If you want to win it all, you have to take the risk that you lose everything

On ollut vähän kiireitä tai "kiireitä", minkä takia en ole ehtinyt tai edes jaksanut miettiä kirjoittamista. Tottapuhuen paljon mitään, mitä voisin tänne näin julkisesti kertoa, ei ole tapahtunut.

Lauantaina oli minun synttäribileet Teatro Kapitalissa. Paikalle saapui jonkin verran porukkaa, mutta siihen nähden että kutsuin lähemmäksi 30 ihmistä, vain neljäsosa selviytyi paikalle. No, mukavaa minulla oli silti, tiettyyn pisteeseen asti. Fiilikset meni aika nopeasti, kun tajusin paikalla olevan sellaisia ihmisiä, joita en ollut kutsunut, mutta he pitivät minua silti silmällä. Väärinkäsityksen välttämiseksi mainittakoon, että minulla ei ole mitään kyseisiä ihmisiä vastaan, en vain tykkää siitä, että he olivat siellä pelkästään minun takiani. En kuitenkaan ole enää mikään 10 vuotias lapsi, joka tarvii ympärivuorokautista valvomista.

Sunnuntaina hengailin yksin Solilla nelisen tuntia, koska minua ei vain huvittanut lähteä kotiin. Kahden tunnin yöunilla ja edellisen yön juhlinnan takia meinasin koko ajan sammua siihen suihkulähteen juurelle, mutta siihen minulle ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta. Seuraani nimittäin liittyi aivan tuntematon heppu, joka neljän tunnin jälkeen oli jo päässyt halietäisyydelle minusta. Juuu, mitenkään ylpeä en ole siitä, mutta sanotaan että olin aivan liian väsynyt työntääkseni häntä pois ja koska olin edelleen erittäin masentunut ja vihainen, niin joku joka haluaa halata oli enemmän kuin tervetullut tapaus.

Maanantaina hengailin Madridissa samaisen miehen kanssa, joka oli minua edellisenä päivänä pitänyt hereillä Solilla. Samalla reissulla kävin ostamassa espanjan kielioppikirjan, jota olen sitten yrittänyt tehdä, hiukan niukalla menestyksellä. Kyllä tämä espanja kuitenkin jo puheenosalta luistaa melkein yhtä hyvin kuin englanti, koska vaikka minulla menee aikamuodot ihan päin prinkkalaa ja kaikkia sanoja en tiedä, niin minua kuitenkin ymmärretään, kun yritän selittää asiaani. Minua auttaa myös se, että tämä uusi perheeni kannustaa minua koko ajan puhumaan enemmän ja enemmän ja he korjaavat jos sanon jotain väärin. Lisäksi nämä uudet tuttavuudet mitä olen saanut viimeisten viikkojen aikana ovat vain espanjaa ja jotain toista muuta kuin englantia puhuvia tapauksia, joten minun on vähän pakko käyttää tätä töks-espanjaani.

Eilenkin kävin Madridissa. Pyörin Solin, Plaza de Españan, Gran Vían, Callaon, Plaza Mayorin ja vielä kerran Solin ympäristössä niin tämän ranskalaisen uuden tuttavuuden kuin myös loppupäivästä Julian kanssa. Tuntuu mukavalta, kun Sol ja Callao sekä Plaza Mayor ovat jo aivan joulutunnelmissa. Minä odotan joulua sen takia, että pääsen kotiin Suomeen pariksi viikoksi, saan suomalaista ruokaa, näen kaikkia ihania ihmisiä ja pääsen nukkumaan omassa sängyssä, ennen kaikkea omassa huoneessa. Parin viikon Suomessa oleskelun jälkeen jaksan varmaan vielä kolme kuukautta olla täällä Madridissa, ennen kuin tulen takaisin Suomeen ainakin hieman pidemmäksi aikaa.

Tällä viikolla ei ole mitään sen erityisempiä suunnitelmia, ainakaan vielä. Tänään olen kotona, pesen pyykkiä ja silitän, voisin nukkua ja katsella vaikka CSI Miamin yhdeksättä tuotantokautta. Illalla taas lasten viemistä enkun tunneille ja sieltä pois ja sen jälkeen leikkimistä heidän kanssaan. Torstaina varmaan hyvinkin pitkälti sama kaava, mutta perjantaina saan varmaan raahattua itseni taas Madridiin, jos saan Julian seurakseni. Lauantaina menen perheen kanssa lasten koululle, jossa on M:n joku jouluesitys. Lupauduin lähtemään mukaan, koska näiden parin viikon aikana, mitä olen täällä viettänyt, olen aina ollut viikonloput poissa. Nyt olisi siis korkea aika korjata tilanne. Tosin, illalla jos vielä ehdin, menen varmaan Julian kanssa istumaan johonkin tavernaan ja katselemaan Real Madridin peliä. Se olisi mahtavaa, ja todella toivon, että ehdin siihen mennessä Madridiin!

Mutta nyt, hyvää marraskuun viimeistä päivää teille kaikille <3 Toivottavasti teillä on ollut mukava kuukausi!