Never waste an opportunity to tell someone you love them

Uusi päivitys tuleekin jo yllättävän pian. Koin nimittäin ajankohtaiseksi kirjoittaa hieman ystävistä ja muista tärkeistä ihmisistä mun elämässä.

Huomenna on ystävänpäivä, sen takia tämä aihe. Ja minä inhoan huomista päivää niin syvästi, että mikäli vain mahdollista olisi, olisin koko päivän peiton alla piilossa pahalta maailmalta. Sen takia teen tämän päivityksen tänään, kun kaikki on vielä normaalisti.

Tällä hetkellä mun elämässä on paljon tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Tärkeimpiä ovat ehdottomasti vanhempani ja Julia. Siinä kolme tärkeintä, mutta heitäkään en voi mihinkään järjestykseen laittaa. Eikä sille ole mitään tarvettakaan. En voi sanoa muutakuin että ilman teitä mun elämä ois aika paljon tyhjempää ja synkempää. Rakastan teitä, tietäkääkin se!

Muita tällä hetkellä tärkeitä ihmisiä minulle ovat kummitäti, joka jaksaa jutella kanssani joka päivä. Tiina ja Jenni myös tottakai, ilman näitä suomiauppareiden tukea täällä en olisi kestänyt kovin montaa viikkoa. Tietysti myös rakas serkkuni Laura ja muut kaverit, jotka jaksavat kuunnella juttujani harva se päivä facebookissa, on kultaakin arvokkaampia. Teitäkin rakastan kaikkia tosi paljon!

Kaikki muutkin tällä hetkellä elämässäni olevat ihmiset ovat toki rakkaita. Täällä Espanjassa sitä todellakin on tajunnut, keitä oikeasti kiinnostaa tekemiseni ja ajatukseni, sillä ne ihmiset ovat pitäneet yhteyttä ja kyselleet kuulumisia. Jos ei suoraan minulta, niin sitten äidiltä. Ja kun olen seurannut blogini statistiikkaa, niin olen kyllä melkotavalla yllättynyt kuinka moni tuntematonkin lukija on eksynyt blogiini.

Huomisesta ystävänpäivästä sen verran että kun halailette siellä koulussa toisianne ja keräätte niitä nimiä niihin sydämmiinne niin halatkaapa myös niitä, joilla ei ole yhtään nimeä niissä sydämissä! Siis niitä ihmisiä, ketkä yleensä ovat syrjäänvetäytyviä, hiljaisia ja vailla kavereita. Jos he siis ovat viitsineet raahautua kouluun. Tehkää heidänkin päivästä mukava, hymyilkää edes aitoa hymyä, jos ette uskalla halata. Minäkään en voi piiloutua peiton alle, vaan huomenna on suuntana Madridin keskusta, mutta toivon etten kovin moneen sydänilmapalloon törmää matkallani. Vaikka minua itseäni kuinka ärsyttäisi koko päivä, lupaan olla pilaamatta muiden päivää. Tai ainakin yritän, johonkin se raja on vedettävä. Anyway, rakkaat ystävät, vaikken sitä teille kenellekkään huomenna ääneen sano, rakastan teitä kaikkia todella paljon. Muutenkin tämä pitäisi sanoa päivittäin, eikä vain kerran vuodessa.

Ugh, Tanja on puhunut.

P.S. Love ya all!