I had hoped you'd see my face and that you'd be reminded that for me it isn't over yet

Lupasin kertoa teille näistä karnevaaleista Madridissa edellisessä postauksessa. Täytyy sanoa, että meininki oli aika semmoista kuin osasin kuvitellakin.

Lauantaina menimme aamulla käymään La Gavian ostoskeskuksessa Julian ja Juulian kanssa. Täytyy nyt mainita tässä erikseen, että Juulia on tämä uusi Suomi auppari, ja minua harmittaa tällä hetkellä todella paljon että lähden jo kohta pois. Juulian kanssa olisi nimittäin varmasti paljon hauskoja hetkiä!

Joka tapauksessa meillä oli kyllä hupaisaa La Gavialla. Loppujen lopuksi ostin vain yhden topin iltaa varten Pimkiestä. No, säästyivätpähän rahat, vaikka siis en todellakaan usko Suomeen palatessani olevani plussn puolella taloudellisesti. Veikkaan että kun lentokoneen renkaat koskettaa Helsinki-Vantaan kenttää, niin meikäläisen lompakosta löytyy pelkkiä 1 ja 2 senttisiä, jotka näin sivumennen sanoen on ehkä turhimpia kolikoita ikinä! Onneksi Suomessa ei niitä käytetä.

Kun lopulta olin kotona illalla yritin nukkua hetken aikaa, sillä olen ollut todella väsynyt edellisillä bilekerroilla ja se simahtaminen on melkein poikkeuksetta tullut siinä 4-5 aikaan. En nukkunut kuin kymmenisen minuuttia, mutta ainakin se auttoi sillä viimeyönä olin väsynyt vasta siinä vaiheessa kun Adelen Someone Like You alkoi soida. Eli siis siinä vaiheessa, kun kello on kuusi ja illan viimeinen biisi alkaa soida. Kannattaa siis nukkua ja ennen kaikkea syödä jotain ennen bileitä! Tämän olen nyt oppinut kantapään kautta.

Joka tapauksessa tapasimme Julian ja Juulian kanssa Solin metroasemalla varttiavaille kaksitoista. Tai siis tapasin Juulian siellä siihen aikaan. Julia oli, yllätys yllätys, myöhässä (ei se mitään rakkaani, love ya still!). Kun viimein olimme kaikki yhdessä ryhmässä sekoittelimme juomat ja lähdimme metroajelulle. Minun rommikolani jäi Solin metrolle, koska en todellakaan suostunut juomaan sitä. Pelkkä ajatuskin siitä sai aikaiseksi huonon olon. Onneksi olin ostanut myös Cavaa, joten hörpin sitä sitten rommikolan sijasta.

Karnevaalit täällä Madridissa näkyivät tosiaan vain nuorison pukeutumisena. Jo silloin kun olimme palaamassa La Gavialta, samaan metrovaunuun osui kolme erittäin hemaisevaa "naista", odotellessani junaa takaisin Solille sain seuraa viidestä nunnasta ja lisäksi törmäsin niin Super Marioihin, kanoihin, erilaisiin prinsessoihin sun muihin otuksiin viime yön aikana. Karnevaalipukeutuminen näkyi myös Catsin jonossa, mutta tietenkään kaikki eivät olleet viitsineet panostaa. Kiva oli kuitenkin huomata, että ne jotka olivat pukeutuneet, olivat todella käyttäneet aikaa ja rahaa asuihinsa.

Cats oli aivan tupaten täynnä kun pääsimme viimein sisään. Catsissä on se hyvä puoli, että siellä todellakin on hyvää musiikkia. Viime yönä tuli taas ehkä neljä tai viisi sellaista biisiä, mitä en ollut koskaan kuullutkaan. Se tarkoittaa tosin vain sitä, että tanssilattialta ei juuri sitten poistuta. Vaikka ei sille kyllä tarvetta ollutkaan, sillä jalkani jaksoivat yllättävän hyvin tämänkin yön vaikka varpaani edelleen onkin kipeä siitä kolmen viikon takaisesta. Antibiootit on kuitenkin ystäviä!

Yö meni mukavasti. Hukkasin jossain vaiheessa kaikki viisi naistani, löysin tanssikavereita espanjalaisista miehistä jotka tuntuvat olevan joka kerta yhtä kiinnostuneita hatustani kun ei se pysy päässäni millään ja lopulta löysin taas kaverini. On tuo tanssiminen kyllä hauskaa. Nyt sitä pitää harrastaa niin paljon kuin suinkin mahdollista, sillä en usko että Suomessa lähden joka viikonloppu jonnekin. Harmi sinänsä..

Nyt minun tekisi hirmuisesti mieli Entrepanesin leipiä, mutta en tiedä menenkö sinne tänään vai en. Viime kertainen vierailuni kyseisessä paikassa kun oli sen verran hämmentävä että en tiedä kehtaanko ainakaan yksin mennä sinne. Tosin syytän edelleen siitä viimekertaisesta sitä "Tinto de Veranoa" jonka se tarjoilija meille teki. Mutta katsotaan mitä päätän tänään vielä tehdä, onhan tässä päivää vielä monta tuntia jäljellä. Ja huomenna alkaa kielikoulu. Ehdin sieläkin käymään huimat 13 kertaa ennen kuin palaan Suomeen. Voin vaikka lyödä vetoa, että tuskin opin siellä mitään uutta noin lyhyessä ajassa. Mennään nyt kuitenkin kun ilmaisesta koulusta on kyse!