Prospero año nuevo y felicidad para tod@s!

Vuosi 2011 on ihan 14 tunnin päästä jo historiaa. Ja täytyy sanoa, että aika paljon on ehtinyt tapahtua yhden vuoden aikana. Vuosi alkoi kirjotuksilla, jotka eivät minun osaltani niin kauhean hyvin menneet, lukuunottamatta pitkän matikan kirjotuksia, joissa yllätin itsenikin. Tosin, tulihan niihin opiskeltua, että toisaalta olin kyllä ansainnut arvosanani.

Kirjotusten jälkeen alkoi kova luku-urakka Turun oikeustieteelliseen, jonne en lopulta kuitenkaan päässyt. Kolme 200 sivun kirjaa tuli kuitenkin luettua läpi kolmeen kertaan ja neljännen kerran vain selailin kirjat läpi. Itse kokeissa tein parhaani, mutta tiesin jo kirjottaessani, ettei siitä tulisi mitään. Mutta kukaan ei taaskaan voi väittää, ettenkö olisi tehnyt parhaintani.
Kuten kaikki tiedämme, en päässyt myöskään matkailualalle sisään. Porvoon kokeet menivät suhteellisen hyvin, mutta haastattelu olisi voinut mennä paremminkin. Ensi keväänä uudestaan.

Kesällä tiesin jo melkein heti pääsykokeiden jälkeen, etten pääsisi minnekkään. Minun oli kuitenkin odotettava miten matkailun pääsykokeet loppujenlopuksi meni, että saatoin olla varma siitä, etten saanut opiskelupaikkaa. Tuolloin minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Joko olisin opiskellut oikeustieteellisen kursseja avoimessa yliopistossa tai sitten mennä töihin. Valitsin jälkimmäisen, koska en halunnut kokea uutta pettymystä ensi keväänä siitä, etten kuitenkaan pääsisi sisään edes avoimen yliopiston hyväksi lukemien opintopisteiden ansiosta. Sen jälkeen oli sitten päätettävä että mitä tekisin työkseni. Silloin halusin vain pois Suomesta, silloin tuntui, että kotona seinät vain kaatuivat päälleni ja kaikki tuntui todella ahdistavalta. Niimpä sitten löysin vaihtoehdon, jonka nimi oli au pair. Löysin sopivan tuntuisen järjestön ja laitoin paperit sisään. Kuukauden sisällä minulla oli jo perhe ja olin lähdössä Espanjaan.

Kaikki tietävät mitä sitten on tapahtunut. Tähän vuoteen sisältyy niin paljon itkua ja naurua, ettei ole tosikaan. Niin paljon onnistumisia ja epäonnistumisia ettei ole tosikaan. Ja myös oikeita päätöksiä ja virheitä, joita kadun, mutta joita en saa tekemättömäksi. Yksi asia on kuitenkin varmaa: kun kolmen kuukauden päästä palaan Suomeen, en ole enää se sama ihminen kuin lähtiessäni. Sen verran olen saanut elämänkokemusta ja uusia näkökulmia elämääni, etten mitenkään voisi olla sama ihminen. Ja ainakin olen paljon itsenäisempi ja osaan ajatella paljon laajemmin, kuin ennen. Minusta se on upeata, en tiedä mitä te muut sitten ajattelette.

Vuodelta 2012 odotan monenmoista, mutta lähinnä sitä, että pääsisin opiskelemaan. Mietittyäni todella tulevaisuuttani olen loppujen lopuksi tullut siihen tulokseen, että minun on parempi jäädä Suomeen opiskelemaan. Vielä en tosin tiedä, uskallanko hakea uudelleen oikeustieteelliseen vai vaihdanko alaa. Matkailualalle haen kuitenkin ihan varmasti. Sillä jos minä, en niin kovin lapsirakas ihminen, jaksan kahtakin lasta puoli vuotta joka päivä ja tulen vielä hienosti toimeen niiden kanssa, niin enköhän minä aina pari humalaista suomalaisturistia kesytä.

Toivottavasti teillä on ollut hyvä vuosi 2011. Minulla se nimittäin oli sitä, vaikkakin täynnä pettymyksiä. Niistä on kuitenkin noustu ja selvitty, mikä antaa toivoa tulevia vastoinkäymisiä ajatellen. Mutta nyt, hyvää uutta vuotta 2012. Toivotaan, ettei se maailmanloppu tule vielä tänäkään vuonna!

P.S. Pahoittelen kuvien puutetta, niitä vain on vaikea lisätä, jos kaikki ovat omalla koneella ja oma kone on Espanjassa..