Eilen illalla sain viimein aikaiseksi ostettua ne lentoliput takaisin Suomeen! Tämä tyttö laskeutuu Suomen maakamaralle 22.3. klo 15.30 finnairin suoralla lennolla. En voi sanoin kuvailla, miten onnellinen olen siitä, että tiedän tarkan lähtöpäiväni.
Samalla tämä vetää minut aika hiljaiseksi ja surulliseksi. Koska enhän minä täältä pois halua lähteä! 28 viikkoa Espanjassa, toisin sanoen lähtöpäivänä melkein tasan 7 kuukautta täällä vietettyäni tiedän olevani kotona. Tai no, jos en kotona (koska koti on minulle asunto, jossa tunnen oloni hyväksi ja voin tehdä mitä haluan) niin ainakin kaupungissa jota rakastan enemmän kuin mitään muuta kaupunkia maailmassa. Madridissa on lähes kaikki mitä tarvitsen, ainut mikä täältä puuttuu on perhe. Tuntuu hyvältä ajatella, että Madrid on tuossa aivan lyhyen junamatkan päässä. Suomessa minua odottaa pieni tuppukylä, jossa ei ikinä tapahdu mitään jännää. Madridia ja Lammia ei voi laittaa edes samaan lauseeseen keskenään!
En tiedä, koska pääsen takaisin Madridiin, ja varsinkin se tieto tekee minut erittäin surulliseksi. Jos pääsen opiskelemaan International Businessta tai matkailualalle ensi syksynä, teen kyllä kaikkeni päästäkseni Erasmus vaihtoon Madridiin. En voi tällä hetkellä kuvitellakkaan mitään parempaa kuin opiskelua täällä. Siitä huolimatta hain Suomeen opiskelemaan. Teinkö oikean vai väärän päätöksen, sitä en ehkä koskaan saa tietää, mutta ehkä kuitenkin näin on paras. Tällätavoin ainakin valmistun johonkin sellaiseen ammattiin, mitä oikeasti haluan tehdä.
Jäljellä on nyt sitten 29 työpäivää ja 6 viikonloppua. Kuudessa viikonlopussa pitäisi siis ehtiä tekemään kaikki se, mitä olen halunnut Madridissa tehdä. Listalla on edelleen semmoisia asioita kuin Real Madridin pelin näkeminen Santiago Bernabeulla, Thyssen-Bornemiszassa käynti, turistibussilla ajelu, piknik Retirossa, Casa de Campon huvipuistossa huvittelu sekä loppuajasta nauttiminen. Nyt toivon siis vain sitä, että täällä kelit lämpenisivät sen verran, että pystyisin toteuttamaan nuo jutut. Tänäänkin oli aamulla -2 astetta pakkasta kun heräsin, ja voin kertoa, että se tuntuu todella kylmältä! Pakko myöntää, että näihin Madridin talviin voisin vielä tottuakin, kun lunta ei ole näkynyt kuin vuorten päällä, eikä tosiaan ole tämän kylmempi. Inhoan talvea ja kylmää yli kaiken, mutta tämmöisen talven voisin ottaa joka vuosi!
Kaikesta huolimatta olen nyt todella onnellinen katsellessani tuota e-ticketiä tuossa pöydällä! Vielä kun sain lipun 550€ halvemmalla kuin normi hinta olisi ollut, niin ei haittaa kyllä yhtään että sain juuri tuon lipun. Eikä se eläminen Suomessakaan niin kamalaa voi olla. Yli puolen vuoden jälkeen on varmaan aika totuttelu taas suomenkieleen ja suomalaisuuteen, mutta enköhän minä taas sopeudu. Varsinkin jos saan kesätyöpaikan ja pääsen aloittamaan siellä jo huhtikuussa, niin eiköhän ikävä Madridia kohtaan unohdu. Tai sitten ei. Onneksi aina on muistot.
Tulipa sekavaa tekstiä, nyt kun luki sen vielä kerran läpi :D Noh, aina ei voi mennä niinku elokuvissa.
VastaaPoistaSiis mitä vittua, ensin oot vitun high että et ikinä halua lähtee Madridista ja muutat sinne opiskelemaan ja mitä muita hölmöjä suunnitelmia sulla olikaan, sitten sä ulvot ja iniset miten kamalaa Madridissa on ja miten haluat päästä kotiin ja et kestä ja lasket päiviä millon pääset taas Suomeen, ja nyt taas julistat miten rakas paikka Madrid sulle on ja miten et halua lähtee. Siis onko sulla joku mielialahäiriö??
VastaaPoistaMuahahha! Joo tota, ensinnäkin sanahan on vapaa mutta tuota kiroilua en haluaisi blogiini... Toiseksi, en IKINÄ ole halunnut pois Madridista Madridin takia, vaan lähinnä sen takia että lasten kanssa pyöriminen 24/7 ei vaan ole mun juttu. Rakastan kuitenkin näitä "minun" lapsiani kuin pikkusiskojani joten ei tämä niin kamalaa ole. Myönnetään että ekat kolme viikkoa joululoman jälkeen olin valmis lähteen kotiin, mutta silloin olinkin todella kipeä ja suuren koti-ikävän kourissa. Mutta Madridia en haluaisi jättää missään nimessä...
Poista