Tylsä arki

Tämä viikko on lähtenyt vähän kangerrellen käyntiin. Tai sanotaanko suoraan että tylsästi!

Maanantaina aivan normaali arkipäivä: aamulla lapset kouluun, viideltä he saapuivat kotiin erittäin pikaisesti, kun sitten jo juoksimme vanhemman tytön, M:n englannin tunnille. Tunnin päästä vein sinne nuoremman, B:n ja otin samalla M:n mukaani. Tunnin päästä siitä kummatkin tytöt olivat taas kotona. Tytöiltä on koulusta joku matematiikan juttu tietokoneella, joka vie suurimman osan heidän mielenkiinnostaan. Minulla ei siis jää kuin katsojan rooli, sillä kun tytöt istuvat tietokoneen tai television edessä, eivät he ole tietoisesti mukana tässä maailmassa ollenkaan.

Tiistaina aamulla jälleen lapset kouluun, myöhässä kuten tavallista. Iltapäivällä pikainen vaatteiden vaihto ja välipalan syönti ja sitten rullaluistimet mukaan ja radalle. Paitsi että eihän se ihan niin mennyt. Saavuttuamme koululle, meitä oli vastassa söpö rullaluistelun opettaja, jonka takia viitsin istua ja paleltua koulun portailla tunnin, enkä palata kotiin lämpimään. Mies sanoi, että tänään ei ole tuntia, koska kenttä on märkänä. Awesome!.. No, ei muutakuin U-käännös ja takaisin kotiin hengailemaan.
Tiistaista voin kuitenkin vielä sanoa sen, että silloin oli syntymäpäiväni, josta olin vain pikaisesti maininnut, kun olin saapunut tähän uuteen perheeseen. Siis maininnut, että lähden sitten tänä viikonloppuna bilettämään, että olisi kiva, jos saisin sen vapaaksi synttäreideni takia. Istuimme nuoremman tytön kanssa olohuoneessa illallisen jälkeen katsellen televisiota, kun muut karkasivat keittiöön. Kohta he saapuivat sieltä pientä maustekakkua kantaen, jonka päällä oli kynttilät ja he lauloivat synttärilaulua englanniksi. Melkein rupesin itkemään, mutta sain kuitenkin pidettyä kyyneleet piilossa. Oli perheellä lahjakin, nimittäin suklaarasia! Olen vain kerran aikaisemmin maininnut siitäkin, että rakastan suklaata, ja nämähän tottakai olivat sitten ostaneet yhtä lempisuklaatani täällä. Kiva oli mennä nukkumaan sen jälkeen.

Nyt odottelen taas lapsia koulusta. Aamulla sain lapset kerrankin!! ajoissa kouluun, eikä meidän tarvinnut nuorimmaisen tytön kanssa tapella kuin 10 minuuttia siitä, pitääkö kaakao juoda vai ei, yleensä siitä on nimittäin hirveä sota käynnissä. Lasten lähdettyä minä suuntasin kohti juna-asemaa ja Gran Víaa, jossa tapasin Julian. Kävimme kampaajalla ottamassa värit päähän ja oikeastaan mitään muuta emme sitten ehtineetkään tekemään. Eli perjantaina pitää viedä käydä Madridissa ennen lauantain bileitä, koska minulta uupuu edelleen laukku ja kengät.