Prospero año nuevo y felicidad para tod@s!

Vuosi 2011 on ihan 14 tunnin päästä jo historiaa. Ja täytyy sanoa, että aika paljon on ehtinyt tapahtua yhden vuoden aikana. Vuosi alkoi kirjotuksilla, jotka eivät minun osaltani niin kauhean hyvin menneet, lukuunottamatta pitkän matikan kirjotuksia, joissa yllätin itsenikin. Tosin, tulihan niihin opiskeltua, että toisaalta olin kyllä ansainnut arvosanani.

Kirjotusten jälkeen alkoi kova luku-urakka Turun oikeustieteelliseen, jonne en lopulta kuitenkaan päässyt. Kolme 200 sivun kirjaa tuli kuitenkin luettua läpi kolmeen kertaan ja neljännen kerran vain selailin kirjat läpi. Itse kokeissa tein parhaani, mutta tiesin jo kirjottaessani, ettei siitä tulisi mitään. Mutta kukaan ei taaskaan voi väittää, ettenkö olisi tehnyt parhaintani.
Kuten kaikki tiedämme, en päässyt myöskään matkailualalle sisään. Porvoon kokeet menivät suhteellisen hyvin, mutta haastattelu olisi voinut mennä paremminkin. Ensi keväänä uudestaan.

Kesällä tiesin jo melkein heti pääsykokeiden jälkeen, etten pääsisi minnekkään. Minun oli kuitenkin odotettava miten matkailun pääsykokeet loppujenlopuksi meni, että saatoin olla varma siitä, etten saanut opiskelupaikkaa. Tuolloin minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Joko olisin opiskellut oikeustieteellisen kursseja avoimessa yliopistossa tai sitten mennä töihin. Valitsin jälkimmäisen, koska en halunnut kokea uutta pettymystä ensi keväänä siitä, etten kuitenkaan pääsisi sisään edes avoimen yliopiston hyväksi lukemien opintopisteiden ansiosta. Sen jälkeen oli sitten päätettävä että mitä tekisin työkseni. Silloin halusin vain pois Suomesta, silloin tuntui, että kotona seinät vain kaatuivat päälleni ja kaikki tuntui todella ahdistavalta. Niimpä sitten löysin vaihtoehdon, jonka nimi oli au pair. Löysin sopivan tuntuisen järjestön ja laitoin paperit sisään. Kuukauden sisällä minulla oli jo perhe ja olin lähdössä Espanjaan.

Kaikki tietävät mitä sitten on tapahtunut. Tähän vuoteen sisältyy niin paljon itkua ja naurua, ettei ole tosikaan. Niin paljon onnistumisia ja epäonnistumisia ettei ole tosikaan. Ja myös oikeita päätöksiä ja virheitä, joita kadun, mutta joita en saa tekemättömäksi. Yksi asia on kuitenkin varmaa: kun kolmen kuukauden päästä palaan Suomeen, en ole enää se sama ihminen kuin lähtiessäni. Sen verran olen saanut elämänkokemusta ja uusia näkökulmia elämääni, etten mitenkään voisi olla sama ihminen. Ja ainakin olen paljon itsenäisempi ja osaan ajatella paljon laajemmin, kuin ennen. Minusta se on upeata, en tiedä mitä te muut sitten ajattelette.

Vuodelta 2012 odotan monenmoista, mutta lähinnä sitä, että pääsisin opiskelemaan. Mietittyäni todella tulevaisuuttani olen loppujen lopuksi tullut siihen tulokseen, että minun on parempi jäädä Suomeen opiskelemaan. Vielä en tosin tiedä, uskallanko hakea uudelleen oikeustieteelliseen vai vaihdanko alaa. Matkailualalle haen kuitenkin ihan varmasti. Sillä jos minä, en niin kovin lapsirakas ihminen, jaksan kahtakin lasta puoli vuotta joka päivä ja tulen vielä hienosti toimeen niiden kanssa, niin enköhän minä aina pari humalaista suomalaisturistia kesytä.

Toivottavasti teillä on ollut hyvä vuosi 2011. Minulla se nimittäin oli sitä, vaikkakin täynnä pettymyksiä. Niistä on kuitenkin noustu ja selvitty, mikä antaa toivoa tulevia vastoinkäymisiä ajatellen. Mutta nyt, hyvää uutta vuotta 2012. Toivotaan, ettei se maailmanloppu tule vielä tänäkään vuonna!

P.S. Pahoittelen kuvien puutetta, niitä vain on vaikea lisätä, jos kaikki ovat omalla koneella ja oma kone on Espanjassa..

Jouluun on taas vuosi aikaa

Ajattelin tulla todistamaan, että olen kuin olenkin selvinnyt joulusta hengissä. Vaikkei sitä kyllä olisi uskonut, jos joku sattui minut näkemään aattona tai joulupäivänä.. Voin ainakin sanoa, että otin hieman läheisempää tuttavuutta keittiön lattiaan, kun en enää penkillä pystynyt istumaan hervottoman heilumisen takia! Että hienoa olla taas Suomessa!

Käytännöllinen huivi, minulla tosin ranteessa

Jouluaattohan meni muuten ihan hienosti. Aamulla heräsin väsyneempänä kuin olin mennyt nukkumaan, tai siltä minusta ainakin tuntui. Kuusi oli juuri kannettu sisään, mutta minä sain silti kunnian laittaa kuuselle sokeria, vaikka sitä laittoi myös toinen veljistäni. Sain myös laittaa kuuseen valot ennen kuin sitten nuoremman veljeni kanssa koristelimme kuusen oikein komeaksi. Se tosin meinaa kaatua koristeiden painosta, ja kaikkia koristeita emme edes saaneet ripustettua kun tila loppui!

Kuusen koristelun lomassa katselimme Joulupukin kuumaalinjaa, jonka jälkeen oli aamupuuron vuoro ja uskokaa tai älkää, mutta minun huonotuurini kääntyi täysin, sillä sain ensimmäistä kertaa mantelin! Meillä ei mantelin saamisen johdosta lauleta, vaan saamme aukasta yhden pienen lahjan. Niimpä kipitin hakemaan kuusen alta yhden lahjapaketin, jossa oli minun nimeni ja sieltä paljastui ripsiväri, luomiväri sekä kajaali, joita olin toivonut, mutten uskonut saavani. Ihana yllätys oli muutenkin huomata, että useammassakin paketissa oli minun nimeni, vaikka sanoin että minulle riittävät vain lentoliput Suomeen. Ilmeisesti olin kuitenkin ollut kiltti!

Joulupäivällinen ajoittui viiden aikoihin, ja täytyy sanoa, että hyvää ruokaa oli. Nälkä ei ainakaan jäänyt. Sen jälkeen olikin sitten loppujen lahjojen jaon vuoro. Minun paketeistani paljastui noiden yllämainittujen lahjojen lisäksi kasvojen puhdistusainetta, rahaa, suklaata, Suomi kaulahuivi, Suomi huppari, Suomi huivi, Suomi fleecepeitto, villasukat, Kiroilevasiili yöpaita ja -housut sekä mamman tekemä ihanan lämmin tuubikaulahuivi (tiedättehän semmoinen suuren suuri huivi, joka on ympyrän mallinen ja kiedotaan kaulan ympäri kahdesti).

Loppuilta meni sitten siinä, että nauroimme koiralle, joka ei oikein ymmärtänyt lahjansa ideaa, katselimme ja kuuntelimme kun pikkuveljeni pelasi minulta saamaansa Fifa12 peliä ja loppuyöstä tai aamusta minä kyselin muilta pöydän ääressä istuneilta moottorimaailman kysymyksiä, sillä veljeni sai pelin moottoriurheiluun littyen. Täytyy myöntää, että minä todella luulin tietäväni jotain siitä aihealueesta, mutta väärin todellakin luulin. Kaikki Formuloihin liittyvät kysymykset olivat noin 95% hallussa, mutta mitään muuta en sitten tiennytkään. Onneksi siis minä kyselin, etten näyttänyt muille tyhmyyttäni :D

Joulupäivänä kävimme sitten syömässä mammalla jouluruoan, joka on meillä jokavuotinen perinne. Aivan älyttömän hyvää ruokaa tuo jouluruoka on, mutta ei sitä kyllä loputtomiin jaksa syödä. Vaikka toisaalta, jos sitä osaisi syödä vain vähän kerrallaan, eikä aina söisi kupuaan täyteen, niin ehkäpä se sitten menisi vaikka joka päivä, kuka tietää. Kuka kokeilee?

Minun 3kg suklaarasiani 

Ei uskoisi, että huomenna tulee viikko täyteen Suomessa. Tämä aika menee älyttömän nopasti!!! Ihan liian nopeasti. Tällä viikolla olen jo käynyt lääkärissä näyttämässä tuota minun kipeätä jalkaani, johon ei määrätty muuta kuin hengittäviä siteitä. Sen lisäksi katsoin TSH-maratonin Saran kanssa ja tänään kävin syömässä hyvän pitsan Kaisan ja Nooran kanssa. Ihan mahtavaa minulla siis on ollut, en ole vain hengaillut kotona yöhousuissa ja katsellut Serranon Perhettä. Tosin, eilen katsoin ensimmäistä kertaa Napapiirin Sankarit -elokuvan ja tänään vielä uudestaan ja täytyy sanoa, että Jasper Pääkkönen on kyllä aika ihana komistus. Ja hänellä on aivan ihania vuorosanoja tuossa ko. leffassa! Nyt olen siis aivan ihastunut häneen <3 No, ehkäpä tämä ihastus menee ohi heti kun seuraavan kerran menen huoneeseeni ja näen siellä suuren suuren posterin, jossa on minun ihana Sergio Ramokseni :D

Pari päivää vielä uuteen vuoteen, mitenkä meinasitte sitä juhlia? Minulla oli suunnitelmia, ei ole enää. Niimpä lupauduin olemaan kotona pikkuveljeni kanssa ja ampua, tai pitäisikö sanoa että katsoa kun hän ampuu raketteja ja mennä sitten nukkumaan jossain vaiheessa. Ja hei! Huomenna tulee maikkarilta Uuno Turhapuro Epsanjassa, joten sekin täytyy kyllä katsoa, ettei tuo Espanja täysin unhoitu mielestä :D Minä palaan täällä blogin puolella vielä asiaan ennen uuden vuoden vaihdetta, kun kerron teille mietteitä tästä kuluneesta vuodesta. Palataan astialle siis silloin!

It's Christmas time!

Kotona! En voi sanoin kuvailla miten helpottunut olen!!

Aamulla matka alkoi klo 7.30, kun host isäni vei minut lentokentälle. Meinasin lähes myöhästyä 9.30 lähteneestä koneestani, mutta en onneksi sentään. Pääsin tunnin lentoreissulle Barcelonaan. Hieman jännitin, ehdinkö jatkolennolleni, mutta selvitin senkin kirkkain paperein.

Neljän tunnin lento oli todella tylsä. Oli tylsää vain istua ja tuijottaa lentoreitin näyttöruutua, mutta siinä vaiheessa kun ruutuun ilmestyi Turku ja Hämeenlinna, tiesin että olen lähellä kotia. Niin, Hämeenlinnan nimen näkeminen ilman ään pilkkuja tuntui siinä vaiheessa maailman parhaimmalta asialta, kuka olisi uskonut? Minähän en koskaan tule olemaan hämeenlinnalainen vaan lammilainen!

Koko lennon ajan meinasin purskahtaa itkuun, paitsi silloin kun torkuin. Ajattelin vain "kohta olen Suomessa, kohta olen kotona" ja siinä samalla mieleen tuli vanhemmat, kaverit ja tietysti Tarmo <3 Äiti olikin sitten Helsinki-Vantaalla isän kanssa vastassa, ja siinä vaiheessa ku näin äidin, todella purskahdin itkuun. Neljä kuukautta näkemättä häntä oli kyllä aika tuskaa, nyt sen vasta todella tajusin. Helsingistä otettiin suunta kohti Lahtea, josta otettiin veljeni kyytiin ja suunnattiin kotiin Lammille. Ennen kotia käytiin kuitenkin vielä mammalla kahvilla, mikä oli piristävää!

Kun lopulta pääsin kotiin, kävelin ulko-ovelle ja aukaisin sen. Tarmo oli ovella vastassa odottamassa lähinnä äitiä ja oli aivan silmin nähden hölmistynyt, kun minä astuinkin sisään. Hän ei meinannut tuntea minua ollenkaan! Onneksi nyt olemme taas kuitenkin kuin parhaita kavereita :D Siinäkin vaiheessa kyyneeleet valuivat.

No mutta, huomenna on jouluaatto, joten eiköhän pyyhitä kyyneleet ja mennä nukkumaan ja unelmoimaan niistä pehmeistä paketeista :) Eli hyväää joulua kaikille blogini lukijoille!! Palaillaan joulun jälkeen jossain vaiheessa asiaan ;D <3

Music rules the world

Minulta on hirveästi kyselty, millaista musiikkia täällä Madridissa soitetaan. Minä itse kuuntelen vain NRJ:n nettiradiota lähinnä aamupoikien takia, joten esimerkiksi 40 Principalesia ei tule kuunneltua ollenkaan, mutta väittäisin, että samat Coldplayt ja Kings of Leonit sielläkin soi. Ja koska en Suomessa ollessani käynyt yöelämässä, en osaa sanoa mitä musiikkia discoissa tulee, mutta voin silti tehdä hieman listaa siitä, mitä biisejä löytyy minun kännykästäni Madridin discojen vaikutuksesta. Tämä on siis erittäin tanssimusiikki painotteinen lista, mutta koittakaapa kestää :)



Tällä on hyvä aloittaa bileet. Juan Magan on muutenkin ihan kingi musiikin teossa, minun listallani ihan jaetulla ykkössijalla David Guettan ja Pitbullin kanssa!


Tämä biisi laittaa kyllä aina tanssimaan, jos on hetkeksi mennyt istumaan ja lepuuttamaan jalkojaan! Ja tietysti pitää laulaa mukana!!


Enriquea ei tältä listalta muuten löydy, ja tämä biisi on kyllä kovassa soitossa nimenomaan tässä versiossa <3


Kuten sanoin, Juan Magan on ihan ykkönen. Ja tämä biisi on pakko laittaa tälle listalle, koska tässä on niin hyvät sanat. Ayer la vi bailando por ahí. Con sus amigas en una calle de Madrid. Como en el día que la conocí. Fueron los días más felices para mí <3


Tämän biisin tullessa menemme aivan sekaisin aina Julian kanssa, ja alamme tanssia niin villisti, että jos siihen asti on ollut vaikeuksia liikkua tanssilattialla, niin tämän tanssin aikana kyllä hoidamme itsellemme sen tilan, että pystymme bailaamaan! :D Ja tässäkin kyllä kivat sanat ;D


Minä en tykkää tanssia hitaita biisejä, mutta täytyy sanoa, etten tiedä mitään mahtavampaa, kuin tanssia tätä jonkun söpön miehen kanssa ja vain laulaa mukana. Ja jotenkin tämä biisi puhuttelee minua, sillä minä taisin löytää rakkauden toivottomasta paikasta.


Hitaan biisin jälkee jotain vähän menevämpää :D Daddy Yankee on vaan niin hyvä tanssimusiikin tekijä.


Joo siis tästä biisistä minä en tykkää, mutta kyllä tämä menee tanssilattialla. Eniten inhoan tässä kertosäettä, mutta joku muu saattaa tietysti tykätä tästä, joten siksi laitan tämän tänne! Tarkoitushan oli näyttää teille, millaista musiikkia täällä tulee ja tässä voi olla pohjaa jonkun perjantai tai lauantai-illan musiikkikattaukseen!


Minä tykkään tästä biisistä ihan sikana, koska minusta tässä on hauska biitti ja Fuegon ääni on mielenkiintoinen. Sopii tähän biisiin.


Uskokaa tai älkää, mutta kyllä. Tätä biisiä soitetaan täällä yhä edelleen, vaikka tämä onkin jo vanha ja kulunut. Silti tätä jaksaa aina tanssia uudelleen ja uudelleen!


Tämä ja kaikki muut Pitbullin biisit, kuten Give me everything tonight sekä Rain Over Me on kovassa soitossa, mutta tämä on ehdoton ykköseni, koska tykkään sanoista todella paljon. Suavemente, besame! I'm ready to do whatever, if you take me away <3


Vielä kerran Juan Magania teille. Siispä Un Momenttooooo!


Vamos pa'la, pa'la, pa'la discoteca! Yo no quiero agua, yo quiero bebida!


Tähän biisiin on hyvä lopettaa. Rakastan tätä biisiä ja sen biittiä, johon löytää aina jonkinlaiset tanssikuviot, jotka vievät mennessään.
Tiedän, että tältä listalta puuttuu monta biisiä, mutta valitettavasti tila on rajallista. Ja en usko, että kukaan jaksaa kuunnella kaikkia biisejä loppuun asti. Mutta toivottavasti tästä on jotain hyötyä jonkun perjantai-iltaan. Ainakin minun lentomatkaani nämä biisit vauhdittavat mukavasti perjantai aamuna!

Los Reyes Magos

Muahah! Nyt voin kertoa teille kaksi asiaa. 1) Olen maistanut Viiriäisen munia, ja ne olivat todella herkullisia. En pelkintään, vaan vaalean leivän päällä, jossa oli myös Serrano kinkkua sekä juustoa. Hyvää oli, pakko myöntää, että espanjalaiset osaavat tehdä näitä tapaksia.
Ja sitten se toinen asia. 2) Ratsastin tänään Itämaan tietäjän kamelilla!!!! Tai itse asiassa se oli dromedaari, koska sillä oli vain yksi kyttyrä. Mutta ei jestas, hauskaa oli!

Melchior

Caspar

Balthasar

Eilen illalla host isä kysyi minulta, haluaisinko lähteä huomenna (tänään) katsomaan Reyes Magoseja lasten koululle, ja koska minulla ei ollut mitään muita kummempia suunnitelmia aamulle, niin suostuin ilomielin lähtemään. Varsinkin kun isä lupasi, että saan nähdä myös ilmi elävän kamelin. Sitä pidin kuitenkin vain vitsinä, sillä tälle päivälle oli luvattu viileää keliä, enkä millään uskonut, että koulun vanhempain yhdistys olisi mistään saanut hankittua itämaan tietäjille kamelit.

Tänään sitten aamupalan jälkeen hyppäsimme kaikki autoon ja ajoimme koululle. Tytöt suuntasivat tunneilleen ja me isän kanssa valmistelemaan itämaan tietäjien saapumista. Kuten jo viime postauksessani kerroin, ei joulupukki ole espanjalaisille lapsille mitään. Joulupukki on vain lihava, punainen hahmo jostain pohjoisesta, joka esiintyy vain elokuvissa. Sitä vastoin nämä kolme Itämaan tietäjää eli Caspar, Melchior ja Balthasar saavat nämä lapset ihan sekaisin. Seisoskellessamme koulun pihalla parin sadan lapsen kanssa ja rehtorin puhuessa mikkiin ja katsellessamme kuningaiden saapumista, lapsista lähti hirveä meteli. Rehtori vielä oikein yllytti heitä huutamaan kuningaiden nimeä ja heiluttelemaan kirjeitään, jotka he myöhemmin antoivat kuninkaille saadessaan näiltä kirjalahjan.

Päivä oli aika unohtumaton. Ei sitä joka päivä ratsasteta kamelilla tai tavata Itämaan tietäjiä, varsinkin kun ei nämä kuninkaat ole kovin suuressa huudossa Suomessa. Huomenna menen varmaan seuraamaan vanhemman tytön teatteriesitystä, jos ehdin pakkaamiseltani. Torstaina onkin sitten viimeinen työpäivä, enkä tiedä onko sekään enää varsinainen työpäivä, kun tytöt lähtevät ehkä Zaragozaan. Jos he lähtevät, niin minulla on aivan vapaailta, jos he eivät lähde, niin siinä tapauksessa olen koko illan vielä heidän kanssaan ja jätän hyvästit, sillä perjantai aamuna lähden jo niin aikaisin kohti lentokenttää, etteivät tytöt ole vielä hereillä. Tuntuu aivan todella hyvältä päästä hetkeksi aikaa pois täältä ja palata Suomeen, vaikka sydämeni onkin täällä. Silti joulu ja uusi vuosi Suomessa on jotain semmosta, mistä en halua luopua.

Belen

Viime aikoina on tullut kirjoitettua kaikesta muusta paitsi aupparin hommista, joten tehdään tähän väliin nyt hieman arkisempi postaus. Tai, ei tämä niin arkinen ole, sillä eihän joulua vietetä kuin kerran vuodessa, isän päivää sentään joka syksy (The Joulukalenteri rocks!)

Olin tosiaan jo parisen viikkoa sitten lupautunut lähtemään perheen ja lasten koulun kanssa katsomaan Beleniä erääseen lähikylään. Lupautuessani tähän en tosiaan tiennyt, mihin olemme menossa tai mikä Belen on. Itse asiassa tiesin, että Beleniksi kutsutaan jouluseimiasetelmaa, jollainen meiltäkin löytyy täältä kotoa, mutta se Belen, mitä menimme katsomaan oli jotain aika paljon mahtavampaa.

Lauantai aamuna lähdettiin lasten koululle, jossa odotti kaksi bussia. Ahtauduimme sisään ja matka kohti El Molaria saattoi alkaa. El Molar on erittäin pieni kylä joka sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Madridista, joten matka ei ollut pitkä. Perille päästyämme koko ryhmä purkautui ulos autosta ja samantien löysin itseni Casa Olivaresin erittäin tunnelmallisesta ravintolasta. Ravintola on rakennettu vuonna 1807, joten voitte kuvitella miten upea paikka se oli. Harmi, etten ehtinyt ottamaan kuvia sieltä, sillä minä vain hämmästelin paikan upeutta, ja löydettyäni erään seinän, jolle oli ripustettu niin nimmareilla kirjailtu Real Madridin paita kuin kuvia ravintolassa käyneistä Real Madridin pelaajista (muun muassa Sergio Ramos <3), unohdin täysin kuvien oton. Ja jos se paikka kelpaa Real Madridin tähdille, niin se kelpaa myös minulle! Ja ruoka olikin hyvää! Alkusalaatti oli aika köyhä, mutta itse pääruoka, joka minun kohdallani tarkoitti perunamuussia (!!!!) ja kahta viipaletta lihaa (älkää kysykö että mitä lihaa) sekä herkullista kastiketta, oli suussa sulavaa. Ja jälkiruoaksi punaista teetä (?) sekä tarta de queso, eli juustokakkua.

Itämaan tietäjät

Kolmen ja puolen tunnin ruokailun jälkeen kävelimme parisataa metriä jonottamaan Beleniin pääsyä. Ulkona oli melko kylmä, joten puolentoista tunnin jälkeen olin aivan jäässä. Host äiti kysyi minulta jossain vaiheessa, onko minulla kylmä johon minä vain nauroin että: "Soy finlandesa! Yo NO tengo frío en España". Näinhän sen varmaan pitäisi mennä, mutta kun minä olen jäässä jo täällä sisällä, niin miksi en sitten ulkona, jos siellä on vain +4 astetta? Puolentoista tunnin odottelu kuitenkin palkittiin loppuviimein. Pääsimme matkaan toisessa 15 hengen ryhmässä. Meillä oli mukana opas, joka kertoi, mitä missäkin tapahtui, sillä tässä Belenissä oli mukana oikeita ihmisiä, jotka näyttelivät tilanteet. He muun muassa pesivät pyykkiä, pitivät markkinoita ja paistoivat leipää. Lopussa olivat tietenkin kolme Itämaan tietäjää, eli siis Los Reyes Magosit, sekä Maria, Joosef ja pieni Jeesus lapsi. Täällä Espanjassa kun joulu ei ole yhtä suuri juhla kuin meillä Suomessa, sillä näille lapsille Reyes päivä tammikuun kuudentena on paljon suurempi juhla. Silloin he saavat lahjoja enemmän kuin jouluna, joten perustellusti se on suurempi juhla.

Oli tosiaan mukava, mutta erittäin kylmä päivä perheen kanssa. Tämä tosiaan oli eka kerta, kun tein jotain muuta kuin olin Madridissa viikonloppuna, paitsi että menin sinnekin vielä lauantai-iltana. Oli nimittäin pakko päästä juhlimaan viimeistä kertaa tänä vuonna Madridissa Julian kanssa. Palace olikin aivan täynnä, mutta jos noin 90% heistä oli +30 vuotiaita, niin voin kertoa, että olin hieman pettynyt. No mutta, ei se mitään. Sunnuntaina sain vielä Intialaista ruokaa, josta on täällä kyllä tullut yksi lempi ruokakulttuureistani, sillä intialaiset todella osaavat käyttää mausteita oikeassa paikassa. Jälkiruokia he sitä vastoin eivät osaa tehdä, sillä eilen maistoin yhtäkin leivonnaista, joka ensinnäkin lillui sokerissa ja toisekseen oli pelkkää sokeria. Hieman liian makeaa minun makuuni.

Nyt on tosiaan jouluaaton aaton aaton aaton aaton aatto. Eli siis neljä työpäivää jäljellä, perjantaina tähän aikaan istun koneessa matkalla Barcelonasta kohti Helsinki-Vantaata. Siis toivottavasti, niin hartaasti toivon, ettei lennot olisi myöhässä, sillä haluan olla tasan puoli viideltä Helsingissä, joka tarkottaisi sitä että olisin kotona jo ennen seitsemää. Siis mikäli isäni on kuskina :D

Tomorrow ain't real, tonight is all truth!

Viikko ja päivä!! Aamukampa harvenee kovaa vauhtia. Eikä harmita ollenkaan, koska kahden viikon jälkeen olen taas täällä ainakin seuraavat kaksi ja puoli kuukautta. Sitten katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan. Toisaalta haluaisin Suomeen kevääksi ja kesäksi, jos sitten syksyllä muutan tänne opiskelemaan. Jos en jostain syystä pääsisi kouluun, niin haluaisin olla täällä ainakin kesään, koska tällä hetkellä koko elämäni on täällä.

Noiden kahden viikon aikana minun tulee varmasti ikävä jo monia asioita. Yksi on tietysti tämä perhe ja tytöt. Toinen on ihana siskoni Julia! Kolmas on aivan mahtavat bileet in Palace. Ja neljäs varmaan miehet. Edelliseen postaukseen joku kommentoi, että haluaisi kuulla millaisia miehet täällä Espanjassa on, mutta minulla ei ole paljon kerrottavaa siltä saralta. Ainakaan niistä espanjalaisista miehistä. Ja minäkin voin kertoa vain madridilaisista miehistä, mitkä käsittääkseni eroavat hirvittävästi muista espanjalaisista miehistä. Ja syykin on siihen selvä: Madrid on erittäin kansainvälinen kaupunki, minkä minä olen henkilökohtaisesti saanut kyllä kokea.

Minun käsitykseni komeasta espanjalaisesta
miehestä <3

Mutta, mitä niihin madridilaisiin miehiin tulee, niin olen tosiaan tutustunut noin kouralliseen heitä. Kyllä vain, vain kouralliseen. Ja he ovat kaikki olleet todella mukavia ja tietenkin söpöjä. Syy, miksi en ole tavannut kovin montaa paikallista on siinä, että me emme yksinkertaisesti hengaile samoissa paikoissa. Espanjalaiset nuoret tykkäävät juhlia siten, että he ostavat pari limsapulloa ja menevät kuninkaanlinnan puistoon juomaan niitä ja hengailemaan kavereiden kanssa. Minua taas kiinnostaa enemmän tanssiminen ja musiikki, kuin kylmässä ulkoilmassa värjöttely. Ne harvat espanjalaiset, jotka sattuvat hengailemaan ulkona pimeyden laskeuduttua samassa paikassa kuin minä, ovat flaijereiden jakajia. Heistäkin suurin osa on kuitenkin jonkin muun maalaisia, kuin espanjalaisia.

Discoissa ja baareissakin on vain ulkomaalaisia miehiä, lähinnä ranskalaisia. Tosin, minun kimpussani on jostain syystä lähes aina intialaiset miehet. Nekin miehet, jotka yleensä huutelevat ja vislailevat perään kadulla, ovat jonkin muun maalaisia kuin espanjalaisia. Paitsi täällä Alcobendasissa. Minulla on pari söpöä naapuria, lasten rullaluistelun opettaja ja pari poikaa/miestä lasten kielikoululla, joiden kanssa tulee vaihdettua silloin tällöin muutama sananen. Heidän perusteella voin sanoa, että espanjalaiset miehet ovat tutustumisen arvoisia, mutta koska en ole ikinä sen lähempää tuttavuutta tehnyt paikallisiin miehiin, en voi sanoa enempää. Minunkin poikaystäväni kun edustaa aivan eri kansallisuutta ja hänkin hengailee aivan muiden kuin espanjalaisten kanssa, en voi sanoa tämän enempää. Jokainen joka haluaa tutustua espanjalaisiin miehiin TAI naisiin, voi tulla tänne itse ja mennä juttelemaan heille. Ei sinua ainakaan pitkään katsota, jos aloitat keskustelun. Ja voipi olla, että jos vaikka hengailet yksin jossain discossa, niin kohta sinua tulee hakemaan ryhmä espanjalaisia, jotka haluavat ottaa sinut mukaan tanssiin! Nimim. kokemusta on.

Ja jos tosiaan joku on tulossa Espanjaan lomalle ja haluaa tietää, mitä pakata mukaan, niin ensinnäkin se riippuu hirveästi siitä koska ja mihin päin Espanjaa olet matkaamassa. Jos Madridiin on joku tulossa, niin näin "talvella" pakkaa mukaan pari lämmintä hupparia/neuletta, jonkinlainen takki (itse pärjään kahdella hupparilla päälekkäin), mukavat kengät kävelemiseen, hanskat, mahdollisesti pipo ja paaaaaaaaaaljon bilevaatteita! Kaiken muun saa täältä ostettua halvalla, eli ei kannata matkalaukkua ihan täyteen tunkea, kun sinne tulee kuitenkin uusia vaatteita ostettua :D Minäkin menin tänään ostamaan biletoppia. Lopputulos: ostin sen ja kengät, kun halvalla lähti. Jos joku tarvitsee matkaopasta halpojen kiinalaiskauppojen suhteen, niin ottakkee yhteyttä! Minä lähden mielelläni mukaan, sillä varsinkin San Bernardolla, Atochalla ja eräällä nimeltä mainitsemattomalla (siksi etten halua rumaa kieltä blogiini) Solin kadulla on aivan ihani/hyviä/halpoja vaate- ja kenkäkauppoja.

Nonii, toivottavasti ne kaikki, jotka ovat pyytäneet postausta espanjalaisiin miehiin liittyen saivat nyt jonkinlaisen tyydytyksen haluilleen. Ja hei, hyvää jouluun 15. päivää! Ei enää pitkä aika jouluun!

Everything is ok in the end. If it's not ok, then it's not the end.

Minun ihana siskoni <3

10 päivää ja meitsi on Suomessa. 11 päivää ja on jouluaatto! En jaksaisi millään odottaa, että pääsen pariksi viikoksi Suomeen, varsinkin kun minulla on jo paljon suunnitelmia niille kahdelle viikolle. Eli siis sitä lepoa, mitä alunperin ajattelin ottaa, ei ole tiedossa.

Pakko myöntää, että minulla on jo ihan joulufiilis, vaikken ole edes nähnyt yhtäkään lumihiutaletta. Siis aitoa ja oikeata, askarreltuja kyllä. Madrid on kuitenkin tehnyt parastaan jouluvalojen osalta, samaa ei voi kuitenkaan sanoa Alcobendasista. Täällä on katutolpissa aika mauttomia jouluvaloja, mikä oikeastaan vain masentaa. Oikeastaan ainut onnistunut joulukoristelu täällä on tuossa yhdessä liikenneympyrässä, jossa seisova juna on koristeltu valoin. Minusta se on nätti ja jouluinen. Kuvaa minulla siitä ei tietenkään ole, pahoitteluni..

Meillä täällä kotona joulu alkoi jo viimeviikolla. Perheen isä kantoi varastosta kymmeniä laatikoita, jotka sisälsivät joulukoristeita, joita sitten yhteistuumin alettiin ripustella sinne ja tänne. Parista laatikosta ilmestyi myös esiin muovikuusi, jonka kokoamisessa ei kauvan nokka tuhissut. Joulukuusen koristelu on minulle henkilökohtaisesti erittäin suuri asia, ja minusta joulu ei todellakaan ole joulu ilman aitoa kuusta. Mutta täytyy myöntää, että kyllä muovikuusestakin saa ihan aidon joulukuusen näköisen, kun sen peittää kunnolla koristeilla. Minä vain odotan jouluaattoa, että pääsen koristelemaan meidän aitoa kuusta pikkuveljeni kanssa.

1 Tania, heheheheeh :D

Pienenä se oli aina joululahjojen avaamisen jälkeen päivän kohokohta, kun heräsi jouluaattoaamuna, aukaisi television mistä tuli Joulupukin kuumalinja ja odotin malttamattomana, että isä heräisi ja kantaisi lumisen ja jäisen joulukuusen sisään, mikä oli edellisenä tai kahta päivää aikaisemmin käyty kaatamassa naapurin metsistä! Kun kuusen jalka oli paikoillaan ja minä olin saanut täyttää sen vedellä ja kahdella sokeripalalla, oli aina aika laittaa kuuseen valot. Nykyään sekin on minun hommani! Sen jälkeen kaikki muut kuusen koristeet kilpaa veljien kanssa. Minä tietysti sain vanhimpana ja pisimpänä koristella kuusen latvaosan! Nykyään kun vanhempi nuorempi veljeni (jep, tämänkin olisi varmasti saanut sanottua järkevämmin) ei ole niin kiinnostunut kuusen koristelusta, se on kokonaan minun ja nuoremman pikkuveljeni homma. Eikä harmita ollenkaan!

Tulen minä olemaan missä tahansa päin maailmaa tulevaisuudessa jouluisin, minulla tulee aina olemaan suomalainen joulu. Rakastan jouluherkkuja, yhdessä oloa ja sitä tunnelmaa, joka vallitsee koko päivän. Sitä odottavaa tunnelmaa, vaikka enää vanhempana ei ole mitään mitä odottaa. Siksipä toivon, että nämä jäljellä olevat 10 päivää menisivät pian ohitse.

Viime viikko meni nopeasti, kun oli vain kaksi työpäivää ja loput päivät olin yksin kotona. Paitsi etten ollut kotona kuin torstain ja sunnuntain. Perjantaina kävimme Julian kanssa Ikeassa ja muutamassa muussa kaupassa Las Suertesissa. Illalla menimme sitten Palaceen juhlimaan. Lauantai aamun vietin poikaystäväni seurassa ja illan sitten taas Julian seurassa, kun menimme katsomaan Real Madridin ja Barcelonan välisen kamppailun, emme kuitenkaan vieläkään Santiago Bernabeulle asti, minne halvimmat liput olisivat olleet reippaasti yli 300€. Ja pelin jälkeen löysimme itsemme taas jälleen kerran  Palacesta tanssimasta. Sunnuntaina en sitten paljon muuta jaksanutkaan kuin nukkua ja hengailla yöpaidassa kotona. Paluu arkeen on siis ollut aika karu, mutta toisaalta, tarviihan sitä taas välillä töitäkin tehdä, että jaksaa sitten juhlia Suomessa!

Hyvää Lucian päivää kaikille!!

Itsenäinen Suomi

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi! Sinua on eilen illalla juhlittu aika railakkaastikin ja oli ehkä onnistunein bileilta mitä koko täällä olon aikana olen kokenut.

Mutta jos nyt kerron hieman kuulumisia enemmän kronologisemmassa järjestyksessä. Lauantaina en tosiaan sitten ollutkaan perheen kanssa, vaan jäin kotiin tekemään espanjan tehtäviä. Sen jälkeen lähdinkin sitten Madridiin, jossa tapasin Julian Solilla ja sieltä lähdimme etsimään tavernaa, jossa olisimme voineet katsella Real Madridin pelin. No, Solin läheisyydestä, La Latinasta (johon saavuimme aivan yllättäen) eikä myöskään Atochalta (jonne emme edes koskaan päässeet) emme löytäneet mieluisaa tavernaa, joten suuntasimme sitten San Bernardolle. Sieltä löysimme sopivan Irkkupubin, jossa katselimme lopulta koko ottelun. Pelin loputtua Realin voitonjuhliin, lähdimme kohti Operaa, jossa pysähdyimme syömään. Sieltä jatkoimme matkaa kohti Plaza Mayoria, jossa astuimme sisään toisesta Irkkupubista ja siellä katselimme Barcelonan ja Interin pelit, ennenkuin oli aika palata kotiin nukkumaan illan viimeisellä junalla.

Sunnuntaina kävimme Julian kanssa hieman shoppailemassa, katsomassa el Gato con Botasin (suomalaisittain Saapasjalkakissan) sekä kävimme tunnin pikakiertelyllä Pradon museossa. Loppuillasta kävin vielä ostamassa ihanan suklaisan donitsin, mitä olen himoinnut jo monta viikkoa. Nyt lopulta viimein annoin itselleni luvan syödä sen.

Tällä viikolla Madridissa on hieman rikkonainen viikko, sillä lapsilla ei ole koulua kuin maanantaina ja keskiviikkona, eikä myöskään vanhemmilla ole töitä perjantaina, mikä siis tarkoittaa sitä, että minullakin on vain maanantai ja keskiviikko töitä. Maanantai-iltana siis otin suunnaksi Madridin ja Discoteca Palacen Julian kanssa, koska tämä päivä on tosiaan vapaa. Tapasimme Solilla, josta lähdimme pienelle metroajelulle, koska yöelämä täällä yökerhojen/discojen ja baarien osalta alkaa vasta 1-3 aikaan, joten kun olimme jo 12 Solilla, olisi ollut aika turha mennä istumaan mihinkään tyhjään baariin. Lisäksi Palaceen aletaan jakaa flaijereita vasta yhdeltä, joten mitään asiaa meillä ei vielä Operalle siinä vaiheessa ollut.

Kävimme siis piipahtamassa Cuatro Caminosissa ja palasimme sitten Solille. Sieltä lähdimme metsästämään flaijereiden jakajia, ja törmäsimmekin erääseen tuttuun, joka sai meidät puhuttua ympäri pikku baariinsa juomaan 4 euron drinkit. Sieltä jatkoimme matkaa kohti Palacea, jossa oli eilen teemana White Chirstmas, joten minulla oli aivan sattumalta teemaan sopivat vaatteet, kun olin koko valkoisessa, kengät vain olivat mustat. Ilta oli kyllä mahtava. Emme olleet aikaisemmin Julian kanssa käyneet kaksin bilettämässä, joten jo pelkästään se oli kokemus sinänsä. Ja oli kyllä mahtava tanssia, kun oli tilaa! Ei sen takia, että tanssilattialla ei muita olisi ollut, vaan sen takia, että miehet muodostivat ympärillemme aina eräänlaisen kehän, minkä sisään ei muita päässyt. Se oli kyllä jännää. Ja jälleen kerran on pakko todeta, että Madrid on pieni kaupunki, sillä viimeisten viikkojen aikana olen joka viikonloppu törmännyt yhteen ja samaan mieheen ihan joka paikassa, missä vain olen käynyt. Ja se on erittäin rasittavaa. Mutta, elämä jatkuu.

Huomenna tosiaan tämän viikon viimeinen työpäivä. Se merkitsee sitä, että perheeni lähtee viettämään pitkää neljän päivän vapaataan muualle, jolloin koko asunto jää minulle. En usko, että homehdun täällä kuitenkaan kovin kauvaa, sillä perjantaina olisi suunnitelmissa käydä Ikeassa ja parissa muussa kaupassa pyörimässä jouluostosten merkeissä ja vielä illalla lähteä juhlimaan viimeistä kertaa Madridissa tämän vuoden aikana. Lauantaina on EL CLASICON vuoro, eli siis Real Madrid kohtaa Santiago Bernabeulla Barcelonan, joten suuntana on taas Julian kanssa jokin taverna. Sunnuntaina pitäisi varmaan raahautua vielä viimestä kertaa Rastron markkinoille. Voi että minä sitten inhoan sitä paikkaa, kun siellä on niin paljon ihmisiä, ettei siellä pääse kuin Pingviinikävelyä eteenpäin. Mutta siellä olisi siitä huolimatta vielä käytävä ennen kotiinpaluuta.

Ei tosiaan ole kuin yksi kokonainen viikko ja yksi neljän päivän viikko jäljellä, ennenkuin palaan Suomeen pariksi viikoksi. Odotan jo todella paljon, että pääsen kotiin. Viimeksi tänään olen miettinyt, miten mahtavalta tuntuu palata Suomeen ja ihan vain olla tekemättä mitään sen erityisempää! Tarkalleen ottaen 17 päivää jäljellä! Aamukampa sen kuin harvenee :P

Joulupäivitys

"Sul on muuten Jack Sparrow
vieressäs" "Mitäh?!"
Solin kuusi, mitä Jackikin kiikaroi
minun ottaessa kuvaa :D

Mitä muut bloggaajat edellä, sitä meitsi perässä.

Madridissa harvemmin sataa lunta, mikä tekee tästä kaupungista ei-niin-mahtavan-joulukaupungin. Tai niin minä luulin, ennen kuin tulin tänne. Oikeastaan tämä kaupunki on aika ihana joulukaupunki, nyt kun on jo saatu sytytettyä jouluvalot keskustaan ja muutenkin. Kylmähän täällä on, eilen kun käveltiin seitsemän aikaan illalla Julian kanssa pitkin ja poikin Atochaa, lämpömittari näytti 10 astetta (toinen mittari 20, mutta se ei millään voinut pitää paikkaansa).

Minä odotan joulua, vaikka samalla stressaankin kaikista joululahjoista ja muusta. Niin ei kuitenkaan saisi olla, koska jouluhan on yhdessäolon aikaa ja minullekin tärkeintä joulussa on se, että saan olla perheeni kanssa. Ja Joulupäivänä sitten Mamman luokse jouluaterialle, missä on koko isänpuolen suku. Ja jos tänä vuonna vaikka Tapaninpäivänä pääsisi myös Mummua ja Pappaa moikkaamaan, heitäkään kun en ole kovin paljon ehtinyt näkemään viime aikoina.

Minulla ei tänä vuonna juurikaan ole joululahjatoiveita, tosin ei niitä ole edellisinäkään vuosina kovin paljon ollut. Tänä vuonna toivoin vain lentoliput Suomeen ja takaisin Madridiin joulunajaksi. Ja minä sain ne ihanilta vanhemmiltani. Olen todella miettinyt, että jos kerta muutan tänne ensi syksynä vähintään viideksi vuodeksi, niin minun on turha jatkaa astiaston keräystä tai toivoa ylipäänsä mitään muutakaan, koska ne olisivat kuitenkin tallissa muiden tavaroideni seassa odottamassa sitä, että muutan Suomessa omaan asuntoon. Minä nimittäin EN uskalla jättää kallista Origon astiastoani lentoyhtiöiden käsiin, joten en niitä ole ottamassa mukaani.

Plaza Mayorin jouluvalot ja joulumarkkinat

Enää alle kolme viikkoa, toisin sanoen 18 päivää siihen, että olen taas koto-Suomessa. Vaikka rakastan Madridia, Espanjaa, tätä minun uutta perhettäni ja oikeastaan kaikkea täällä, niin silti minulla on aivan älytön koti-ikävä. Ikävä perhettä, Tarmoa, kavereita, Suomen luontoa, omaa rauhaa, siis oikeastaan kaikkea, mitä Suomessa on. Ennen lähtöäni tänne Madridiin koin, että Suomi on aivan liian ahdistava paikka, tuntui että en pysty hengittämään siellä ja kaikki tuntui liian vaikealta. Halusin vain pois Suomesta keinolla millä hyvänsä. Näiden kuukausien aikana täällä olen kuitenkin oppinut arvostamaan sitä kaikkea, mitä ennen inhosin Suomessa ja vaikka aikaisemmin olisin voinutkin sen kieltää, niin nyt voin kuitenkin pääpystyssä sanoa, että Suomi on ja tulee aina olemaan kotimaani. Tuntuu hyvältä ajatella, että siellä on aina koti, minne palata. Ja suomalaisena on hyvä olla maailmalla.

Tähän loppuun on pakko muistuttaa kaikkia lukijoita siitä, että tontut kurkkii ikkunoiden takana! Muistakaapa siis olla kiltisti, jos koko muu vuosi on mennyt kiukutellessa, niin nyt viimestään on pakko muuttaa asennetta, koska jouluun on enää vain 19 päivää! Olkaapa siis kiltisti ja muistakaa auttaa niitä mummoja tien yli! Niin minäkin teen, ja saan siitä hyvän mielen :)