Tää on vaan niin läppä biisi!! :D
Kolme viikkoa ja kolme päivää, toisin sanoen 24 päivää ja siis 17 työpäivää jäljellä. Vähiin käy ennen kun loppuu. Tarkotus oli, että Suomessa mulla odottais työpaikka, mutta mistään ei ole kuulunut yhtään mitään ja moneen paikkaan olen hakenut. Voin sanoa että ketuttaa!
Jos ei muuta, niin hyvät muistot minulle ainakin jää. Tästäkin viikonlopusta.
Perjantaina lähdin host äidin seuraksi uimahallille, koska en jaksanut kotona hengailla nukkuvan isän ja vanhemman tyttären kanssa. Aika meni mukavasti tulevaisuudestani jutellen ja hyvän näköisiä futispoikia katsellen uimahallin kahviossa. Kotiin palasimme vähän yhdeksän jälkeen, joten helppo ilta oli.
Lauantaina lähdimme, yllätys yllätys, shoppailemaan La Gavialle, vaikka minun teki mieli jättää koko reissu tekemättä huonosti nukutun yön jälkeen. Tämä saakelin flunssa saisi kyllä jo mennä ohi!! En ole viikkoon nukkunut kunnolla ja se näkyy hervottomana väsymyksenä ja verestävinä silminä. Ei kiva. Ihan kuin olisin kaiken aikaa kamalassa krapulassa. Vapina vain puuttuu. Anyways tapasin Julian ja Juulian Solilla, josta matkamme jatkui Las Suertesiin. Onneksi lähdin La Gavialle, koska mukavaahan meillä siellä oli. Nämä kaksi naista on niin mainiota seuraa, ettei paremmasta väliä!Löysin uudet kengät, mutta mitään muuta en sitten oikeastaan shoppaillutkaan. Enkä kyllä vararikkoon mennyt näistäkään kengistä, ne kun maksoivat vain 10€. Kohta sitä ollaan taas Suomessa ja siellä tulee uudet kengät ostettua vain siinä tapauksessa, että edellisistä on pohja lähtenyt irti, muuten ei raaski maksaa sitä kamalaa summaa, mitä niistä kengistä pyydetään.
Kotona olin kuuden aikoihin, ja pääsinkin nukkumaan samantien, kun talo oli tyhjänä. En kuitenkaan saanut unta, joten aloin valmistautua iltaa varten musiikkia kuunnellen. Yhdeksältä olinkin jo täysin valmis, joten sain hengailla pari tuntia ennen varsinaista lähtöä. Miten tulen siihenkin tottumaan, että kun Suomessa ollaan jo kymmenen-yhdentoista maissa aivan persukset olalla, niin täällä ei olla vielä edes maistetu mitään? Ja myös siihen, että kaikki paikat menevät kiinni jo neljältä ja täällä siihen aikaan on meno ylimmillään.
Solilla tapasin Juulian aivan sovittuun aikaan. Hänellä oli mukanaan sininen ja valkoinen kasvomaali, millä piirtelimme toistemme poskiin Suomen liput (vaikka minun poskeeni meinasikin ensin jostain syystä muodostua Ruotsin lippu?) odotellessamme Juliaa. Voin kertoa, että meidän liput aiheutti hämmennystä koko lopun yön. Metroa odotellessamme Juulia huomasi että niin meidän puoleiset ihmiset kuin myös toisella puolella omaa metroaan odottelevat ihmiset tuijottivat meitä silmät pyöreinä. Asiaan vaikutti ehkä myös King African Bomba biisi, jota lauloimme Julian kanssa suureen ääneen.Catsissä oli yllättävän paljon porukkaa, jos siis pitää paikkansa että näillä on alkamassa taas koeviikot täällä. Ei väkeä ihan niin paljon ollut kuin viime viikon karnevaalibileissä, mutta kuitenkin ihan riittävästi. Ja ainakin sen verran, että sain taas metsästää hattuani ympäri Catsiä. Yksi porukka nimittäin ihastui hattuuni siinä määrin, että kun sain sen takaisin, se oli kohta taas kadonnut. Yhdessä vaiheessa yksi pojista varasti hattuni ja säntäsi kuin aropupu karkuun ja suoraan ovesta ulos. "Oh my God" parkaisuni kirvoitti muut hervottomaan nauruun, eikä minun auttanu muuta kuin lähteä perään. Onneksi tämä jätkä tuli jo ovella minua vastaan, joten en joutunut pihalle asti menemään. Pojat halusivat ottaa kuvan hattuni kanssa ja lupasivat sitten jättää minut rauhaan, lopulta päädyin itsekin siihen kuvaan vaikken olisi millään tavalla halunnut.
Kadotettuani Julian ja Juulian jonnekin, istuskelin lepuuttamassa jalkojani VIPpien sohvilla. Kauvaa en istuskellut yksin, kun yksi mies tuli kysymään, olenko Ruotsista. Vastasin että en todellakaan, vaan Suomesta, johon hän vastasi että "AH! De verdad! Perdon" ja veti kaverinsa luoksemme, joka kuulemma oli sanonut, että poskessani oleva lippu on Suomen lippu. Juttelin heidän kanssaan jonkin aikaa, kunnes huomasin Julian ja Juulian vähän kauvempana ja karkasin heidän luoksensa.Loppuillasta, tai oikeastaan aamuahan se jo oli, tanssin yhden espanjalaisen kanssa, joka oli jo jonkin aikaa tanssinut selkäni takana. En kuitenkaan kauvaa jaksanut hänen moovejansa, joten vaihdoin takaisin tyttöjen seuraan. Lopulta hakiessani tavaroitani narikasta, portsari pysäytti minut ja alkoi flirttailla kanssani. Tämä on jo toinen kerta kun joku Catsin portsareista yrittää iskeä minua, enkä suoraan sanottuna ymmärrä sitä lainkaan.
Sunnuntaina lähdimme syömään krapularuokaa Julian kanssa mäkkiin. Gran Vían mäkki oli aivan täysi, joten menimme Callaolla sijaitsevaan vastaavaan ja siellä sentään oli vähän enemmän tilaa. Oli muuten ihana olla ulkona, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila kipusi sinne reiluun 20 asteeseen!
Lopulta eksyimme, tai oikeastaan uskaltauduimme Entrepanesiin katsomaan Real Madridin paikallispeliä Rayo Vallecanoa vastaan. Samat tarjoilijapojat siellä oli kun aina ennenkin, ja koska emme todellakaan tiedä kuka se Oscar on, joka lähetteli meille niitä viestejä sillon viimekertaisen jälkeen, niin yritimme olla aivan normaalisti. Lopultahan siinä kuitenkin kävi niin, että tulimme jättäneeksi uuden viestin, mutta tällä kertaa meillä ei ole mahdollisuutta tietää, ovatko tarjoilijat lukeneet sen vai eivät. Joka tapauksessa mukava päivä, joskin aika uuvuttava, oli myös sunnuntai.
Koittaisin jos veikkaisin, ja niin pois päin :D Hyvää helmikuun viimeistä viikkoa, muistakaa että keskiviikkona on naisten vuoro kosia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti