Feelings change - memories don't

Selvisin eilisestä ystävänpäivästä melko hyvin paperein! Ainoastaan pari ärräpäätä päästin, kun törmäsin ruusujen myyjiin Solilla ja yhteen pelleen en edes kiinnittänyt huomiota, vaikka hän ihan iholle tulikin toivottamaan hyvää ystävänpäivää. Eilinen päivä oli oikeastaan aika onnistunut muutenkin, kun rullaluistelun jälkeen muu perhe lähti host isän veljen luona käymään ja minulle oli siten tiedossa vapaailta.

Tänäänkin on päivä alkanut yllättävän hyvin. Aamupalalla minun ei tarvinnut korottaa ääntäni kertaakaan, vaan nuorempi söi yllättävän kiltisti aamupalansa ja joi kaakaonsakin melkein kymmenessä minuutissa (normaalisti menee se puoli tuntia.) Lisäksi sain jopa lahjan tältä nuoremmalta tytöltäni, nimittäin Sergio Ramoksen kuvalla varustetun jalkapallokeräilykortin. Minä olen keräillyt kuitteja, esitteitä, lappuja ja lippuja tämän puolenvuoden aikana, jotka aijon liimata Suomeen päästyäni kuva-albumiin, jossa jo nyt on lehtileikkeitä edellisistä jalkapallon MM-kisoista. Voitte olla varma, että tämä Sergion kortti päätyy samaan albumiin ja todennäköisesti saa aivan oman sivunsa sieltä. Niin toivoisin vielä saavani hänen nimikirjoituksensa näiden jäljellä olevien viikkojen aikana. Haaveeksi se taitaa kuitenkin jäädä..

Toivottavasti pääsen edes näkemään Real Madridin pelin Estadio Santiago Bernabeulle. Viimeisenä viikonloppunani täällä Madridissa, Real pelaa Malagaa vastaan ja se on todellakin viimeinen mahdollisuuteni nähdä peli paikanpäällä. Toivon etteivät liput tuohon kyseiseen matsiin ole kovin kalliit, että pääsen Bernabeulle (tai Perunapellolle niinkuin äitini vitsikkäästi stadionia kutsuu). Tänä vuonna voinkin olla ylpeä tästä joukkueesta, sillä jos ei pahasti sössitä loppukautta, niin ainakin La Ligan mestaruus on hanskassa. Vielä tarvii jännittää Mestareiden liigaa, sillä Copa del Rey:n voittoon meni jo mahdollisuudet.

Toi papukaija on AINA tiellä kun nousen koneen
äärestä...

On muuten hassua muistella vuodentakasia asioita. Tähän aikaan viimevuona elin lukion parasta aikaa, kun oli penkkarit ja tietysti abiristeily. Penkkarit menivät osaltani melko kivasti enkä edes jäätynyt rekka-auton lavalle. Naama tietysti oli hieman jäässä, mutta eiköhän se kuulu asiaan. Risteilystä muistan sen verran, että lauloin ääneni käheksi Cheekin mukana. Hän veti kyllä ihan mahtavan keikan, niin mahtavan että meinasin pudota Baltic Princessin erään discobaarin yläkerrasta kaiteesta huolimatta. Huh. Voi niitä aikoja.


Mutta jätetäänpä muistelut sikseen ja palataan tähän päivään. Enää vain tämä ja huominen päivä töitä sekä perjantai aamu ja sitten alkaa meikäläisen viikonloppu. En kyllä yhtään valita, että perhe on joka toinen viikonloppu poissa, koska silloin minä saan olla tämän asunnon valitatar. Jos saan Julian houkuteltua mukaani, niin perjantaina on tiedossa bileet, varmaan Joy Eslavassa, Reina Brujassa tahi Chango Clubilla. Jos en häntä mukaani saa, niin sitten on bileet tiedossa vasta lauantaina Catsissä (vaikka meidät onkin jo kutsuttu Sunriseen, mitähän tästäkin pitäisi taas ajatella..) Joka tapauksessa toivon tämän viikonlopun olevan itselleni pikkaisen parempi kuin edellisviikonlopun. Haluaisin todella päästä edes pyörähtämään tanssilattialla! Ei nimittäin auta, että Michel Telon Ai Se Eu Te Pego sekä Dylandin & Lennyn Pegate Mas ovat soineet tauotta päässäni koko alkuviikon!