Los Reyes Magos

Muahah! Nyt voin kertoa teille kaksi asiaa. 1) Olen maistanut Viiriäisen munia, ja ne olivat todella herkullisia. En pelkintään, vaan vaalean leivän päällä, jossa oli myös Serrano kinkkua sekä juustoa. Hyvää oli, pakko myöntää, että espanjalaiset osaavat tehdä näitä tapaksia.
Ja sitten se toinen asia. 2) Ratsastin tänään Itämaan tietäjän kamelilla!!!! Tai itse asiassa se oli dromedaari, koska sillä oli vain yksi kyttyrä. Mutta ei jestas, hauskaa oli!

Melchior

Caspar

Balthasar

Eilen illalla host isä kysyi minulta, haluaisinko lähteä huomenna (tänään) katsomaan Reyes Magoseja lasten koululle, ja koska minulla ei ollut mitään muita kummempia suunnitelmia aamulle, niin suostuin ilomielin lähtemään. Varsinkin kun isä lupasi, että saan nähdä myös ilmi elävän kamelin. Sitä pidin kuitenkin vain vitsinä, sillä tälle päivälle oli luvattu viileää keliä, enkä millään uskonut, että koulun vanhempain yhdistys olisi mistään saanut hankittua itämaan tietäjille kamelit.

Tänään sitten aamupalan jälkeen hyppäsimme kaikki autoon ja ajoimme koululle. Tytöt suuntasivat tunneilleen ja me isän kanssa valmistelemaan itämaan tietäjien saapumista. Kuten jo viime postauksessani kerroin, ei joulupukki ole espanjalaisille lapsille mitään. Joulupukki on vain lihava, punainen hahmo jostain pohjoisesta, joka esiintyy vain elokuvissa. Sitä vastoin nämä kolme Itämaan tietäjää eli Caspar, Melchior ja Balthasar saavat nämä lapset ihan sekaisin. Seisoskellessamme koulun pihalla parin sadan lapsen kanssa ja rehtorin puhuessa mikkiin ja katsellessamme kuningaiden saapumista, lapsista lähti hirveä meteli. Rehtori vielä oikein yllytti heitä huutamaan kuningaiden nimeä ja heiluttelemaan kirjeitään, jotka he myöhemmin antoivat kuninkaille saadessaan näiltä kirjalahjan.

Päivä oli aika unohtumaton. Ei sitä joka päivä ratsasteta kamelilla tai tavata Itämaan tietäjiä, varsinkin kun ei nämä kuninkaat ole kovin suuressa huudossa Suomessa. Huomenna menen varmaan seuraamaan vanhemman tytön teatteriesitystä, jos ehdin pakkaamiseltani. Torstaina onkin sitten viimeinen työpäivä, enkä tiedä onko sekään enää varsinainen työpäivä, kun tytöt lähtevät ehkä Zaragozaan. Jos he lähtevät, niin minulla on aivan vapaailta, jos he eivät lähde, niin siinä tapauksessa olen koko illan vielä heidän kanssaan ja jätän hyvästit, sillä perjantai aamuna lähden jo niin aikaisin kohti lentokenttää, etteivät tytöt ole vielä hereillä. Tuntuu aivan todella hyvältä päästä hetkeksi aikaa pois täältä ja palata Suomeen, vaikka sydämeni onkin täällä. Silti joulu ja uusi vuosi Suomessa on jotain semmosta, mistä en halua luopua.