Everything happens for a reason

Huh, johan oli Halloween, en voi muuta sanoa.

Maanantai täällä oli lapsilla vapaapäivä koulusta, mutta myös vanhemmat olivat ottaneet päivän vapaaksi, joten heillä kaikilla oli pidennetty viikonloppu. Minun päiväni alkoi vaatteiden silittelyllä, jonka jälkeen en sitten muuta tehnytkään kuin odottelin, että kehtaisin lähteä Madridiin Tiinan luokse. Ennen lähtöäni ehdin kuitenkin auttaa perheen tyttöä pihan koristelussa juhlakuntoon, sillä hän halusi sinne "hämähäkin" seittiä, joka siis todellisuudessa oli vain erittäin elastista harsoa. Saatuamme piha kuntoon, otin pakkaamani tavarat messiin ja lähdin kävelemään kohti juna-asemaa.

Junassa oli kiva istuskella, kun samaan loossiin kanssani tuli espanjalainen mies kahden lapsensa kanssa. Tytöistä toisella oli päällään aivan upea noita-asu ja toisella smurffiasu. En voinut kuin hymy huulilla ihastella tyttöjen pukuja. Lisää samanlaisia näkyi muitakin matkalla kohti Madridia.
Atochalta otin metron Gran Víalle ja sieltä toisen metron kohti Tiinan kotipaikkaa. Puolen tunnin jälkeen olin perillä, ja kun Tiina tuli noukkimaan minut asemalta, otimme suunnaksi Dian, joka on vähän kuin S-market tai Mallas (joskin hieman halvemmilla hinnoilla ;D), josta ostimme pari alottelujuomaa, sipsiä sekä juustokakun, joka piti itse valmistaa.

Halloween pöytä!

Täytyy sanoa, että Tiina asuu erittäin hyvällä paikalla, keskellä kaikkea! Minä ihastuin hänen taloonsa ja sen sijantiin kyllä täysin. Pitkä matka ei ole metroasemalle, kauppaan tai oikeastaan minnekkään, kyllä minullekin kelpaisi.
Söimme Juliaa odotellessa Tiinan tekemää tortillaa, jossa perunoiden sijasta oli kesäkurpitsaa. Sanotaan, että se oli syötävää ja täydellistä siitä tulee, kun hän opettelee tekemään tortillaa pari kertaa :D Kyllä, hyvä ystäväni, luotan sinuun täydellisesti <3 Valmistimme myös juustokakun mansikkakuorutteella 15 minuutissa ja työnsimme sen sitten jääkaappiin jähmettymään. Sitten suuntasimmekin jo yläkertaan laittautumaan, koska ajatuksena oli, että olisimme valmiita lähtemään kun Julia saapuu, ettei lähtömme taas venyisi tuhottoman pitkälle yöhön. Arvatkaa vain, kuinka siinä sitten kävi?

Haimme Julian metroasemalta ja palasimme sitten Tiinan luokse jatkamaan valmistautumista. Minulla oli pieni murhe, miten uudet meikkini toimisivat käytännössä, kun tosiaan hukkasin omat rakkaat meikkini viime kerralla ja nyt sitten ostin uudet halvalla H&M:ltä, ja täytyy sanoa, että ihan kivastihan ne pysyivät naamassa. Minä kun en meikkiä käytä kuin sillon kun lähden illalla ulos, niin en ole mikään haka meikkaamaan ja käyttämään meikkejä, mutta ihan hyvän sotamaalauksen sain taas aikaiseksi. Tietysti olisi paljon kivempi ohuemmalla kajaalilla piirtää viivoja, mutta kyllä tuo paksu kynäkin näytti hyvin toimivan minun hyppysissäni.

Flaijereita eiliseltä

Pääsimme lähtemään vähän ennen puolta yhtä, mikä siis tarkoitti sitä, että olimme hieman ennen yhtä Operalla. Onnettomien sattumusten kautta emme päässeet juhlimaan Palaceen, jonne oli ensimmäistä kertaa jopa jonoa, ja täytyy sanoa, että kyllä jotkut olivat nähneet ihan oikeasti vaivaa asujensa eteen. Juttuhan on niin, että Palace on meidän ehdoton lempipaikka, mutta nyt emme päässeet sinne sisään, joten lähdimme kävelemään Calle de Arenalia kohti Solia. Joy Eslavan ohitimme lähes hetkeäkään epäröimättä, sillä ensinnäkin sinne jonotti aivan liian vanhaa porukkaa ja toiseksi, lähes boikotoimme sitä paikkaa. Onneksi törmäsimme Cibeles Madridiin flaijereita jakavaan naiseen, jonka ansiosta kärsimme vain 5 euron sisäänpääsymaksun, johon kuului alkushotti sekä yksi ilmainen juoma. Lisäksi hän antoi kolme flaijeria, joilla sai kaksi juomaa kympillä. Hyvä diili siis.

Emme olleet aikaisemmin käyneet Cibeles Madridissa, ja täytyy sanoa, etten kyllä ihan heti halua sinne palata. Paikka oli todella pieni ja hienhaju kuvottava, mutta musiikit olivat sentään erittäin laadukkaita ja DJ:nä oli söpö mies. Viihdyimme siellä neljään, kunnes paikka meni kiinni ja jouduimme ulos. Kävelimme edes takaisin Solin kumpaakin puolta etsien, mielellään ilmaista paikkaa, joka olisi ollut auki kuuteen, mutta emme sellaista löytäneet edes parin meksikolaisen miehen avustuksella. Lopulta palasimme Operalle, kävimme hakemassa minulle Capuccinon läheisestä Churreriosta ja juttelimme parin uuden tuttavuuden kanssa. Lopulta otimme metron kohti Tiinan kotia vähän yli seitsemän.

Julia oli käymässä Barcelonassa, ja toi ihanan makeat
tuliaiset minulle ja Tiinalle <3 Love ya, Julia!

Kun tavallisesti minulla menee se 45 minuuttia kävellä tuo matka juna-asemalta kotiin, niin tänään meni reipas puolitoista tuntia. No, minäpä kävelin ihan hissun kissun kipeiden jalkojeni takia ja myös sen takia, etten ollut nukkunut minuuttiakaan yöllä. Kävellessäni tuota Jardin del Principen suoraa minut ohitti neljä kertaa yksi juoksija. Taisi häntäkin hymyilyttää jo pelkästään sen takia viimeisellä tapaamis kerrallamme. Minua tosin ei paljon hymyilyttänyt, kun jalat olivat aivan tulessa öisen tanssimisen jäljiltä.

Yllätin jopa itseni, miten jaksoin innostua lasten saamasta karkkisaaliista, kun perheen tyttö esitteli oman ja veljensä saaliit. Huimia määriä nämä kyllä olivat namia keränneet! Tänään sain myös tavata perheen isän vanhemmat, oikein herttaisia vanhuksia. Tykästyin heihin todella, harmi vain etten tämän paremmin heihin ehtinyt tutustua, kun olen lähdössä jo ensiviikon torstaina täältä. Silloin onkin muutto johonkin halpaan hostelliin neljäksi yöksi edessä, kun mistään muualta en majapaikkaa saanut. Mutta en valita, ainakin saan hetken omaa aikaa hengähtää ennen seuraavaan perheeseen menoa 14. päivä kuluvaa kuuta. Ja kun tosiaan minulla on synttäritkin 22. päivä, niin olen erittäin iloinen siitä, että pääsen niitäkin viettämään uudessa perheessä lähellä Madridia! Uudesta perheestä puheen ollen, pääsen käymään heidän kotonaan tulevana sunnuntaina ja siis myös tapaamaan perheen 7 ja 10 vuotiaat tytöt sekä isän, joita en siis vielä ole henkilökohtaisesti tavannut. Hieman jänskättää, sillä se on tuleva perheeni aina maaliskuun loppuun asti, mutta ainakin minulla on paljon parempi fiilis mennä siihen uuteen perheeseen, kuin mitä minulla aikanaan oli tulla tähän perheeseen.