Iällä ei ole merkitystä, ellei satu olemaan juusto!

Mun pitäis olla nukkumassa iltaa varten, mutta ei tässä metelissä pysty nukkumaan!

Ja kyllä vain, olen siis hostellissa. Tarkemmin sanottuna Sol Hostellissa Embejadoresissa, kahdeksan minuutin metromatkan päässä Solilta. Voisin sanoa, ettei tämä tosiaan mikään viidentähden hotelli ole, mutta toisaalta en sellaista odottanutkaan. Minun vaatimukset kun rajoittuvat kattoon pään päällä, mukavaan sänkyyn ja vessaan sekä suihkuun! Mutta silti!

Tämä minun huoneeni on tämmöinen kahdeksan naisen jaettu huone, jossa viime yönä minun lisäkseni nukkui vain yksi nainen. Ja hänkin tuli vasta kymmenen aikaan tänne, joten koko illan sain olla aivan keskenäni. Hän oli erittäin hiljainen huonetoveri, mutta melu tuleekin aivan jostain muualta. Nimittäin respasta, joka on aivan seinän takana. Joku on koko ajan soittamassa ovikelloa, josta kuuluu ärsyttävä kilinä ja respassa myös soitetaan jotain musiikki kanavaa sen verran lujalla, että todellakin kuulen hiljaisemmatkin lauluäänet. Lisäksi tuntuu siltä, että tuolla respassa on koko ajan joku humalainen ukko, joka HUUTAA asiansa.. No toisaalta, itse olen kohta siinä kunnossa, joten ehkä siitä ei pitäisi valittaa..

Mutta nyt jos lopetan valituksen, ja kerron teille eilisestä: se meni aika suunnitellusti. Kun hain lapset koulusta, he löysivät läksiäislahjansa keittiönpöydältä. He eivät malttaneet lähteä keittiöstä minnekkään siksi aikaa, kun laitoin ruoan, vaan istuivat pöydässä kuin tatit. Kun jossain vaiheessa käännyin katsomaan, mitä he touhusivat, oli pöytään ilmestynyt iso pehmonalle ja sen mahanpäällä maksi oranssi kirjekuori, jonka päällä luki "Para Tanja". Aukaisin kirjeen ja meinasin ruveta itkemään samantien, nimittäin kuori sisälsi aivan ihanan piirustuksen, jonka host tyttö oli minulle piirtänyt..

Eilein taisin saada ensimmäistä kertaa kiitosta tekemästäni ruoasta! Ja jopa omasta mielestäni onnistuin lihapullissa tällä kertaa erinomaisesti. Ironista sinänsä, että se tapahtui viimeisenä päivänäni.. Ruoan jälkeen menin tytön kanssa yläkertaan ja tallensimme heidän pöytäkoneelle englanninkieliset sivut, joilla olimme pelailleet pelejä. Sitten eksyimme pelailemaan jotain aivan muita pelejä. Meillä oli kuitenkin erittäin hauskaa, siihen asti kun isä tuli töistä.

<3

Matka juna-asemalle meni perheen jutellessa keskenään. Minä vain tuijottelin ikkunasta ulos ja mietin, että ei ikinä enää. Juna-asemalla, kun olimme saaneet laukkuni ulos autosta, halasin kaikki hyvästiksi ja huomasin tytön kasvojen muuttuvan koko ajan enemmän ja enemmän punaisemmiksi. Tyttö pyysi isäänsä sanomaan minulle, että hän haluaa minun vielä joskus palaavan moikkaamaan häntä. Ja tottakai lupasin sen, eli minun on kuitenkin vielä palattava Aranjueziin joskus, lupaus on lupaus. Kun oli aikani lähteä, tytön kasvot olivat jo niin punaiset, etteivät ne kestäneet enää, vaan hän purskahti itkuun. Pyysin, ettei hän itkisi, mutta eihän lapsi voi lopettaa itkemistä, ja se todella sattui! Minä olen vielä sellainen ihminen, etten kestä katsoa itkevää ihmistä, joten minäkin purskahdin itkuun, tosin ei se johtunut pelkästään siitä että tyttökin itki vaan minua oikeasti itketti jättää hyvästit hänelle..

Koko junamatkan Aranjuezista Atochalle itkin. Atochan vessassa pyyhin kyyneleet ja ostin sitten lipun kohti Embejadoresia, jossa olin perillä kahden minuutin päästä. Löysin hostellin yllättävän hyvin, mutta perille päästyäni olin aivan hiestä märkä, koska olin raahannut mukanani ison, 25 kiloa painavan laukkuni sekä vielä kaksi muuta laukkua, jotka painoivat yhdessä ainakin 10 kiloa. Tullessani huoneeseen täällä ei tosiaan ollut muita, joten sain olla ihan keskenäni koko illan.

Tänään aamulla menin Solille vastaan Jenniä, joka oli aivan ihana uusi tuttavuus! Hänen kanssaan kävimme kysymässä kielikoulusta olisiko mahdollista päästä mukaan, mutta enää he eivät kuulemma ota uusia opiskelijoita kurssille. Vasta tammikuussa. Niimpä palasimme Solille ja kiertelimme vaatekauppoja, mutta mitään ei kuitenkaan jäänyt käteen. Kun Tiina pääsi kielikoulustaan, hän liittyi seuraamme ja otimme suunnaksi Moncloan, josta kävimme hakemassa Tiinalle Carne Jovenin. Itsehän en saanut korttia, koska minulle ei ole tiedossa uutta osotettani. Kävimme sitten Mäkissä syömässä ja palasimme takaisin Solille. Pian oli tyttöjen aika lähteä töihin, joten minäkin palasin sitten tänne Embejadoresiin.

Vielä illalla on tosiaan tarkoitus lähteä juhlimaan tyttöjen kanssa perjantaita 11.11.-11. Mukaani siis liittyvät Julia, Anna sekä Jenni ja ilmeisesti myös pari herrasmiestä. Tai no, ainakin yksi. Saapas nyt sitten nähdä, mitä tämä ilta taas tuo tullessaan! Huomenna tarkoitus mennä Ikeaan syömään lihapullia ja perunamuussia sekä käydä ehkäpä leffassa ainakin Tiinan kanssa, en yhtään tiedä ketä muita mahtaa liittyä seuraamme, jos ketään :D

Mutta nyt, kun en kerta nukkunut, niin pitää varmaan raahustaa suihkuun ja sitten kohti bileitä! Ciao! <3