Jouluun on taas vuosi aikaa

Ajattelin tulla todistamaan, että olen kuin olenkin selvinnyt joulusta hengissä. Vaikkei sitä kyllä olisi uskonut, jos joku sattui minut näkemään aattona tai joulupäivänä.. Voin ainakin sanoa, että otin hieman läheisempää tuttavuutta keittiön lattiaan, kun en enää penkillä pystynyt istumaan hervottoman heilumisen takia! Että hienoa olla taas Suomessa!

Käytännöllinen huivi, minulla tosin ranteessa

Jouluaattohan meni muuten ihan hienosti. Aamulla heräsin väsyneempänä kuin olin mennyt nukkumaan, tai siltä minusta ainakin tuntui. Kuusi oli juuri kannettu sisään, mutta minä sain silti kunnian laittaa kuuselle sokeria, vaikka sitä laittoi myös toinen veljistäni. Sain myös laittaa kuuseen valot ennen kuin sitten nuoremman veljeni kanssa koristelimme kuusen oikein komeaksi. Se tosin meinaa kaatua koristeiden painosta, ja kaikkia koristeita emme edes saaneet ripustettua kun tila loppui!

Kuusen koristelun lomassa katselimme Joulupukin kuumaalinjaa, jonka jälkeen oli aamupuuron vuoro ja uskokaa tai älkää, mutta minun huonotuurini kääntyi täysin, sillä sain ensimmäistä kertaa mantelin! Meillä ei mantelin saamisen johdosta lauleta, vaan saamme aukasta yhden pienen lahjan. Niimpä kipitin hakemaan kuusen alta yhden lahjapaketin, jossa oli minun nimeni ja sieltä paljastui ripsiväri, luomiväri sekä kajaali, joita olin toivonut, mutten uskonut saavani. Ihana yllätys oli muutenkin huomata, että useammassakin paketissa oli minun nimeni, vaikka sanoin että minulle riittävät vain lentoliput Suomeen. Ilmeisesti olin kuitenkin ollut kiltti!

Joulupäivällinen ajoittui viiden aikoihin, ja täytyy sanoa, että hyvää ruokaa oli. Nälkä ei ainakaan jäänyt. Sen jälkeen olikin sitten loppujen lahjojen jaon vuoro. Minun paketeistani paljastui noiden yllämainittujen lahjojen lisäksi kasvojen puhdistusainetta, rahaa, suklaata, Suomi kaulahuivi, Suomi huppari, Suomi huivi, Suomi fleecepeitto, villasukat, Kiroilevasiili yöpaita ja -housut sekä mamman tekemä ihanan lämmin tuubikaulahuivi (tiedättehän semmoinen suuren suuri huivi, joka on ympyrän mallinen ja kiedotaan kaulan ympäri kahdesti).

Loppuilta meni sitten siinä, että nauroimme koiralle, joka ei oikein ymmärtänyt lahjansa ideaa, katselimme ja kuuntelimme kun pikkuveljeni pelasi minulta saamaansa Fifa12 peliä ja loppuyöstä tai aamusta minä kyselin muilta pöydän ääressä istuneilta moottorimaailman kysymyksiä, sillä veljeni sai pelin moottoriurheiluun littyen. Täytyy myöntää, että minä todella luulin tietäväni jotain siitä aihealueesta, mutta väärin todellakin luulin. Kaikki Formuloihin liittyvät kysymykset olivat noin 95% hallussa, mutta mitään muuta en sitten tiennytkään. Onneksi siis minä kyselin, etten näyttänyt muille tyhmyyttäni :D

Joulupäivänä kävimme sitten syömässä mammalla jouluruoan, joka on meillä jokavuotinen perinne. Aivan älyttömän hyvää ruokaa tuo jouluruoka on, mutta ei sitä kyllä loputtomiin jaksa syödä. Vaikka toisaalta, jos sitä osaisi syödä vain vähän kerrallaan, eikä aina söisi kupuaan täyteen, niin ehkäpä se sitten menisi vaikka joka päivä, kuka tietää. Kuka kokeilee?

Minun 3kg suklaarasiani 

Ei uskoisi, että huomenna tulee viikko täyteen Suomessa. Tämä aika menee älyttömän nopasti!!! Ihan liian nopeasti. Tällä viikolla olen jo käynyt lääkärissä näyttämässä tuota minun kipeätä jalkaani, johon ei määrätty muuta kuin hengittäviä siteitä. Sen lisäksi katsoin TSH-maratonin Saran kanssa ja tänään kävin syömässä hyvän pitsan Kaisan ja Nooran kanssa. Ihan mahtavaa minulla siis on ollut, en ole vain hengaillut kotona yöhousuissa ja katsellut Serranon Perhettä. Tosin, eilen katsoin ensimmäistä kertaa Napapiirin Sankarit -elokuvan ja tänään vielä uudestaan ja täytyy sanoa, että Jasper Pääkkönen on kyllä aika ihana komistus. Ja hänellä on aivan ihania vuorosanoja tuossa ko. leffassa! Nyt olen siis aivan ihastunut häneen <3 No, ehkäpä tämä ihastus menee ohi heti kun seuraavan kerran menen huoneeseeni ja näen siellä suuren suuren posterin, jossa on minun ihana Sergio Ramokseni :D

Pari päivää vielä uuteen vuoteen, mitenkä meinasitte sitä juhlia? Minulla oli suunnitelmia, ei ole enää. Niimpä lupauduin olemaan kotona pikkuveljeni kanssa ja ampua, tai pitäisikö sanoa että katsoa kun hän ampuu raketteja ja mennä sitten nukkumaan jossain vaiheessa. Ja hei! Huomenna tulee maikkarilta Uuno Turhapuro Epsanjassa, joten sekin täytyy kyllä katsoa, ettei tuo Espanja täysin unhoitu mielestä :D Minä palaan täällä blogin puolella vielä asiaan ennen uuden vuoden vaihdetta, kun kerron teille mietteitä tästä kuluneesta vuodesta. Palataan astialle siis silloin!