Happy weekend

Kyllä on taas ollut vilkas viikonloppu, ainaki täällä Madridissa. Ja no, tarkoitushan se oli, nämä kun olivat kuulemma "alottelu synttäribileet", joista kuitenkin puuttui Anna :S

Kivaa oli silti, ja minä olen nyt pelkkinä sydäminä. Tai siis, tehän tiedätte piiretyistä ne rakastuneet hahmot, kun niillä on sydämet silmissä. No, minulla on vähän sama fiilis! Ja, ei kai se väärin ole?

Lauantaina kävin Tiinan kanssa katsomassa uusimman Twilightin in english. Oli kyllä hyvä, suosittelen kaikille, jotka haluavat itkeä räkäposkella! Olisin halunnut ensin lukea kirjan ja käydä sitten vasta katsomassa itse leffan, mutta nyt minun pitää lukea kirja vasta jälkeenpäin, siis heti kun sen jostain saan käsiini. Ja miellään suomeksi. Itkut tosiaan sain jo heti alussa, kun Bellan isä Charlie istui keittiön pöydän ääressä ja piteli käsissään tyttärensä ja Edwardin hääkutsua erittäin surullinen ilme kasvoillaan. Jotenkin minulla on sellainen olo, että oma isäni varmaan katselisi aivan samalla tavalla minun hääkutsua, jos sellainen nyt postiluukusta kolahtaisi (älä huoli isä, niin ei todellakaan ole vielä käymässä!!!). Leffa oli siis hyvä, joskin hieman ärsytti, kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Tosin, mitä muutakaan voi olettaa, jos paksun kirjan puolikas pitää saada ahdettua pariin tuntiin.

Illalla mentiin sitten taas tanssimaan tyttöjen kanssa. Ajatuksena oli menna Reina Brujaan, mutta loppujen lopuksi löysin itseni Moondancesta. Kummatkin aivan korkkaamattomia paikkoja, ja täytyy sanoa, etten oikein tykännyt kummastakaan. Moondancessa oli nuorta porukkaa, mutta jotenkaan se paikka ei vain ollut minua varten. Palace on edelleen ykkönen minun listallani, mutta katsotaan vaihtuuko kärkipaikka ensi viikonloppuna kun matka käy kohti Teatro Kapitalia.

Sunnuntaista minulla ei ole paljon mielenkiintoista kerrottavaa. Sanotaanko, että sunnuntaiaamuna istuin jo junassa matkalla kohti Valdelasfuentesia MUTTA koska sain mieluisan soiton eräältä ihanalta ihmiseltä, jäin puolessa matkassa pois junasta ja palasin Solille. Väsyneenä. Kotona olin lopulta puoli kymmeneltä illalla.

Ei tosiaan ollut paljon mielenkiintoista kerrottavaa. Muutenkin kaikki alkaa olemaan todella rutiininomaista täällä: viikot tehdään töitä ja viikonloput biletetään. Ja minusta se on jotenkin omituista, koska Suomessa en tosiaan käynyt kovinkaan paljon ulkona. Mutta, ehkä tosiaan olen muuttunut ihmisenä jonkin verran näiden reilun kahden kuukauden aikana. Enkä tosiaan tiedä, onko se muutos hyvä vai huono. Ehkä jokainen saa päättää itse, mielestäni tämä muutos on vain hyvä, sillä olen avoimempi ja onnellisempi.