Sivun näyttöjä yhteensä

17. helmikuuta 2012

In the end it's not going to matter how many breaths you took, but how many moments took your breath away

Enpä olisi uskonut tänne Madridiin lähtiessäni, että joku päivä talsisin pitkin Gran Víaa parhaillaan viisi suomenkieltä sujuvasti puhuvaa tyttöstä mukanani. Oikeastaan meitä taisi jossain vaiheessa olla jopa kahdeksan, vaikkemme aivan samaan aikaan kaikki seisoskelleetkaan yhdessä ryhmässä.

Näin tapahtui kuitenkin eilen. Tapasin nimittäin yhden uuden Suomi aupparin, joka on saapunut tänne pari viikkoa sitten ja kuudes tyttönen on vain käymässä täällä tämän viikon. Viime viikonloppunahan meitä oli jo viisi suomalaista, mutta nyt jo ennätykselliset kuusi. Enkä voi lopettaa ihmettelyä myöskään senkään asian tiimoilta miten pieni tämä kaupunki on!! Tämän uuden Suomi aupparin kaveri nimittäin käveli aivan yllättäen ohitsemme Gran Víalla hengaillessamme. Ja minähän nyt törmäilen harva se kerta jossain päin Madridia jo aikaisemmin tapaamiini ihmisiin aivan yllättäen.

Eilinen päivä oli kyllä aika hasardi päivä muutenkin, mutta hyvällä tavalla. Hengailin pari tuntia näiden ihanien suomalaisten tyttösten seurassa, osan shoppaillessa Gran Vían vaatekaupoissa ja myöhemmin söimme vielä hyvät leivät Pans Comapanyssa. Sen jälkeen palasin Solin juna-asemalle ja siellä istuskellessani ja Flo Ridan Club Can't Handle Me:tä kuunnellessani kännykkäni alkoi soida. Sieltä soitteli eräs tuttu viime syksyltä, joka saikin leveän hymyn kasvoilleni. Tuskin tarvitsee edes mainita, että soittaja oli miespuolinen henkilö. Itse asiassa hän on kai jo aikaisemminkin yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta en vain ole syystä tai toisesta pystynyt vastaamaan. En voi taas muuta kuin todeta, että puhelin on mukava keksintö!

Illalla käytin tytöt rullaluistelemassa synkistä pilvistä huolimatta ja palasin sitten kotiin. En tiedä mikä on muuttunut, vai onko mikään itse asiassa muuttunut, mutta nuorempi tyttö on alkanut jo ihan kiltisti juomaan mehuaan ja syömään aamupalaansa. Minä en tykkää ollenkaan tapella hänen kanssaan, tai oikeastaan kenenkään kanssa koska olen rauhaa rakastava persoona, ja tällä hetkellä olenkin onnellinen tästä asioiden saamasta uudesta käänteestä. Mehujen jälkeen tytöt pukivat minut ja itsensä karnevaaliteeman mukaisesti ja sen jälkeen aloimme tehdä tanssinumeroita Pitbullin Rain Over Me:n ja International Lovin sekä Alesha Dixonin Boy Does Nothing:in rytmien säestyksellä.

Karnevaaleista sen verran, että täällä Espanjassa on nyt näin helmikuun lopussa vähän joka paikassa jotain meininkiä. Suurimmat juhlat ovat Kanarian saarilla, Cadizissa ja Sitgesissä, mutta olitpa missä päin Espanjaa tahansa, tuskin voit välttää näitä juhlia. Tai no, jos olet keittiönpöydän alla piilossa koko helmikuun lopun, niin ehkä sitten. Madridissa suurimmat bileet taitavat olla discoissa, yllätys yllätys. Kerron sitten lisää, kun olen itse kokenut tämän viikonlopun.

Tänään olen vain lueskellut Dan Brownin Murtumatonta Linnaketta, jonka sain Julialta lainaan. Vaikka epäilin etten sitä saa luettua viidessä viikossa mitenkään, niin ehkäpä olin väärässä. Kirja on ainakin ensimmäisten 80 sivun aikana ollut erittäin mielenkiintoinen. Tänään olen myös surffaillut netin ihmeellisessä maailmassa ja tunnelmoinut viimevuotista ja sitä edellistä vuotta. Penkkarit ja Wanhojen tanssit nimittäin kun ovat olleet päivän polttavia puheenaiheita. Itsehän en osallistunut Wanhojen tansseihin muuta kuin juonto hommissa, mutta Wanhojen risteily oli aika mahtava. Ei se tietenkään vedä vertoja Abi risteilylle, mutta anyway hauskaa oli.

Huomenna suuntana Las Suertes ja sitä myöten La Gavian ostoskeskus. Ostoslistalla nyt ei ole mitään sen kummempaa, katsotaan vain mitä kätösiin jää, jos jää mitään. Alemyynnit on suurimmaksi osaksi jo ohi, vaikka omalta osaltani nuo alemyynnit rajoittuivatkin vain vaatteiden katseluun. Edelleen huolettaa tuo matkalaukku ja se, miten saan kaikki vaatteet sinne mahtumaan sen 23kg painorajan puitteissa. Sen takia huomisillaksi Catsiinkään en viitsi mitään uutta kokonaisuutta ostaa, muokkaan vain vanhoja vaatekertoja ehkä uudella vyöllä tai topilla tai jotain. Vamos a ver. Huomenna joka tapauksessa taas Discoteca Cats, näillä näkymin viiden ihanan suomityttösen kanssa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti