Aina ei mee niinkuin elokuvissa

Dyland & Lenny - Pegate Mas -> tämän hetken ykkös favorittini

Joo-o, nyt ei voi muuta todeta kuin että tämä viikonloppu on ollut aika tapahtumarikas.

Perjantaina tuli host äidin vanhemmat kolmipäiväiselle vierailulle, joten se tiesi minulle melko rentoa iltaa. Isovanhempien leikittäessä tyttöjä minä vain siivoilin huonettani ja yritin parhaani mukaan tappaa aikaa ennen illallista. Tavallisesti perjantaisin tytöillä on uintia, jonne minua ei myöskään tarvita mukaan, joten oikeastaan perjantai ei kyllä eronnut millään tavalla muista perjantaista. Joka tapauksessa oli ihan mukava tutustua nuihin isovanhempiin, olivat nimittäin erittäin puheliaita ja kyselivät paljon Suomesta. Tuo host äitini on nimittäin joskus vuonna nakki viettänyt yhden kesän Suomessa, joten isovanhemmillakin oli jotain tietoa jo ennestään Suomesta.

Lauantaina sovin tapaamisen Julian kanssa Solille. Hän itse oli jo aikaisemmin sopinut lähtevänsä shoppailemaan/esittelemään kaupunkia Madridissa toista kertaa käyvälle Sofialle, joka on myös au pairina Espanjassa, joskin aivan tuolla pohjoisessa. Solilla minua oli vastassa kahden sijasta neljä ihmistä, sillä Sofian kaverit Suomesta olivat myös matkassa mukana. Eipä siinä mitään, pojat halusivat energiajuomaa, joten pikaisen palaverin jälkeen päätimme Julian kanssa viedä turistit Plaza Mayorin lähellä olevaan Diaan, jossa mielestäni on paras valikoima kaikkea.

Diasta palasimme sitten takaisin Solille ja aloimme kiertää halpoja kiinalaisia kenkäkauppoja. Mitään ei kuitenkaan tarttunut mukaan, vaikka melkein joka paikassa on se 70% alennusta jo ennestään halvoissa kaupoissa. Nälän yllätettyä palasimme Solilla olevaan Rodillaan (joka tosiaan on "polvi" suomeksi) sandwicheille. Koska pojat olivat mukanamme ja kerta etsimme kenkiä, Julia sai kerrankin hyvän syyn päästä FootLockeriin, missä kuulemma on aivan Cesc Fabregasin näköinen myyjä (kyllä, eräässä Diassa on Iniesta ja Raul Meireles, olen toki törmännyt myös Iker Casillakseen kaupan työntekijänä.) Foot Lockerissa aiheutimme pientä hämmennystä jo suurella Suomalaisella ryhmällämme, mutta myös siksi, että minä jammailin Black Eyed Peasin tahtiin ja pidimme muutenkin aika kovaa meteliä. Eipä tuo mitään, yksi myyjistä oli menossa mukana ja lähdimmekin kaupasta loppujen lopuksi aplodien saattelemana.

Mainittuamme Sofialle sen tosiasian, että Solin yhdellä kadulla on suomalainen (vaikka väittävätki sitä ruotsalaiseksi -.-) karkkikauppa, mistä saa muun muassa Fazerin konvehteja, Sofia halusi tottakai päästä sinne shoppailemaan. Hintatasohan tuossa kyseisessä pikku putiikissa on aivan järkyttävä, 1,80€/100g. No, minä päätin myös tuhlata, koska en ollut itselleni kenkiä löytänyt, joten tuhlasin tuohon kauppaan sen 9€.

Kävimme kiertelemässä myös Gran Vían Sferat, H&M:t, Stradivariukset ja muut sen tien varrella olevat suuret vaatekaupat. Mistään en kuitenkaan vieläkään löytänyt haluamaani villatakkia. Harmittaa, mutta ei voi mitään. Ehkä minä vielä törmään unelmieni villatakkiin, mikä on vielä kohtuuhintainen. Tai sitten en. Kohtahan olen taas Suomessa omien villatakkieni luona.

Yöllä olimme sitten taas lähdössä bilettämään Julian kanssa ja saimme myös Sofian houkuteltua mukaan. Tapasimme Solin metrolla kahdeltatoista ja sekoittelimme The Special One #3, joista voin sanoa vain sen verran, että en enää ikinä koskaan milloinkaan juo kokista enkä viskiä! Tuo tökötti nimittäin laittoi minut halailemaan miesten sijasta vessanpönttöä ja tänään onkin olo ollut sitten sen mukainen. Mitään muuta en sitten yöstä muistakkaan, toki tiedän jo mitä on tapahtunut. Ainut muistikuva on se, kun nousin taksiin, maksoin taksin kun olin kotona ja kellahdin sänkyyn meikit naamassa, mikä ei todellakaan ole minun tapaistani. Oikeastaan mikään viime yössä ei ole minun tapaistani!

Tämä päivä on sitten mennyt koomaillessa verkkareissa ja Suomi hupparissa. Tuo mummo vain nauroi, että näinkö ikävä minulla on Suomea, kun pidän paitaakin päällä jossa lukee oikein isolla SUOMI ja siniristilippu on heti alapuolella. Tosi asiassa käytän tätä hupparia kuitenkin aivan kaiken aikaa, koska tämä on erittäin lämmin ja vieläpä todella rakas, koska sainhan tämän joululahjaksi rakkaalta isältäni, joka selvästi yrittää vieroittaa minua irti Espanjasta. Anyway, kiitos isä vielä kerran, tämä oli ihana joululahja <3

Nyt taas pyöryttää sen verran, että taidanpa painella hetkeksi levolle. Palataan astialle kun on taas jotain mielekästä kirjoitettavaa, toivottavasti sellaista tulee pian!