sitä onkin sitten ollut viimeiset kaksi päivää. Olen kuullut "minä rakastan sinua" neljällä eri kielellä viimeisten kuluneiden kahden päivän aikana. Aika ihanaa <3 Itsekin olen käyttänyt noita kolmea sanaa kolmella eri kielellä.

Eilinen päivä, eli maanantai meni hengaillessa Embajadoresissa, Lavapiesissä, Moncloassa ja Solilla sekä tietysti loppu illasta sitten Valdelasfuentesissä, eli Alcobendasissa. En vaihtaisi eilistä päivää mihinkään, sen verran mukavaa minulla oli, vaikken edes ollut Julian, Tiinan, Annan tai Jennin seurassa! Vaikea uskoa, että ilman heitä minulla voisi olla mukavaa! Mutta niin vain oli :D

Illalla tosiaan tulin hieman myöhässä sovitusta ajasta tänne uuteen perheeseen. Onneksi he ottivat asian kuitenkin huumorilla, vaikka todellista syytä myöhästymiseeni en viitsinytkään kertoa. Perhe oli minua ovella vastassa ja kaikki tuntui heti niin kodikkaalta ja lämpimältä. Tytöistä B oli yhtä energisenä kuin ensimmäiselläkin kerralla, hän oli kirjoittanut minulle eteisen lattiaan "Welcome Tanja I love you" sekä hän oli kirjoittanut minulle numerot 1-20 englanniksi ja viereen espanjaksi. Miten hellyyttävää! M sitä vastoin oli yhtä varautunut ja hiljainen kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta host äiti oli sitä mieltä, että kyllä hänkin kohta alkaa puhua minulle enemmän kuin yksillä sanoilla, kun hän huomaa että minuun voi luottaa.

Tänään aamulla autoin lapset kouluun. Herättelimme heidät host äidin kanssa ja syötimme aamupalan. Perheen taloudenhoitajakin saapui auttamaan aamuvalmisteluissa, mikä oli ihan mukava apu, sillä vaikkei tyttöjä ole kuin kaksi, heissä riittää silti hommaa vaikka neljälle. Kun aamupala oli syöty ja kouluvaatteet puettu päälle, lapset työnnettiin ovesta ulos ja he suunnistivat alakertaan, missä naapuri odotti heitä omien lastensa kanssa. Kätevää, kun naapuri vie lapset kouluun! Sen jälkeen minä olen vain hengaillut. Minulla on tosiaan vapaata aina viiteen asti, kunnes tytöt tulevat koulusta. Sitten vien heidät harrastuksiin ja kun palaamme kotiin, on läksyjen aika.

Muutos edelliseen on siis huomattava. Muita kotitöitä minulla ei ole kuin pyykkien pesu ja silitys. Siinäpä siis oikeastaan kaikki. Tässä perheessä todella pääsen lasten kanssa touhuamaan ja olemaan oikeasti au pairina, mikä on tervetullut muutos! Tuntuu vain jotenki oudolta, kun ei ole oikein mitään tekemistä :D Kuitenkin tottunut siihen, että pitäisi olla koko ajan imuri tai moppi kädessä.

Kyllä siis voin kuvitella eläväni tätä elämää seuraavat neljä kuukautta. Sen jälkeen palaan Suomeen muutamaksi kuukaudeksi, mutta sitten takaisin tänne. Sekin tosiaan on päivä päivältä selkeämpi vaihtoehto kuin opiskelu Suomessa asianajajaksi.

Daddy's girl

Hyvää isänpäivää kaikille isille! En tiedä teidän isistä, mutta minun ISÄ on ainakin maailman paras isä, jota minulla on hirveä ikävä täällä toisella puolen Eurooppaa. Mutta onneksi voin aina välillä jutella hänen kanssaan erittäin kehittäviä keskusteluja naamakirjassa, silloin kun hän on eksynyt sinne äidin tunnuksilla! Minulla olisi niiiiin monta juttua kerrottavana teille omasta rakkaasta isästäni, ettei ole tosikaan, mutta ehkäpä en paljasta nyt mitään sen suurempaa. Tai no, sen voin kertoa, että minulla ei ole isiä, minulla on ISÄ! Sen olen oppinut kantapään kautta pikkutyttönä :P

Mutta jos nyt palataan tähän minun viikonloppuuni, jota on vielä yksi päivä edessä, nimittäin huominen eli maanantai. Torstaina tosiaan kotiuduin tänne hostelliin ja perjantai päivän tapahtumat taisinkin teille jo kertoa. Mutta onhan perjantaissa myös ilta, ja sitä iltaa en kovin mielläni muistele, se nimittäin meni siistittynä versiona näin: Lähdin täältä hostellilta vähän yli yhdeksän kävelemään tuonne metrolle. Ennen kuin ehdin astua metron ovista sisään, kännykkäni soi ja sieltä soitti eräs mies, josta tykkään valtavasti. Kun kerroin hänelle olevani Embajadoresissa, joka sattuu olemaan erittäin lähellä hänen kotipaikkaansa, hän oli aivan innoissaan. En kuitenkaan voinut mennä hänen luokseen, sillä olin jo matkalla Annalle. Kuuden minuutin puhelun jälkeen menin metroon.

Solilla minun oli tarkoitus tavata Jenni, joka saapuikin lopulta paikalle. Hänkin on tainnut jo tottua tähän espanjalaiseen "saapuminen kaksi tuntia sovitusta ajasta myöhässä ei ole vielä myöhästymistä" elämänmenoon. No okei, en ihan kahta tuntia häntä venaillut, mutta melko kauvan, annan sen kuitenkin anteeksi, koska Jenni on niiiiiin ihana ihminen <3 Annan luokse pääsimme turvallisesti ja Juliakin oli päässyt perille hienosti. Tytöt olivat jo aloitelleet, joten minulla oli hieman kiire ottaa heidät kiinni. Laitoimme hiukseni Annan lämpökihartimilla (tai mikä niiden hökötysten nimi nyt sitten ikinä onkaan!) ja kun kaikki olimme valmiita, otimme suunnaksi Gran Vían.

Discoteca Palaceen saimme helposti flaijerit ja pääsimme sisälle 10 euron hintaan. Otimme ensimmäiset ilmaiset juomat ja istuimme hetkeksi nauttimaan niistä. Sen jälkeen oli aika tanssia. Seuraavan tunnin skippaan tästä kokonaan, sillä en halua muistaa sitä. Voin vain kertoa, että sen tunnin aikana tuli vuodatettua pari kyyneltä ja lopulta kävi niin, että minä ja Jenni jäimme kaksin tanssimaan.

Ei siinä mitään, huonolla omalla tunnolla sain kuitenkin pidettyä yllättävän hauskaa! Tanssin vain yhden miehen kanssa, joka oli kuitenkin mahtava tanssija! Myös Jennillä taisi olla hauskaa, mikä on pääasia! Illan päätteeksi jouduin kuitenkin vuodattamaan vielä monta litraa kyyneleitä, sillä minulla oli niin huono-olo, kun emme voineet kaikki yhdessä juhlia ja koska miehistä ei ota selvää!

Aamulla istuimme Jennin kanssa odottamassa metroa, hän lohduttaa minua parhaani mukaan ja hänen kanssaan samassa kuorossa on kaksi espanjalaista miestä sekä yksi nainen. Kaikki yrittävät tehdä parhaansa, jotta hymyilisin edes vähäsen, mikä on upeata! Varsinkin Jenni, ilman sinua en todellakaan olisi pärjännyt ja minä rakastan sinua TODELLA paljon <3

Lauantaina päivällä suuntasin sitten katsomaan mikä oli Annan ja Julian tila. Sieltä lähdin Tiinan kanssa kohti Ikeaa, mutta ennen kuin pääsimme perille, poikkesimme todella nopeasti Casa de Campossa, jossa ei oikeastaan ollut mitään nähtävää. Tai voisi siellä ehkä olla JOS jalkani eivät olisi liian kipeät ja JOS olisi enemmän aikaa kiertää sitä valtavaa puistoa. Eläintarha siellä ainakin on!

Ikeassa kiersimme kaupan ja kävimme sitten syömässä lihapullat ja perunamuussit ja minä otin jälkiruoaksi Daim kakun. Hyvää oli! Kauvaa en jaksanut kävellä kipeillä jaloillani, joten täällä hostellilla olin lopulta yhdeksältä.

Tänään aamulla kävimme mäkkärissä Julian kanssa syömässä "aamupalat". Minulle siis Cesar salaatti ja Cola (light?) ja Julialle McNugetsit. Sen jälkeen otimme suunnaksi Rastron markkinat, jossa tapasimme Tiinan. Kauvaa emme kierrelleet, mutta ihan riittävästi mielestäni. Tosin minulta meni kaikki vähän ohi, koska kaulassani roikkui yksi hyypiö <3 Markkinoilta suuntasimme etsimään Tiinalle ruokaa ja sen jälkeen kävimme vielä mäkkärissä syömässä McFlurryt. Aika onnistunut päivä, ainakin minun mielestäni, mutta tämä viikonloppu ei kyllä ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Minun suunnitelmissa oli enemmän hauskan pitoa ja vähemmän kyyneleitä..

Huomenna menen uuteen perheeseeni illalla! Odotan sitä todella kovasti, sillä tykkään siitä perheestä jo valmiiksi todella paljon! Minulla on kuitenkin huominen vielä vapaa, enkä tiedä yhtään mitä teen! Huone pitää luovuttaa kahdeltatoista ja menen uuteen perheeseen vasta seitsemäksi, minulla on siis moooonta tuntia aikaa hengailla Madridissa <3

Ja tähän loppuun vielä pieni ylistys isälle:

Isä - odottaa tuloasi maailmaan 9kk. Isä - on se, jonka mahan päällä makaat ensimmäiset kaksi vuotta leikkien lentokonetta. Isä - on se, joka opettaa sinulle kaiken autoihin liittyvän. Isä - on se, jonka kanssa et riitele. En vaihtaisi isääni mistään hinnasta <3

Iällä ei ole merkitystä, ellei satu olemaan juusto!

Mun pitäis olla nukkumassa iltaa varten, mutta ei tässä metelissä pysty nukkumaan!

Ja kyllä vain, olen siis hostellissa. Tarkemmin sanottuna Sol Hostellissa Embejadoresissa, kahdeksan minuutin metromatkan päässä Solilta. Voisin sanoa, ettei tämä tosiaan mikään viidentähden hotelli ole, mutta toisaalta en sellaista odottanutkaan. Minun vaatimukset kun rajoittuvat kattoon pään päällä, mukavaan sänkyyn ja vessaan sekä suihkuun! Mutta silti!

Tämä minun huoneeni on tämmöinen kahdeksan naisen jaettu huone, jossa viime yönä minun lisäkseni nukkui vain yksi nainen. Ja hänkin tuli vasta kymmenen aikaan tänne, joten koko illan sain olla aivan keskenäni. Hän oli erittäin hiljainen huonetoveri, mutta melu tuleekin aivan jostain muualta. Nimittäin respasta, joka on aivan seinän takana. Joku on koko ajan soittamassa ovikelloa, josta kuuluu ärsyttävä kilinä ja respassa myös soitetaan jotain musiikki kanavaa sen verran lujalla, että todellakin kuulen hiljaisemmatkin lauluäänet. Lisäksi tuntuu siltä, että tuolla respassa on koko ajan joku humalainen ukko, joka HUUTAA asiansa.. No toisaalta, itse olen kohta siinä kunnossa, joten ehkä siitä ei pitäisi valittaa..

Mutta nyt jos lopetan valituksen, ja kerron teille eilisestä: se meni aika suunnitellusti. Kun hain lapset koulusta, he löysivät läksiäislahjansa keittiönpöydältä. He eivät malttaneet lähteä keittiöstä minnekkään siksi aikaa, kun laitoin ruoan, vaan istuivat pöydässä kuin tatit. Kun jossain vaiheessa käännyin katsomaan, mitä he touhusivat, oli pöytään ilmestynyt iso pehmonalle ja sen mahanpäällä maksi oranssi kirjekuori, jonka päällä luki "Para Tanja". Aukaisin kirjeen ja meinasin ruveta itkemään samantien, nimittäin kuori sisälsi aivan ihanan piirustuksen, jonka host tyttö oli minulle piirtänyt..

Eilein taisin saada ensimmäistä kertaa kiitosta tekemästäni ruoasta! Ja jopa omasta mielestäni onnistuin lihapullissa tällä kertaa erinomaisesti. Ironista sinänsä, että se tapahtui viimeisenä päivänäni.. Ruoan jälkeen menin tytön kanssa yläkertaan ja tallensimme heidän pöytäkoneelle englanninkieliset sivut, joilla olimme pelailleet pelejä. Sitten eksyimme pelailemaan jotain aivan muita pelejä. Meillä oli kuitenkin erittäin hauskaa, siihen asti kun isä tuli töistä.

<3

Matka juna-asemalle meni perheen jutellessa keskenään. Minä vain tuijottelin ikkunasta ulos ja mietin, että ei ikinä enää. Juna-asemalla, kun olimme saaneet laukkuni ulos autosta, halasin kaikki hyvästiksi ja huomasin tytön kasvojen muuttuvan koko ajan enemmän ja enemmän punaisemmiksi. Tyttö pyysi isäänsä sanomaan minulle, että hän haluaa minun vielä joskus palaavan moikkaamaan häntä. Ja tottakai lupasin sen, eli minun on kuitenkin vielä palattava Aranjueziin joskus, lupaus on lupaus. Kun oli aikani lähteä, tytön kasvot olivat jo niin punaiset, etteivät ne kestäneet enää, vaan hän purskahti itkuun. Pyysin, ettei hän itkisi, mutta eihän lapsi voi lopettaa itkemistä, ja se todella sattui! Minä olen vielä sellainen ihminen, etten kestä katsoa itkevää ihmistä, joten minäkin purskahdin itkuun, tosin ei se johtunut pelkästään siitä että tyttökin itki vaan minua oikeasti itketti jättää hyvästit hänelle..

Koko junamatkan Aranjuezista Atochalle itkin. Atochan vessassa pyyhin kyyneleet ja ostin sitten lipun kohti Embejadoresia, jossa olin perillä kahden minuutin päästä. Löysin hostellin yllättävän hyvin, mutta perille päästyäni olin aivan hiestä märkä, koska olin raahannut mukanani ison, 25 kiloa painavan laukkuni sekä vielä kaksi muuta laukkua, jotka painoivat yhdessä ainakin 10 kiloa. Tullessani huoneeseen täällä ei tosiaan ollut muita, joten sain olla ihan keskenäni koko illan.

Tänään aamulla menin Solille vastaan Jenniä, joka oli aivan ihana uusi tuttavuus! Hänen kanssaan kävimme kysymässä kielikoulusta olisiko mahdollista päästä mukaan, mutta enää he eivät kuulemma ota uusia opiskelijoita kurssille. Vasta tammikuussa. Niimpä palasimme Solille ja kiertelimme vaatekauppoja, mutta mitään ei kuitenkaan jäänyt käteen. Kun Tiina pääsi kielikoulustaan, hän liittyi seuraamme ja otimme suunnaksi Moncloan, josta kävimme hakemassa Tiinalle Carne Jovenin. Itsehän en saanut korttia, koska minulle ei ole tiedossa uutta osotettani. Kävimme sitten Mäkissä syömässä ja palasimme takaisin Solille. Pian oli tyttöjen aika lähteä töihin, joten minäkin palasin sitten tänne Embejadoresiin.

Vielä illalla on tosiaan tarkoitus lähteä juhlimaan tyttöjen kanssa perjantaita 11.11.-11. Mukaani siis liittyvät Julia, Anna sekä Jenni ja ilmeisesti myös pari herrasmiestä. Tai no, ainakin yksi. Saapas nyt sitten nähdä, mitä tämä ilta taas tuo tullessaan! Huomenna tarkoitus mennä Ikeaan syömään lihapullia ja perunamuussia sekä käydä ehkäpä leffassa ainakin Tiinan kanssa, en yhtään tiedä ketä muita mahtaa liittyä seuraamme, jos ketään :D

Mutta nyt, kun en kerta nukkunut, niin pitää varmaan raahustaa suihkuun ja sitten kohti bileitä! Ciao! <3

Lähtöfiilikset

Pakko myöntää: on vähän haikea fiilis.. Tai ei ihan nii vähääkään, vaan oikeastaan aika paljon.

Eilen tulin johonkin ihme kuumetautiin (epäilen sen johtuvan tästä stressistä, minkä otin tästä lähdöstä ja lapsille kertomisesta), joten nukuin koko illan ja yön ja vielä aamunkin. Olimme sopineet jo perheen vanhempien kanssa, että lapsille kerrotaan tiistai-iltana, että lähden ja koska minä tosiaan makasin puolitajuttomana sängyn pohjalla, en tiennyt miten lapset ottivat tämän tiedon vastaan. Koska en myöskään tänään aamulla ollut hereillä, kun vanhemmat veivät lapset kouluun, koska heillä oli muutenkin vapaapäivä, en myöskään päässyt näkemään heitä aamulla.

Voin siis sanoa, että hieman jännitti kun lapset tulivat koulusta! Vanhemmat kun olivat jo aikaisemmin puhuneet, että tyttö tulee itkemään perääni kovasti, eikä poikakaan asiaa kovin hyvin sulata, mutta kun näin tytön hänen tultuaan koulusta, aloin jo pelätä, ettei hän tiennyt lähdöstäni lainkaan. Onneksi ruokapöydässä selvisi, että lapset kyllä tietävät asiasta. Tai onneksi ja onneksi, meinasimme nimittäin kaikki ruveta itkemään, tai ainakin minä ja tuo tyttö... Tämä oli muuten ensimmäinen päivä, kun tuo poikakin vaikutti hieman hiljaiselta, ehkäpä minä siis OLEN jättänyt heihin jonkinlaisen muiston. No, se ei ainakaan tee lähtemisestäni yhtään helpompaa, sillä hekin ovat jättäneet paljon hyviä muistoja minulle ja minun tulee kova ikävä heitä. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että lähteminen vain on paras vaihtoehto.

Ja kyllä se sitä on! Koska Alcobendas tuntui heti ensimmäisellä kerralla kodilta, joten tuskinpa se fiilis kovin nopeasti muuttuu. Olen iloinen, että nyt minulla on työsopimus, mitä minulla ei tässä perheessä ollut, paremmat työ ajat sekä ehkä hieman avoimempi ilmapiiri! Odotan siis todella ensi maanantaita, että pääsen purkamaan laukkuni uuteen kotiin!

Huomenna siis viimeinen päivä täällä Aranjuezissa. Se ei oikeastaan muuten poikkea normi torstaista, sillä samalla tavalla vien lapset kouluun aamulla, kuin muinakin päivinä, palaan kotiin, teen ruoan, haen lapset koulusta ja sitten odottelemmekin host isää kotiin, joka heittää minut sitten juna-asemalle ja minun matkani kohti Madridia alkaa iiiiison ja painavan matkalaukun kanssa.. Ainoat asiat siis mitkä huomenna ei ole niinkuin tavallisesti on se, ettei minulla ole siivottavaa (muuta kuin oma huone!) koska siivosin pojan huoneen jo tänään, eikä minun myöskään tarvitse pitää enkun tunteja huomenna lapsille, koska host äiti päätti niin.

Illalla minun sitten pitää vain pitää sormet ristissä, että siellä hostellissa, johon olen nyt menossa ON vapaa sänky minulle, sillä en pystykkään tekemään varausta netin kautta, minä kun en omista Visaa tai Mastercardia eivätkä he ota puhelinvarauksia vastaan.. Muuten kyllä menee sormi suuhun, että missä nukun..  No okei, voinhan toki käydä myös muutamassa muussa hostelissa kysymässä yöpaikkaa neljäksi yöksi, mutta ne ovatkin sitten jo paljon kalliimpia, ja minä olen pihi ihminen! Mutta eiköhän tästäkin selvitä! Hope so!

Perjantaina on suunnitelmissa käydä, mahdollisesti tulevalla, kielikoululla kyselemässä kursseista ja että onkon minun mahdollista vielä tässä vaiheessa päästä mukaan. Samalla reissulla käydään Tiinan kanssa kyselemässä uudestaan niitä Carne Joveneita, joita ei viimeksi kovasta yrittämisestä huolimatta saatu. Sitten varmaan hengailen lopun päivän yksin Madridin keskustassa, käyn syömässä jotain jossain ja ehkä pitää myös poiketa Diassa ostamassa alottelujuomat minulle ja Julialle, koska olemme lähdössä ulos, ja yllättyykö joku jos sanon että Palaceen? Harmi ettei Tiina pääse mukaan, mutta onneksi Anna lähtee pitämään meistä kahdesta rämäpäästä huolta <3

Lauantaina menemme Tiinan kanssa sitten erääseen Ikeaan syömään perunamuussia ja lihapullia <3 (Siis jos olotilani sen vain sallii!!) Ja yritämme myös löytää Lidlin, josta saisin kaurapuuroa, minua kun niiiiin kyllästyttää tuo vaaleanleivän ainainen mässyttäminen aamupalaksi! Siis oikeasti, eivätkö nämä koskaan kyllästyä leipään ja marmelaadiin? Minä olen ollut Espanjassa kohta 11 viikkoa ja minulle riitti tuota lajia jo toisella viikolla..

Sunnuntaina käydään sitten Tiinan kanssa vielä el Rastron markkinoilla vähän joululahja ostoksilla, tai siis tämä ainakin olisi tarkoitus, mutta saapa nyt nähdä saanko sieltä mitään mukaani. Ainakin parit Madrid laukut pitäisi ostaa ja itselleni haluaisin niitä ihania Madrid mukeja ja kyniä ja vihkoja ja ja ja...

Maanantaiksi on sitten pelkkää hengailua tiedossa, ennen kun illalla otan junan Valdelasfuentesiin <3 Toivotaan että tästä pidennetystä viikonlopusta tulisi juurikin niin mahtava, kuin miltä se nyt kuulostaa tässä kirjoitettuna. Minun tuurillani kaikki menevät kuitenkin päin honkia, mutta onneksi minulla on ihania kavereita piristämässä minua! Julialle siitä täydet pointsit, sillä tänään hän sai hymyn huulilleni ainakin hetkellisesti! :D Repeilen edelleen sille videolle! Kiitos kulta <3 Ja kiitos teille kaikille ihanille lukijoille <3

PS. Tämä ei tule olemaan lopullinen blogini ulkoasu.. Yritän edelleen kehitellä jotain Madridiin liittyvää, mutta tämä sopii nyt väliaikaiseksi taustaksi.

Jäätelöä, kirjoja ja bingoa!

Olipas kyllä ihan mahti viikonloppu Madridissa!

Oli aika hauska löytää nämä ja varsinkin tuo vasemman
puoleinen jossa siis Suomesta Espanjaan!

Lauantaiksi sain Julian suostuteltua mukaani Madridiin suunnittelemaan synttäreitäni. Tapasimme Atochalla, josta otimme metron Plaza de Españalle, jossa minun oli tarkoitus käydä varaamassa hostelli ensi viikonlopuksi. Emme löytäneet sitä, mutta sitä vastoin löysin Phone Housen, josta latasin itselleni lisää puheaikaa, eli taas voin tekstailla kymmenen euron edestä!

Emme löytäneet sitä hostellia Julian kanssa hyvästä yrityksestä huolimatta, mutta sitä vastoin löysimme halvan kiinalaisen ravintolan, johon pysähdyimme syömään. Oli kyllä hyvää ruokaa! Elämäni toinen kiinalainen ruokailu eikä taaskaan tuottanut pettymystä! Tämä oli hieman bisneslounaan tyyppinen ruokailu, sillä levitimme Julian kanssa paperit pöydälle ja kirjoittelimme nimilistan kutsuttavista henkilöistä. Yritimme myös soittaa Teatro Kapitaliin, jopa kahdesti, mutta sitten sieltä sanottiin, että siellä ei ole paikalla ketään, joka tietäisi niistä asioista, joista meillä oli kysyttävää.. Eli perjantaina uudestaan!

Ruokailun jälkeen lähdimme shoppailemaan el Corte Inglesiin. Tai siis se oli tarkoitus, mutta koska kyseinen kauppa on vähän liian kallis meidän kukkaroillemme, niin suuntasimme sitten hieman halvempiin Blancoon ja Zaraan yms. Mitään ei kuitenkaan jäänyt käteen, paitsi lasten läksiäislahjat sekä joguttijäätelö, jonka ostin yhdestä kioskista, jossa oli noin keski-ikäinen mies ja kova flirtti päällä! Huoh..

Sunnuntaina sitten lähdin taas Madridiin ja otin suunnaksi Atochan. Olin perillä puolitoista tuntia suunniteltua aijemmin, koska olin sen verran aikasin lähtenyt kotoota, koska en osannu ollenkaan arvioida kauvanko minulla kestää kävellä kipeillä jaloilla tuo kuuden kilometrin matka. Niimpä sitten otin Atochalla seuraavan junan kohti Alcobendas-San Sebastian de los Reyesiä. Jäin pois Valdelasfuentesissa, missä oli aivan mahtava auringon paiste minua vastassa. Ei siis haitannut ollenkaan istua yli tuntia ulkona odottelemassa uutta host äitiäni, kun olimme sopineet tapaamisen yhdeksi juna-aseman edessä. Ja vielä vähemmän haittasi se, että Alcobendasissa tuntuu olevan paljon hyvän näköisiä urheilijapoikia, sillä siinä ulkona istuskellessani ohitseni kulki kuusi sellaista plus yksi koiranulkoiluttaja! Tuntui siis heti siltä, että voisin viihtyä siellä vaikka pidempäänkin kuin seuraavat neljä kuukautta!

Kun host äiti saapui täsmällisesti kello yhdeltä, lähdimme kävelemään kohti uutta kotiani. Oli todella mukava huomata, että juna-asemalta oli vain 100 metriä kotiin, eli ei enää kuuden kilometrin pituisia kotimatkoja!!
WUHUU! Joka tapauksessa allekirjoitin sopimuksen ja siinä samassa jo perheen tytöt, B ja M tulivat isänsä kanssa kotiin. M on tytöistä vanhempi, 11 vuotias ja todella ujo! Hän ei koko eilisen päivän aikana sanonut minulle juuri sanaakaan! B sitä vastoin oli paljon puheliaampi, eikä tuntunut ujostelevan minua ollenkaan. Ja hän on vasta 7 vuotias! Ja puhuu todella hyvää englantia! Se oli erittäin hämmentävää, mutta hyvä asia! Perheen isä ei puhu englantia, mutta sitä vastoin hän sitten puhuu japania, saksaa, ranskaa ja tietysti espanjaa. Mutta hän oli erittäin mukava, kun olin lähdössä, hän jopa kysyi minulta, että haluanko huoneeseen television tai vaikka uudet tapetit! Minä vain nauroin, että pärjään ihan hyvin kannettavalla tietokoneellani, vaikka haluaisin kyllä huoneeseeni telkkarin, että voisin viimein katsella jalkapalloa!!

Todiste siitä et oltiin Bingossa!

Kun pääsin takaisin Madridiin, suuntasin Gran Víalle, jossa odottelin Tiinaa. Hänen kanssaan sitten löysinkin sen hostellin, mutta en pystynyt varaamaan huonetta sieltä vaan minun pitää se tehdä kuulemma netin kautta.. Joka tapauksessa kuljeskelimme pitkin Gran Víaa Tiinan kanssa ja kävimme jopa pelaamassa Bingoa hetken mielijohteesta! Ja oli kyllä kivaa! Ensimmäinen erä meni vähän hätiköiden, kun numerot tuntuivat tulevan tosi nopeasti, emmekä edes ehtineet valmistautua kun se jo alkoi! Mutta toinen meni jo paljon paremmin, jäimme kolmen numeron päähän Bingosta :S Kävimme myös el Corte Inglesissä katselemassa kirjoja ja minä olisin halunnut ostaa Twilightin viimeisen osan englannin kielisenä, mutta sitä ei ollut kuin espanjaksi.. Ja siitä nyt ei tulisi mitään, jos yrittäisin lukea sitä espanjankielisenä! Minulla ainakin kuluisi siihen se kolme vuotta..


Kello alkoi olla jo sen verran, että minun oli aika palata kotiin. Niimpä hyvästelin Tiinan ja lähdin kohti Atochaa. Tuntui kyllä hyvältä, kun tiesin että se oli viimeinen kertani Atochan asemalla matkalla kohti Aranjuezia. Ei ikinä enää!! Nyt pitää vain jaksaa nämä jäljellä olevat neljä työpäivää (oikeastaan kolme ja puoli) ja sitten onkin neljä vapaapäivää! Menen uuteen perheeseen maanantai-iltana kun vanhemmat tulevat töistä kotiin, eli hostellissa vietän neljä yötä.. No, enköhän siitä selviä! Ja voisin vaikka tehdä niin, että hengailen mahdollisimman pitkään aina Madridissa, ettei hostellilla tarvitse muuta kuin käydä nukkumassa. Onneksi se sijaitsee Gran Víalla, ettei ole edes metroista kiinni minun liikkumiseni, sinne kun pääsee kävellen näppärästi oli sitten missä päin Madridia tahansa!