Muutosta selvinnyt matkalainen

Hellurei ja hellät tunteet!

Niimpä, helliä tunteita sitä onkin sitten ollut viimeiset kaksi päivää. Olen kuullut "minä rakastan sinua" neljällä eri kielellä viimeisten kuluneiden kahden päivän aikana. Aika ihanaa <3 Itsekin olen käyttänyt noita kolmea sanaa kolmella eri kielellä.

Eilinen päivä, eli maanantai meni hengaillessa Embajadoresissa, Lavapiesissä, Moncloassa ja Solilla sekä tietysti loppu illasta sitten Valdelasfuentesissä, eli Alcobendasissa. En vaihtaisi eilistä päivää mihinkään, sen verran mukavaa minulla oli, vaikken edes ollut Julian, Tiinan, Annan tai Jennin seurassa! Vaikea uskoa, että ilman heitä minulla voisi olla mukavaa! Mutta niin vain oli :D

Illalla tosiaan tulin hieman myöhässä sovitusta ajasta tänne uuteen perheeseen. Onneksi he ottivat asian kuitenkin huumorilla, vaikka todellista syytä myöhästymiseeni en viitsinytkään kertoa. Perhe oli minua ovella vastassa ja kaikki tuntui heti niin kodikkaalta ja lämpimältä. Tytöistä B oli yhtä energisenä kuin ensimmäiselläkin kerralla, hän oli kirjoittanut minulle eteisen lattiaan "Welcome Tanja I love you" sekä hän oli kirjoittanut minulle numerot 1-20 englanniksi ja viereen espanjaksi. Miten hellyyttävää! M sitä vastoin oli yhtä varautunut ja hiljainen kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta host äiti oli sitä mieltä, että kyllä hänkin kohta alkaa puhua minulle enemmän kuin yksillä sanoilla, kun hän huomaa että minuun voi luottaa.

Tänään aamulla autoin lapset kouluun. Herättelimme heidät host äidin kanssa ja syötimme aamupalan. Perheen taloudenhoitajakin saapui auttamaan aamuvalmisteluissa, mikä oli ihan mukava apu, sillä vaikkei tyttöjä ole kuin kaksi, heissä riittää silti hommaa vaikka neljälle. Kun aamupala oli syöty ja kouluvaatteet puettu päälle, lapset työnnettiin ovesta ulos ja he suunnistivat alakertaan, missä naapuri odotti heitä omien lastensa kanssa. Kätevää, kun naapuri vie lapset kouluun! Sen jälkeen minä olen vain hengaillut. Minulla on tosiaan vapaata aina viiteen asti, kunnes tytöt tulevat koulusta. Sitten vien heidät harrastuksiin ja kun palaamme kotiin, on läksyjen aika.

Muutos edelliseen on siis huomattava. Muita kotitöitä minulla ei ole kuin pyykkien pesu ja silitys. Siinäpä siis oikeastaan kaikki. Tässä perheessä todella pääsen lasten kanssa touhuamaan ja olemaan oikeasti au pairina, mikä on tervetullut muutos! Tuntuu vain jotenki oudolta, kun ei ole oikein mitään tekemistä :D Kuitenkin tottunut siihen, että pitäisi olla koko ajan imuri tai moppi kädessä.

Kyllä siis voin kuvitella eläväni tätä elämää seuraavat neljä kuukautta. Sen jälkeen palaan Suomeen muutamaksi kuukaudeksi, mutta sitten takaisin tänne. Sekin tosiaan on päivä päivältä selkeämpi vaihtoehto kuin opiskelu Suomessa asianajajaksi.