Joulupäivitys

"Sul on muuten Jack Sparrow
vieressäs" "Mitäh?!"
Solin kuusi, mitä Jackikin kiikaroi
minun ottaessa kuvaa :D

Mitä muut bloggaajat edellä, sitä meitsi perässä.

Madridissa harvemmin sataa lunta, mikä tekee tästä kaupungista ei-niin-mahtavan-joulukaupungin. Tai niin minä luulin, ennen kuin tulin tänne. Oikeastaan tämä kaupunki on aika ihana joulukaupunki, nyt kun on jo saatu sytytettyä jouluvalot keskustaan ja muutenkin. Kylmähän täällä on, eilen kun käveltiin seitsemän aikaan illalla Julian kanssa pitkin ja poikin Atochaa, lämpömittari näytti 10 astetta (toinen mittari 20, mutta se ei millään voinut pitää paikkaansa).

Minä odotan joulua, vaikka samalla stressaankin kaikista joululahjoista ja muusta. Niin ei kuitenkaan saisi olla, koska jouluhan on yhdessäolon aikaa ja minullekin tärkeintä joulussa on se, että saan olla perheeni kanssa. Ja Joulupäivänä sitten Mamman luokse jouluaterialle, missä on koko isänpuolen suku. Ja jos tänä vuonna vaikka Tapaninpäivänä pääsisi myös Mummua ja Pappaa moikkaamaan, heitäkään kun en ole kovin paljon ehtinyt näkemään viime aikoina.

Minulla ei tänä vuonna juurikaan ole joululahjatoiveita, tosin ei niitä ole edellisinäkään vuosina kovin paljon ollut. Tänä vuonna toivoin vain lentoliput Suomeen ja takaisin Madridiin joulunajaksi. Ja minä sain ne ihanilta vanhemmiltani. Olen todella miettinyt, että jos kerta muutan tänne ensi syksynä vähintään viideksi vuodeksi, niin minun on turha jatkaa astiaston keräystä tai toivoa ylipäänsä mitään muutakaan, koska ne olisivat kuitenkin tallissa muiden tavaroideni seassa odottamassa sitä, että muutan Suomessa omaan asuntoon. Minä nimittäin EN uskalla jättää kallista Origon astiastoani lentoyhtiöiden käsiin, joten en niitä ole ottamassa mukaani.

Plaza Mayorin jouluvalot ja joulumarkkinat

Enää alle kolme viikkoa, toisin sanoen 18 päivää siihen, että olen taas koto-Suomessa. Vaikka rakastan Madridia, Espanjaa, tätä minun uutta perhettäni ja oikeastaan kaikkea täällä, niin silti minulla on aivan älytön koti-ikävä. Ikävä perhettä, Tarmoa, kavereita, Suomen luontoa, omaa rauhaa, siis oikeastaan kaikkea, mitä Suomessa on. Ennen lähtöäni tänne Madridiin koin, että Suomi on aivan liian ahdistava paikka, tuntui että en pysty hengittämään siellä ja kaikki tuntui liian vaikealta. Halusin vain pois Suomesta keinolla millä hyvänsä. Näiden kuukausien aikana täällä olen kuitenkin oppinut arvostamaan sitä kaikkea, mitä ennen inhosin Suomessa ja vaikka aikaisemmin olisin voinutkin sen kieltää, niin nyt voin kuitenkin pääpystyssä sanoa, että Suomi on ja tulee aina olemaan kotimaani. Tuntuu hyvältä ajatella, että siellä on aina koti, minne palata. Ja suomalaisena on hyvä olla maailmalla.

Tähän loppuun on pakko muistuttaa kaikkia lukijoita siitä, että tontut kurkkii ikkunoiden takana! Muistakaapa siis olla kiltisti, jos koko muu vuosi on mennyt kiukutellessa, niin nyt viimestään on pakko muuttaa asennetta, koska jouluun on enää vain 19 päivää! Olkaapa siis kiltisti ja muistakaa auttaa niitä mummoja tien yli! Niin minäkin teen, ja saan siitä hyvän mielen :)