If you want to win it all, you have to take the risk that you lose everything

On ollut vähän kiireitä tai "kiireitä", minkä takia en ole ehtinyt tai edes jaksanut miettiä kirjoittamista. Tottapuhuen paljon mitään, mitä voisin tänne näin julkisesti kertoa, ei ole tapahtunut.

Lauantaina oli minun synttäribileet Teatro Kapitalissa. Paikalle saapui jonkin verran porukkaa, mutta siihen nähden että kutsuin lähemmäksi 30 ihmistä, vain neljäsosa selviytyi paikalle. No, mukavaa minulla oli silti, tiettyyn pisteeseen asti. Fiilikset meni aika nopeasti, kun tajusin paikalla olevan sellaisia ihmisiä, joita en ollut kutsunut, mutta he pitivät minua silti silmällä. Väärinkäsityksen välttämiseksi mainittakoon, että minulla ei ole mitään kyseisiä ihmisiä vastaan, en vain tykkää siitä, että he olivat siellä pelkästään minun takiani. En kuitenkaan ole enää mikään 10 vuotias lapsi, joka tarvii ympärivuorokautista valvomista.

Sunnuntaina hengailin yksin Solilla nelisen tuntia, koska minua ei vain huvittanut lähteä kotiin. Kahden tunnin yöunilla ja edellisen yön juhlinnan takia meinasin koko ajan sammua siihen suihkulähteen juurelle, mutta siihen minulle ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta. Seuraani nimittäin liittyi aivan tuntematon heppu, joka neljän tunnin jälkeen oli jo päässyt halietäisyydelle minusta. Juuu, mitenkään ylpeä en ole siitä, mutta sanotaan että olin aivan liian väsynyt työntääkseni häntä pois ja koska olin edelleen erittäin masentunut ja vihainen, niin joku joka haluaa halata oli enemmän kuin tervetullut tapaus.

Maanantaina hengailin Madridissa samaisen miehen kanssa, joka oli minua edellisenä päivänä pitänyt hereillä Solilla. Samalla reissulla kävin ostamassa espanjan kielioppikirjan, jota olen sitten yrittänyt tehdä, hiukan niukalla menestyksellä. Kyllä tämä espanja kuitenkin jo puheenosalta luistaa melkein yhtä hyvin kuin englanti, koska vaikka minulla menee aikamuodot ihan päin prinkkalaa ja kaikkia sanoja en tiedä, niin minua kuitenkin ymmärretään, kun yritän selittää asiaani. Minua auttaa myös se, että tämä uusi perheeni kannustaa minua koko ajan puhumaan enemmän ja enemmän ja he korjaavat jos sanon jotain väärin. Lisäksi nämä uudet tuttavuudet mitä olen saanut viimeisten viikkojen aikana ovat vain espanjaa ja jotain toista muuta kuin englantia puhuvia tapauksia, joten minun on vähän pakko käyttää tätä töks-espanjaani.

Eilenkin kävin Madridissa. Pyörin Solin, Plaza de Españan, Gran Vían, Callaon, Plaza Mayorin ja vielä kerran Solin ympäristössä niin tämän ranskalaisen uuden tuttavuuden kuin myös loppupäivästä Julian kanssa. Tuntuu mukavalta, kun Sol ja Callao sekä Plaza Mayor ovat jo aivan joulutunnelmissa. Minä odotan joulua sen takia, että pääsen kotiin Suomeen pariksi viikoksi, saan suomalaista ruokaa, näen kaikkia ihania ihmisiä ja pääsen nukkumaan omassa sängyssä, ennen kaikkea omassa huoneessa. Parin viikon Suomessa oleskelun jälkeen jaksan varmaan vielä kolme kuukautta olla täällä Madridissa, ennen kuin tulen takaisin Suomeen ainakin hieman pidemmäksi aikaa.

Tällä viikolla ei ole mitään sen erityisempiä suunnitelmia, ainakaan vielä. Tänään olen kotona, pesen pyykkiä ja silitän, voisin nukkua ja katsella vaikka CSI Miamin yhdeksättä tuotantokautta. Illalla taas lasten viemistä enkun tunneille ja sieltä pois ja sen jälkeen leikkimistä heidän kanssaan. Torstaina varmaan hyvinkin pitkälti sama kaava, mutta perjantaina saan varmaan raahattua itseni taas Madridiin, jos saan Julian seurakseni. Lauantaina menen perheen kanssa lasten koululle, jossa on M:n joku jouluesitys. Lupauduin lähtemään mukaan, koska näiden parin viikon aikana, mitä olen täällä viettänyt, olen aina ollut viikonloput poissa. Nyt olisi siis korkea aika korjata tilanne. Tosin, illalla jos vielä ehdin, menen varmaan Julian kanssa istumaan johonkin tavernaan ja katselemaan Real Madridin peliä. Se olisi mahtavaa, ja todella toivon, että ehdin siihen mennessä Madridiin!

Mutta nyt, hyvää marraskuun viimeistä päivää teille kaikille <3 Toivottavasti teillä on ollut mukava kuukausi!

Tylsä arki

Tämä viikko on lähtenyt vähän kangerrellen käyntiin. Tai sanotaanko suoraan että tylsästi!

Maanantaina aivan normaali arkipäivä: aamulla lapset kouluun, viideltä he saapuivat kotiin erittäin pikaisesti, kun sitten jo juoksimme vanhemman tytön, M:n englannin tunnille. Tunnin päästä vein sinne nuoremman, B:n ja otin samalla M:n mukaani. Tunnin päästä siitä kummatkin tytöt olivat taas kotona. Tytöiltä on koulusta joku matematiikan juttu tietokoneella, joka vie suurimman osan heidän mielenkiinnostaan. Minulla ei siis jää kuin katsojan rooli, sillä kun tytöt istuvat tietokoneen tai television edessä, eivät he ole tietoisesti mukana tässä maailmassa ollenkaan.

Tiistaina aamulla jälleen lapset kouluun, myöhässä kuten tavallista. Iltapäivällä pikainen vaatteiden vaihto ja välipalan syönti ja sitten rullaluistimet mukaan ja radalle. Paitsi että eihän se ihan niin mennyt. Saavuttuamme koululle, meitä oli vastassa söpö rullaluistelun opettaja, jonka takia viitsin istua ja paleltua koulun portailla tunnin, enkä palata kotiin lämpimään. Mies sanoi, että tänään ei ole tuntia, koska kenttä on märkänä. Awesome!.. No, ei muutakuin U-käännös ja takaisin kotiin hengailemaan.
Tiistaista voin kuitenkin vielä sanoa sen, että silloin oli syntymäpäiväni, josta olin vain pikaisesti maininnut, kun olin saapunut tähän uuteen perheeseen. Siis maininnut, että lähden sitten tänä viikonloppuna bilettämään, että olisi kiva, jos saisin sen vapaaksi synttäreideni takia. Istuimme nuoremman tytön kanssa olohuoneessa illallisen jälkeen katsellen televisiota, kun muut karkasivat keittiöön. Kohta he saapuivat sieltä pientä maustekakkua kantaen, jonka päällä oli kynttilät ja he lauloivat synttärilaulua englanniksi. Melkein rupesin itkemään, mutta sain kuitenkin pidettyä kyyneleet piilossa. Oli perheellä lahjakin, nimittäin suklaarasia! Olen vain kerran aikaisemmin maininnut siitäkin, että rakastan suklaata, ja nämähän tottakai olivat sitten ostaneet yhtä lempisuklaatani täällä. Kiva oli mennä nukkumaan sen jälkeen.

Nyt odottelen taas lapsia koulusta. Aamulla sain lapset kerrankin!! ajoissa kouluun, eikä meidän tarvinnut nuorimmaisen tytön kanssa tapella kuin 10 minuuttia siitä, pitääkö kaakao juoda vai ei, yleensä siitä on nimittäin hirveä sota käynnissä. Lasten lähdettyä minä suuntasin kohti juna-asemaa ja Gran Víaa, jossa tapasin Julian. Kävimme kampaajalla ottamassa värit päähän ja oikeastaan mitään muuta emme sitten ehtineetkään tekemään. Eli perjantaina pitää viedä käydä Madridissa ennen lauantain bileitä, koska minulta uupuu edelleen laukku ja kengät.

Happy weekend

Kyllä on taas ollut vilkas viikonloppu, ainaki täällä Madridissa. Ja no, tarkoitushan se oli, nämä kun olivat kuulemma "alottelu synttäribileet", joista kuitenkin puuttui Anna :S

Kivaa oli silti, ja minä olen nyt pelkkinä sydäminä. Tai siis, tehän tiedätte piiretyistä ne rakastuneet hahmot, kun niillä on sydämet silmissä. No, minulla on vähän sama fiilis! Ja, ei kai se väärin ole?

Lauantaina kävin Tiinan kanssa katsomassa uusimman Twilightin in english. Oli kyllä hyvä, suosittelen kaikille, jotka haluavat itkeä räkäposkella! Olisin halunnut ensin lukea kirjan ja käydä sitten vasta katsomassa itse leffan, mutta nyt minun pitää lukea kirja vasta jälkeenpäin, siis heti kun sen jostain saan käsiini. Ja miellään suomeksi. Itkut tosiaan sain jo heti alussa, kun Bellan isä Charlie istui keittiön pöydän ääressä ja piteli käsissään tyttärensä ja Edwardin hääkutsua erittäin surullinen ilme kasvoillaan. Jotenkin minulla on sellainen olo, että oma isäni varmaan katselisi aivan samalla tavalla minun hääkutsua, jos sellainen nyt postiluukusta kolahtaisi (älä huoli isä, niin ei todellakaan ole vielä käymässä!!!). Leffa oli siis hyvä, joskin hieman ärsytti, kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Tosin, mitä muutakaan voi olettaa, jos paksun kirjan puolikas pitää saada ahdettua pariin tuntiin.

Illalla mentiin sitten taas tanssimaan tyttöjen kanssa. Ajatuksena oli menna Reina Brujaan, mutta loppujen lopuksi löysin itseni Moondancesta. Kummatkin aivan korkkaamattomia paikkoja, ja täytyy sanoa, etten oikein tykännyt kummastakaan. Moondancessa oli nuorta porukkaa, mutta jotenkaan se paikka ei vain ollut minua varten. Palace on edelleen ykkönen minun listallani, mutta katsotaan vaihtuuko kärkipaikka ensi viikonloppuna kun matka käy kohti Teatro Kapitalia.

Sunnuntaista minulla ei ole paljon mielenkiintoista kerrottavaa. Sanotaanko, että sunnuntaiaamuna istuin jo junassa matkalla kohti Valdelasfuentesia MUTTA koska sain mieluisan soiton eräältä ihanalta ihmiseltä, jäin puolessa matkassa pois junasta ja palasin Solille. Väsyneenä. Kotona olin lopulta puoli kymmeneltä illalla.

Ei tosiaan ollut paljon mielenkiintoista kerrottavaa. Muutenkin kaikki alkaa olemaan todella rutiininomaista täällä: viikot tehdään töitä ja viikonloput biletetään. Ja minusta se on jotenkin omituista, koska Suomessa en tosiaan käynyt kovinkaan paljon ulkona. Mutta, ehkä tosiaan olen muuttunut ihmisenä jonkin verran näiden reilun kahden kuukauden aikana. Enkä tosiaan tiedä, onko se muutos hyvä vai huono. Ehkä jokainen saa päättää itse, mielestäni tämä muutos on vain hyvä, sillä olen avoimempi ja onnellisempi.

Uudet kuviot

Tosi moni on kysellyt, että miten minulla on mennyt uudessa perheessä.

Oikeasti, vaikea minun on vastata tuohon kysymykseen, kun olen ollut täällä vasta kaksi kokonaista päivää, yhden illan ja yhden aamupäivän. Mutta voin silti sanoa, että mukavaa minulla on ollut, enemmän tämä tuntuu kodilta kuin Aranjuez ikinä!

Tarmoo <3

Eroja on paljon. Aranjuezissa tein koko aamupäivän jotain, nyt en tee käytännössä mitään. Aikaisemmin en juuri leikkinyt tai viettänyt muutenkaan aikaa lasten kanssa, nyt olen koko illan tyttöjen seurassa siihen asti, kunnes mennän nukkumaan. Täällä häärii taloudenhoitaja, joka siivoaa ja huolehtii kaikesta, minun ei siis tarvitse edes ruokaa tehdä, tosin siihen tulee muutos varmaan ensi viikolla tai sitä seuraavalla, kun taloudenhoitajan laskettu aika on jo käsillä. Eli tulevaisuudessa todennäköisesti laitan itse oman ruokani, mutta se ei ole kovin paha rasti. Valdelasfuentesin ja Aranjuezin erona on myös se, että täällä on paljon paremman näköisiä miehiä!

Lasten kanssa illat menee pelaillessa ja leikkiessä, sekä jutellen englanniksi. Tai siis yritystä on kyllä, mutta jotenkin se aina lipsuu espanjaan. Tytöillä ei kovin suurta halua ole oppia englantia, mutta toivottavasti saan heille sellaisen asenteen englantia kohtaan, että se on erittäin hyödyllistä oppia!

Minusta on myös ihanaa se, että host vanhemmat ovat koko ajan tukena. Heitä todella kiinnostaa minun asiat ja minulta jopa kysytään, jos haluan jotain kaupasta! Suurimman osan tarvitsemistani asioista ostan toki itse, mutta ruokaa en esimerkiksi viitsi itse ostaa. Paitsi että etsin kuumeisesti PUUROA ja kun sellaista löydän, niin ostan sen toki ihan itse, siihen kun tuskin kukaan muu koskee. Nyt pitäisi siis päästä Lidliin... Kun tulen joululomalta takaisin, niin tuon kyllä mukanani vähintään kaksi pakettia ruisleipää ja puuroa. Sekä tietysti salmiakkia ja suklaata!

Yksi suuri ero on myös se, että minulla on viikonloput vapaat. Aranjuezissa minulle kuului oikeasti vain yksi vapaapäivä ja se oli sunnuntai. Täällä sentään on niin, että kun perjantaina lopetan työt, niin seuraavan kerran minun tarvitsee tehdä töitä vasta maanantaina. Kyllä silti jos olen viikonloppuisin kotona, niin autan aivan samaan malliin kotitöissä kuin tähänkin asti ja viihdytän lapsia, sillä luonteeni ei vain anna periksi että löhöilisin vain huoneessani tekemättä mitään.

Tulevaa viikonloppua en kuitenkaan aivan kokonaan ole ajatellut viettää täällä kotona. Tarkoituksena kun on lähteä taas ulos tyttöjen kanssa. Katsoo nyt, tuleeko siitä mitään ja millainen on ylipäänsä tuleva viikonloppu, mutta vaikka se menisikin penkin alle, niin se ei haittaa, kunhan ensiviikon viikonloppu menisi sitten ihan putkeen koska silloin juhlitaan sitten minun synttäreitäni! Mekko minulla on vielä ostamatta, mutta toivottavasti löydän sellaisen. Ja kampaajallakin pitää vielä käydä laittamassa väriä päähän.

Nyt olen todella erittäin pahoillani, ettei ole mitään aiheeseen kuuluvia kuvia laittaa, koska en ole ehtinyt räpsimään kuvia vielä laisinkaan! Joten, ihailkaapa tuota rakasta palleroa, jota minulla on kova ikävä, vaikka välillä se niin ärsyttävä osaa myöskin olla <3

Muutosta selvinnyt matkalainen

Hellurei ja hellät tunteet!

Niimpä, helliä tunteita sitä onkin sitten ollut viimeiset kaksi päivää. Olen kuullut "minä rakastan sinua" neljällä eri kielellä viimeisten kuluneiden kahden päivän aikana. Aika ihanaa <3 Itsekin olen käyttänyt noita kolmea sanaa kolmella eri kielellä.

Eilinen päivä, eli maanantai meni hengaillessa Embajadoresissa, Lavapiesissä, Moncloassa ja Solilla sekä tietysti loppu illasta sitten Valdelasfuentesissä, eli Alcobendasissa. En vaihtaisi eilistä päivää mihinkään, sen verran mukavaa minulla oli, vaikken edes ollut Julian, Tiinan, Annan tai Jennin seurassa! Vaikea uskoa, että ilman heitä minulla voisi olla mukavaa! Mutta niin vain oli :D

Illalla tosiaan tulin hieman myöhässä sovitusta ajasta tänne uuteen perheeseen. Onneksi he ottivat asian kuitenkin huumorilla, vaikka todellista syytä myöhästymiseeni en viitsinytkään kertoa. Perhe oli minua ovella vastassa ja kaikki tuntui heti niin kodikkaalta ja lämpimältä. Tytöistä B oli yhtä energisenä kuin ensimmäiselläkin kerralla, hän oli kirjoittanut minulle eteisen lattiaan "Welcome Tanja I love you" sekä hän oli kirjoittanut minulle numerot 1-20 englanniksi ja viereen espanjaksi. Miten hellyyttävää! M sitä vastoin oli yhtä varautunut ja hiljainen kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta host äiti oli sitä mieltä, että kyllä hänkin kohta alkaa puhua minulle enemmän kuin yksillä sanoilla, kun hän huomaa että minuun voi luottaa.

Tänään aamulla autoin lapset kouluun. Herättelimme heidät host äidin kanssa ja syötimme aamupalan. Perheen taloudenhoitajakin saapui auttamaan aamuvalmisteluissa, mikä oli ihan mukava apu, sillä vaikkei tyttöjä ole kuin kaksi, heissä riittää silti hommaa vaikka neljälle. Kun aamupala oli syöty ja kouluvaatteet puettu päälle, lapset työnnettiin ovesta ulos ja he suunnistivat alakertaan, missä naapuri odotti heitä omien lastensa kanssa. Kätevää, kun naapuri vie lapset kouluun! Sen jälkeen minä olen vain hengaillut. Minulla on tosiaan vapaata aina viiteen asti, kunnes tytöt tulevat koulusta. Sitten vien heidät harrastuksiin ja kun palaamme kotiin, on läksyjen aika.

Muutos edelliseen on siis huomattava. Muita kotitöitä minulla ei ole kuin pyykkien pesu ja silitys. Siinäpä siis oikeastaan kaikki. Tässä perheessä todella pääsen lasten kanssa touhuamaan ja olemaan oikeasti au pairina, mikä on tervetullut muutos! Tuntuu vain jotenki oudolta, kun ei ole oikein mitään tekemistä :D Kuitenkin tottunut siihen, että pitäisi olla koko ajan imuri tai moppi kädessä.

Kyllä siis voin kuvitella eläväni tätä elämää seuraavat neljä kuukautta. Sen jälkeen palaan Suomeen muutamaksi kuukaudeksi, mutta sitten takaisin tänne. Sekin tosiaan on päivä päivältä selkeämpi vaihtoehto kuin opiskelu Suomessa asianajajaksi.

Daddy's girl

Hyvää isänpäivää kaikille isille! En tiedä teidän isistä, mutta minun ISÄ on ainakin maailman paras isä, jota minulla on hirveä ikävä täällä toisella puolen Eurooppaa. Mutta onneksi voin aina välillä jutella hänen kanssaan erittäin kehittäviä keskusteluja naamakirjassa, silloin kun hän on eksynyt sinne äidin tunnuksilla! Minulla olisi niiiiin monta juttua kerrottavana teille omasta rakkaasta isästäni, ettei ole tosikaan, mutta ehkäpä en paljasta nyt mitään sen suurempaa. Tai no, sen voin kertoa, että minulla ei ole isiä, minulla on ISÄ! Sen olen oppinut kantapään kautta pikkutyttönä :P

Mutta jos nyt palataan tähän minun viikonloppuuni, jota on vielä yksi päivä edessä, nimittäin huominen eli maanantai. Torstaina tosiaan kotiuduin tänne hostelliin ja perjantai päivän tapahtumat taisinkin teille jo kertoa. Mutta onhan perjantaissa myös ilta, ja sitä iltaa en kovin mielläni muistele, se nimittäin meni siistittynä versiona näin: Lähdin täältä hostellilta vähän yli yhdeksän kävelemään tuonne metrolle. Ennen kuin ehdin astua metron ovista sisään, kännykkäni soi ja sieltä soitti eräs mies, josta tykkään valtavasti. Kun kerroin hänelle olevani Embajadoresissa, joka sattuu olemaan erittäin lähellä hänen kotipaikkaansa, hän oli aivan innoissaan. En kuitenkaan voinut mennä hänen luokseen, sillä olin jo matkalla Annalle. Kuuden minuutin puhelun jälkeen menin metroon.

Solilla minun oli tarkoitus tavata Jenni, joka saapuikin lopulta paikalle. Hänkin on tainnut jo tottua tähän espanjalaiseen "saapuminen kaksi tuntia sovitusta ajasta myöhässä ei ole vielä myöhästymistä" elämänmenoon. No okei, en ihan kahta tuntia häntä venaillut, mutta melko kauvan, annan sen kuitenkin anteeksi, koska Jenni on niiiiiin ihana ihminen <3 Annan luokse pääsimme turvallisesti ja Juliakin oli päässyt perille hienosti. Tytöt olivat jo aloitelleet, joten minulla oli hieman kiire ottaa heidät kiinni. Laitoimme hiukseni Annan lämpökihartimilla (tai mikä niiden hökötysten nimi nyt sitten ikinä onkaan!) ja kun kaikki olimme valmiita, otimme suunnaksi Gran Vían.

Discoteca Palaceen saimme helposti flaijerit ja pääsimme sisälle 10 euron hintaan. Otimme ensimmäiset ilmaiset juomat ja istuimme hetkeksi nauttimaan niistä. Sen jälkeen oli aika tanssia. Seuraavan tunnin skippaan tästä kokonaan, sillä en halua muistaa sitä. Voin vain kertoa, että sen tunnin aikana tuli vuodatettua pari kyyneltä ja lopulta kävi niin, että minä ja Jenni jäimme kaksin tanssimaan.

Ei siinä mitään, huonolla omalla tunnolla sain kuitenkin pidettyä yllättävän hauskaa! Tanssin vain yhden miehen kanssa, joka oli kuitenkin mahtava tanssija! Myös Jennillä taisi olla hauskaa, mikä on pääasia! Illan päätteeksi jouduin kuitenkin vuodattamaan vielä monta litraa kyyneleitä, sillä minulla oli niin huono-olo, kun emme voineet kaikki yhdessä juhlia ja koska miehistä ei ota selvää!

Aamulla istuimme Jennin kanssa odottamassa metroa, hän lohduttaa minua parhaani mukaan ja hänen kanssaan samassa kuorossa on kaksi espanjalaista miestä sekä yksi nainen. Kaikki yrittävät tehdä parhaansa, jotta hymyilisin edes vähäsen, mikä on upeata! Varsinkin Jenni, ilman sinua en todellakaan olisi pärjännyt ja minä rakastan sinua TODELLA paljon <3

Lauantaina päivällä suuntasin sitten katsomaan mikä oli Annan ja Julian tila. Sieltä lähdin Tiinan kanssa kohti Ikeaa, mutta ennen kuin pääsimme perille, poikkesimme todella nopeasti Casa de Campossa, jossa ei oikeastaan ollut mitään nähtävää. Tai voisi siellä ehkä olla JOS jalkani eivät olisi liian kipeät ja JOS olisi enemmän aikaa kiertää sitä valtavaa puistoa. Eläintarha siellä ainakin on!

Ikeassa kiersimme kaupan ja kävimme sitten syömässä lihapullat ja perunamuussit ja minä otin jälkiruoaksi Daim kakun. Hyvää oli! Kauvaa en jaksanut kävellä kipeillä jaloillani, joten täällä hostellilla olin lopulta yhdeksältä.

Tänään aamulla kävimme mäkkärissä Julian kanssa syömässä "aamupalat". Minulle siis Cesar salaatti ja Cola (light?) ja Julialle McNugetsit. Sen jälkeen otimme suunnaksi Rastron markkinat, jossa tapasimme Tiinan. Kauvaa emme kierrelleet, mutta ihan riittävästi mielestäni. Tosin minulta meni kaikki vähän ohi, koska kaulassani roikkui yksi hyypiö <3 Markkinoilta suuntasimme etsimään Tiinalle ruokaa ja sen jälkeen kävimme vielä mäkkärissä syömässä McFlurryt. Aika onnistunut päivä, ainakin minun mielestäni, mutta tämä viikonloppu ei kyllä ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Minun suunnitelmissa oli enemmän hauskan pitoa ja vähemmän kyyneleitä..

Huomenna menen uuteen perheeseeni illalla! Odotan sitä todella kovasti, sillä tykkään siitä perheestä jo valmiiksi todella paljon! Minulla on kuitenkin huominen vielä vapaa, enkä tiedä yhtään mitä teen! Huone pitää luovuttaa kahdeltatoista ja menen uuteen perheeseen vasta seitsemäksi, minulla on siis moooonta tuntia aikaa hengailla Madridissa <3

Ja tähän loppuun vielä pieni ylistys isälle:

Isä - odottaa tuloasi maailmaan 9kk. Isä - on se, jonka mahan päällä makaat ensimmäiset kaksi vuotta leikkien lentokonetta. Isä - on se, joka opettaa sinulle kaiken autoihin liittyvän. Isä - on se, jonka kanssa et riitele. En vaihtaisi isääni mistään hinnasta <3

Iällä ei ole merkitystä, ellei satu olemaan juusto!

Mun pitäis olla nukkumassa iltaa varten, mutta ei tässä metelissä pysty nukkumaan!

Ja kyllä vain, olen siis hostellissa. Tarkemmin sanottuna Sol Hostellissa Embejadoresissa, kahdeksan minuutin metromatkan päässä Solilta. Voisin sanoa, ettei tämä tosiaan mikään viidentähden hotelli ole, mutta toisaalta en sellaista odottanutkaan. Minun vaatimukset kun rajoittuvat kattoon pään päällä, mukavaan sänkyyn ja vessaan sekä suihkuun! Mutta silti!

Tämä minun huoneeni on tämmöinen kahdeksan naisen jaettu huone, jossa viime yönä minun lisäkseni nukkui vain yksi nainen. Ja hänkin tuli vasta kymmenen aikaan tänne, joten koko illan sain olla aivan keskenäni. Hän oli erittäin hiljainen huonetoveri, mutta melu tuleekin aivan jostain muualta. Nimittäin respasta, joka on aivan seinän takana. Joku on koko ajan soittamassa ovikelloa, josta kuuluu ärsyttävä kilinä ja respassa myös soitetaan jotain musiikki kanavaa sen verran lujalla, että todellakin kuulen hiljaisemmatkin lauluäänet. Lisäksi tuntuu siltä, että tuolla respassa on koko ajan joku humalainen ukko, joka HUUTAA asiansa.. No toisaalta, itse olen kohta siinä kunnossa, joten ehkä siitä ei pitäisi valittaa..

Mutta nyt jos lopetan valituksen, ja kerron teille eilisestä: se meni aika suunnitellusti. Kun hain lapset koulusta, he löysivät läksiäislahjansa keittiönpöydältä. He eivät malttaneet lähteä keittiöstä minnekkään siksi aikaa, kun laitoin ruoan, vaan istuivat pöydässä kuin tatit. Kun jossain vaiheessa käännyin katsomaan, mitä he touhusivat, oli pöytään ilmestynyt iso pehmonalle ja sen mahanpäällä maksi oranssi kirjekuori, jonka päällä luki "Para Tanja". Aukaisin kirjeen ja meinasin ruveta itkemään samantien, nimittäin kuori sisälsi aivan ihanan piirustuksen, jonka host tyttö oli minulle piirtänyt..

Eilein taisin saada ensimmäistä kertaa kiitosta tekemästäni ruoasta! Ja jopa omasta mielestäni onnistuin lihapullissa tällä kertaa erinomaisesti. Ironista sinänsä, että se tapahtui viimeisenä päivänäni.. Ruoan jälkeen menin tytön kanssa yläkertaan ja tallensimme heidän pöytäkoneelle englanninkieliset sivut, joilla olimme pelailleet pelejä. Sitten eksyimme pelailemaan jotain aivan muita pelejä. Meillä oli kuitenkin erittäin hauskaa, siihen asti kun isä tuli töistä.

<3

Matka juna-asemalle meni perheen jutellessa keskenään. Minä vain tuijottelin ikkunasta ulos ja mietin, että ei ikinä enää. Juna-asemalla, kun olimme saaneet laukkuni ulos autosta, halasin kaikki hyvästiksi ja huomasin tytön kasvojen muuttuvan koko ajan enemmän ja enemmän punaisemmiksi. Tyttö pyysi isäänsä sanomaan minulle, että hän haluaa minun vielä joskus palaavan moikkaamaan häntä. Ja tottakai lupasin sen, eli minun on kuitenkin vielä palattava Aranjueziin joskus, lupaus on lupaus. Kun oli aikani lähteä, tytön kasvot olivat jo niin punaiset, etteivät ne kestäneet enää, vaan hän purskahti itkuun. Pyysin, ettei hän itkisi, mutta eihän lapsi voi lopettaa itkemistä, ja se todella sattui! Minä olen vielä sellainen ihminen, etten kestä katsoa itkevää ihmistä, joten minäkin purskahdin itkuun, tosin ei se johtunut pelkästään siitä että tyttökin itki vaan minua oikeasti itketti jättää hyvästit hänelle..

Koko junamatkan Aranjuezista Atochalle itkin. Atochan vessassa pyyhin kyyneleet ja ostin sitten lipun kohti Embejadoresia, jossa olin perillä kahden minuutin päästä. Löysin hostellin yllättävän hyvin, mutta perille päästyäni olin aivan hiestä märkä, koska olin raahannut mukanani ison, 25 kiloa painavan laukkuni sekä vielä kaksi muuta laukkua, jotka painoivat yhdessä ainakin 10 kiloa. Tullessani huoneeseen täällä ei tosiaan ollut muita, joten sain olla ihan keskenäni koko illan.

Tänään aamulla menin Solille vastaan Jenniä, joka oli aivan ihana uusi tuttavuus! Hänen kanssaan kävimme kysymässä kielikoulusta olisiko mahdollista päästä mukaan, mutta enää he eivät kuulemma ota uusia opiskelijoita kurssille. Vasta tammikuussa. Niimpä palasimme Solille ja kiertelimme vaatekauppoja, mutta mitään ei kuitenkaan jäänyt käteen. Kun Tiina pääsi kielikoulustaan, hän liittyi seuraamme ja otimme suunnaksi Moncloan, josta kävimme hakemassa Tiinalle Carne Jovenin. Itsehän en saanut korttia, koska minulle ei ole tiedossa uutta osotettani. Kävimme sitten Mäkissä syömässä ja palasimme takaisin Solille. Pian oli tyttöjen aika lähteä töihin, joten minäkin palasin sitten tänne Embejadoresiin.

Vielä illalla on tosiaan tarkoitus lähteä juhlimaan tyttöjen kanssa perjantaita 11.11.-11. Mukaani siis liittyvät Julia, Anna sekä Jenni ja ilmeisesti myös pari herrasmiestä. Tai no, ainakin yksi. Saapas nyt sitten nähdä, mitä tämä ilta taas tuo tullessaan! Huomenna tarkoitus mennä Ikeaan syömään lihapullia ja perunamuussia sekä käydä ehkäpä leffassa ainakin Tiinan kanssa, en yhtään tiedä ketä muita mahtaa liittyä seuraamme, jos ketään :D

Mutta nyt, kun en kerta nukkunut, niin pitää varmaan raahustaa suihkuun ja sitten kohti bileitä! Ciao! <3

Lähtöfiilikset

Pakko myöntää: on vähän haikea fiilis.. Tai ei ihan nii vähääkään, vaan oikeastaan aika paljon.

Eilen tulin johonkin ihme kuumetautiin (epäilen sen johtuvan tästä stressistä, minkä otin tästä lähdöstä ja lapsille kertomisesta), joten nukuin koko illan ja yön ja vielä aamunkin. Olimme sopineet jo perheen vanhempien kanssa, että lapsille kerrotaan tiistai-iltana, että lähden ja koska minä tosiaan makasin puolitajuttomana sängyn pohjalla, en tiennyt miten lapset ottivat tämän tiedon vastaan. Koska en myöskään tänään aamulla ollut hereillä, kun vanhemmat veivät lapset kouluun, koska heillä oli muutenkin vapaapäivä, en myöskään päässyt näkemään heitä aamulla.

Voin siis sanoa, että hieman jännitti kun lapset tulivat koulusta! Vanhemmat kun olivat jo aikaisemmin puhuneet, että tyttö tulee itkemään perääni kovasti, eikä poikakaan asiaa kovin hyvin sulata, mutta kun näin tytön hänen tultuaan koulusta, aloin jo pelätä, ettei hän tiennyt lähdöstäni lainkaan. Onneksi ruokapöydässä selvisi, että lapset kyllä tietävät asiasta. Tai onneksi ja onneksi, meinasimme nimittäin kaikki ruveta itkemään, tai ainakin minä ja tuo tyttö... Tämä oli muuten ensimmäinen päivä, kun tuo poikakin vaikutti hieman hiljaiselta, ehkäpä minä siis OLEN jättänyt heihin jonkinlaisen muiston. No, se ei ainakaan tee lähtemisestäni yhtään helpompaa, sillä hekin ovat jättäneet paljon hyviä muistoja minulle ja minun tulee kova ikävä heitä. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että lähteminen vain on paras vaihtoehto.

Ja kyllä se sitä on! Koska Alcobendas tuntui heti ensimmäisellä kerralla kodilta, joten tuskinpa se fiilis kovin nopeasti muuttuu. Olen iloinen, että nyt minulla on työsopimus, mitä minulla ei tässä perheessä ollut, paremmat työ ajat sekä ehkä hieman avoimempi ilmapiiri! Odotan siis todella ensi maanantaita, että pääsen purkamaan laukkuni uuteen kotiin!

Huomenna siis viimeinen päivä täällä Aranjuezissa. Se ei oikeastaan muuten poikkea normi torstaista, sillä samalla tavalla vien lapset kouluun aamulla, kuin muinakin päivinä, palaan kotiin, teen ruoan, haen lapset koulusta ja sitten odottelemmekin host isää kotiin, joka heittää minut sitten juna-asemalle ja minun matkani kohti Madridia alkaa iiiiison ja painavan matkalaukun kanssa.. Ainoat asiat siis mitkä huomenna ei ole niinkuin tavallisesti on se, ettei minulla ole siivottavaa (muuta kuin oma huone!) koska siivosin pojan huoneen jo tänään, eikä minun myöskään tarvitse pitää enkun tunteja huomenna lapsille, koska host äiti päätti niin.

Illalla minun sitten pitää vain pitää sormet ristissä, että siellä hostellissa, johon olen nyt menossa ON vapaa sänky minulle, sillä en pystykkään tekemään varausta netin kautta, minä kun en omista Visaa tai Mastercardia eivätkä he ota puhelinvarauksia vastaan.. Muuten kyllä menee sormi suuhun, että missä nukun..  No okei, voinhan toki käydä myös muutamassa muussa hostelissa kysymässä yöpaikkaa neljäksi yöksi, mutta ne ovatkin sitten jo paljon kalliimpia, ja minä olen pihi ihminen! Mutta eiköhän tästäkin selvitä! Hope so!

Perjantaina on suunnitelmissa käydä, mahdollisesti tulevalla, kielikoululla kyselemässä kursseista ja että onkon minun mahdollista vielä tässä vaiheessa päästä mukaan. Samalla reissulla käydään Tiinan kanssa kyselemässä uudestaan niitä Carne Joveneita, joita ei viimeksi kovasta yrittämisestä huolimatta saatu. Sitten varmaan hengailen lopun päivän yksin Madridin keskustassa, käyn syömässä jotain jossain ja ehkä pitää myös poiketa Diassa ostamassa alottelujuomat minulle ja Julialle, koska olemme lähdössä ulos, ja yllättyykö joku jos sanon että Palaceen? Harmi ettei Tiina pääse mukaan, mutta onneksi Anna lähtee pitämään meistä kahdesta rämäpäästä huolta <3

Lauantaina menemme Tiinan kanssa sitten erääseen Ikeaan syömään perunamuussia ja lihapullia <3 (Siis jos olotilani sen vain sallii!!) Ja yritämme myös löytää Lidlin, josta saisin kaurapuuroa, minua kun niiiiin kyllästyttää tuo vaaleanleivän ainainen mässyttäminen aamupalaksi! Siis oikeasti, eivätkö nämä koskaan kyllästyä leipään ja marmelaadiin? Minä olen ollut Espanjassa kohta 11 viikkoa ja minulle riitti tuota lajia jo toisella viikolla..

Sunnuntaina käydään sitten Tiinan kanssa vielä el Rastron markkinoilla vähän joululahja ostoksilla, tai siis tämä ainakin olisi tarkoitus, mutta saapa nyt nähdä saanko sieltä mitään mukaani. Ainakin parit Madrid laukut pitäisi ostaa ja itselleni haluaisin niitä ihania Madrid mukeja ja kyniä ja vihkoja ja ja ja...

Maanantaiksi on sitten pelkkää hengailua tiedossa, ennen kun illalla otan junan Valdelasfuentesiin <3 Toivotaan että tästä pidennetystä viikonlopusta tulisi juurikin niin mahtava, kuin miltä se nyt kuulostaa tässä kirjoitettuna. Minun tuurillani kaikki menevät kuitenkin päin honkia, mutta onneksi minulla on ihania kavereita piristämässä minua! Julialle siitä täydet pointsit, sillä tänään hän sai hymyn huulilleni ainakin hetkellisesti! :D Repeilen edelleen sille videolle! Kiitos kulta <3 Ja kiitos teille kaikille ihanille lukijoille <3

PS. Tämä ei tule olemaan lopullinen blogini ulkoasu.. Yritän edelleen kehitellä jotain Madridiin liittyvää, mutta tämä sopii nyt väliaikaiseksi taustaksi.

Jäätelöä, kirjoja ja bingoa!

Olipas kyllä ihan mahti viikonloppu Madridissa!

Oli aika hauska löytää nämä ja varsinkin tuo vasemman
puoleinen jossa siis Suomesta Espanjaan!

Lauantaiksi sain Julian suostuteltua mukaani Madridiin suunnittelemaan synttäreitäni. Tapasimme Atochalla, josta otimme metron Plaza de Españalle, jossa minun oli tarkoitus käydä varaamassa hostelli ensi viikonlopuksi. Emme löytäneet sitä, mutta sitä vastoin löysin Phone Housen, josta latasin itselleni lisää puheaikaa, eli taas voin tekstailla kymmenen euron edestä!

Emme löytäneet sitä hostellia Julian kanssa hyvästä yrityksestä huolimatta, mutta sitä vastoin löysimme halvan kiinalaisen ravintolan, johon pysähdyimme syömään. Oli kyllä hyvää ruokaa! Elämäni toinen kiinalainen ruokailu eikä taaskaan tuottanut pettymystä! Tämä oli hieman bisneslounaan tyyppinen ruokailu, sillä levitimme Julian kanssa paperit pöydälle ja kirjoittelimme nimilistan kutsuttavista henkilöistä. Yritimme myös soittaa Teatro Kapitaliin, jopa kahdesti, mutta sitten sieltä sanottiin, että siellä ei ole paikalla ketään, joka tietäisi niistä asioista, joista meillä oli kysyttävää.. Eli perjantaina uudestaan!

Ruokailun jälkeen lähdimme shoppailemaan el Corte Inglesiin. Tai siis se oli tarkoitus, mutta koska kyseinen kauppa on vähän liian kallis meidän kukkaroillemme, niin suuntasimme sitten hieman halvempiin Blancoon ja Zaraan yms. Mitään ei kuitenkaan jäänyt käteen, paitsi lasten läksiäislahjat sekä joguttijäätelö, jonka ostin yhdestä kioskista, jossa oli noin keski-ikäinen mies ja kova flirtti päällä! Huoh..

Sunnuntaina sitten lähdin taas Madridiin ja otin suunnaksi Atochan. Olin perillä puolitoista tuntia suunniteltua aijemmin, koska olin sen verran aikasin lähtenyt kotoota, koska en osannu ollenkaan arvioida kauvanko minulla kestää kävellä kipeillä jaloilla tuo kuuden kilometrin matka. Niimpä sitten otin Atochalla seuraavan junan kohti Alcobendas-San Sebastian de los Reyesiä. Jäin pois Valdelasfuentesissa, missä oli aivan mahtava auringon paiste minua vastassa. Ei siis haitannut ollenkaan istua yli tuntia ulkona odottelemassa uutta host äitiäni, kun olimme sopineet tapaamisen yhdeksi juna-aseman edessä. Ja vielä vähemmän haittasi se, että Alcobendasissa tuntuu olevan paljon hyvän näköisiä urheilijapoikia, sillä siinä ulkona istuskellessani ohitseni kulki kuusi sellaista plus yksi koiranulkoiluttaja! Tuntui siis heti siltä, että voisin viihtyä siellä vaikka pidempäänkin kuin seuraavat neljä kuukautta!

Kun host äiti saapui täsmällisesti kello yhdeltä, lähdimme kävelemään kohti uutta kotiani. Oli todella mukava huomata, että juna-asemalta oli vain 100 metriä kotiin, eli ei enää kuuden kilometrin pituisia kotimatkoja!!
WUHUU! Joka tapauksessa allekirjoitin sopimuksen ja siinä samassa jo perheen tytöt, B ja M tulivat isänsä kanssa kotiin. M on tytöistä vanhempi, 11 vuotias ja todella ujo! Hän ei koko eilisen päivän aikana sanonut minulle juuri sanaakaan! B sitä vastoin oli paljon puheliaampi, eikä tuntunut ujostelevan minua ollenkaan. Ja hän on vasta 7 vuotias! Ja puhuu todella hyvää englantia! Se oli erittäin hämmentävää, mutta hyvä asia! Perheen isä ei puhu englantia, mutta sitä vastoin hän sitten puhuu japania, saksaa, ranskaa ja tietysti espanjaa. Mutta hän oli erittäin mukava, kun olin lähdössä, hän jopa kysyi minulta, että haluanko huoneeseen television tai vaikka uudet tapetit! Minä vain nauroin, että pärjään ihan hyvin kannettavalla tietokoneellani, vaikka haluaisin kyllä huoneeseeni telkkarin, että voisin viimein katsella jalkapalloa!!

Todiste siitä et oltiin Bingossa!

Kun pääsin takaisin Madridiin, suuntasin Gran Víalle, jossa odottelin Tiinaa. Hänen kanssaan sitten löysinkin sen hostellin, mutta en pystynyt varaamaan huonetta sieltä vaan minun pitää se tehdä kuulemma netin kautta.. Joka tapauksessa kuljeskelimme pitkin Gran Víaa Tiinan kanssa ja kävimme jopa pelaamassa Bingoa hetken mielijohteesta! Ja oli kyllä kivaa! Ensimmäinen erä meni vähän hätiköiden, kun numerot tuntuivat tulevan tosi nopeasti, emmekä edes ehtineet valmistautua kun se jo alkoi! Mutta toinen meni jo paljon paremmin, jäimme kolmen numeron päähän Bingosta :S Kävimme myös el Corte Inglesissä katselemassa kirjoja ja minä olisin halunnut ostaa Twilightin viimeisen osan englannin kielisenä, mutta sitä ei ollut kuin espanjaksi.. Ja siitä nyt ei tulisi mitään, jos yrittäisin lukea sitä espanjankielisenä! Minulla ainakin kuluisi siihen se kolme vuotta..


Kello alkoi olla jo sen verran, että minun oli aika palata kotiin. Niimpä hyvästelin Tiinan ja lähdin kohti Atochaa. Tuntui kyllä hyvältä, kun tiesin että se oli viimeinen kertani Atochan asemalla matkalla kohti Aranjuezia. Ei ikinä enää!! Nyt pitää vain jaksaa nämä jäljellä olevat neljä työpäivää (oikeastaan kolme ja puoli) ja sitten onkin neljä vapaapäivää! Menen uuteen perheeseen maanantai-iltana kun vanhemmat tulevat töistä kotiin, eli hostellissa vietän neljä yötä.. No, enköhän siitä selviä! Ja voisin vaikka tehdä niin, että hengailen mahdollisimman pitkään aina Madridissa, ettei hostellilla tarvitse muuta kuin käydä nukkumassa. Onneksi se sijaitsee Gran Víalla, ettei ole edes metroista kiinni minun liikkumiseni, sinne kun pääsee kävellen näppärästi oli sitten missä päin Madridia tahansa!

Something more about me

Säännöt: 1. kiitä tunnustuksen antajaa: Kiitos rakas serkkutyttelini, Laura <3
2. anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle: No, nyt en ala mitää nimiä heitteleen, joten kopioikaa ja täytelkää vaikka blogin täytteeksenne ihan vapaasti :)
3. ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksensa. Laita kommentia blogeihin!
4. kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Okei, elikkä kahdeksan satunnaista asiaa minusta:

1. Minulle tärkeintä elämässä ovat perhe ja ystävät.

Joo, tiedän että tämä kuulostaa kliseiseltä, mutta niin se vain on! Viimeisen kahden kuukauden aikana olen todella oppinut itsestäni todella paljon ja näin ollen voin varmuudella sanoa, että ilman perhettä ja ystäviäni en selviäisi hetkeäkään. Vaikka perhe on kaaaaaukana minusta tällä hetkellä, niin he pitävät minut silti selväjärkisenä. Miten olisinkaa pärjännyt, jos en olisi äidille saanut vuodattaa kyyneliä aina välillä? Ja sitten ne ystävät.. Suomessa minulla oli pari erittäin hyvää ystävää, jotka tiesivät minusta kaiken, mutta olin heidät tuntenut jo useamman vuoden aikana, minkä aikana he olivat ansainneet luottamukseni. Olen ollut täällä Espanjassa kaksi kuukautta, ja nyt minulla on kaksi niin hyvää ystävää, että ei ole tosikaan! En millään pärjäisi ilman teitä, ihanat namuseni! <3

2. Rakastan musiikkia.

Muutamia viikkoja takaperin eräs mies sanoi minulle, että Pitbull ei ole musiikkia. Minulle se on, kuten myös Enrique Iglesias, Cobra Starship, Snow Patrol, The Wanted, Timbaland, David Guetta, OneRepublic, Usher, Boyce Avenue ja moni moni muu. Ei mene päivääkään kun en kuuntelisi musiikkia. Se on vain erittäin rauhoittavaa laittaa kuulokkeet korviin ja laittaa musiikit täysille (kuulen taas Tiirikan saarnat 80desibelistä...) ja hytkyä sitten musiikin tahtiin. Muutaman kerran olen junassakin saanut paheksuvia katseita, kun lauleskelen musiikin tahtiin. Niin tiedän, minulla ei ole paras lauluääni, mutta no pasa nada!

3. Olen hullu jalkapallofani.

Rakastan futista ja ehdottomasti paras joukkue koko maailmassa on Real Madrid <3 Toisin kuin monet luulevat, en katso futista pelkästään sen takia, että kentällä kirmaa parhaimmassa tapauksessa 22 hyvännäköistä miestä, vaan myös sen takia, että se on oikeasti jännä laji. Yhdessä pelissä voi tapahtua mitä tahansa, aina ennakolta paras joukkue ei olekkaan välttämättä vahvin. Ja olen melkein sitä mieltä, että espanjanliigassakin rupusakkien pelit on niitä kaikista jännittävimpiä. Real Madrid ja Barcelona menevät kärjessä omia menojaan, mutta se mitä siellä jälkipäässä tapahtuu on oikeasti paljon mielenkiintoisempaa. Mikäänhän ei kuitenkaan voita el Clasicoita, eli Realin ja Barcan keskenäisiä vääntöjä. Harmillisen usein niissä kuitenkin viuhuu punaiset kortit ja turhan paljon sitä punaista näkee Sergio Ramos...

4. Rakastan Madridia!

Jos se ei ole vielä edellisistä postauksistani selväksi käynyt, niin nyt sen viimeistään pitäisi valjeta teille. Madrid ei ole mikään maailman suurin pääkaupunki, tuntuu että tämä on todella pieni paikka. Tai siis se ydinkeskusta, missä on kaikki. Tykkään kuitenkin siitä, että kaikki on niin lähellä toisiaan. Kartalla näyttää siltä, että Retiron puisto on ihan älyttömän kaukana esimerkiksi Solista, mutta ei se todellisuudessa ole! Lisäksi pidän siitä, että Madridissa kaikki ovat niin älyttömän ystävällisiä. Yöllä ei tarvitse kauvaa seisoskella paikallaan, kun sun luona on jo kasa muita samanhenkisiä ihmisiä juttelemassa niitä näitä. Ja minusta kaikista parasta on se, kun istun Solin suihkulähteellä, kuuntelen musiikkia ja katselen ihmisiä jotka kävelevät ohi, ottavat turistikuvia ja hymyilevät. Silloin minulla on sellainen olo, että en tarvitse mitään muuta! Vaikka olisin yksin, minulla on silti sellainen olo, etten ole yksin, sillä koko kaupunki on silloin kanssani. Tunnen todella kuuluvani jonnekin. Sellaista tunnetta minulla ei ole ikinä ollut Suomessa, Lammilla, Kostilassa.. Ei missään. Silloin, kun olen Madridissa minulla on niin hyvä olo, etten voi sitä sanoin kuvailla. Yksinkertaisesti en tarvitse mitään muuta. Vain Madridin.

5. Inhoan talvea.

Tuo oli ehkä aika vahvasti ilmaistu asia, mutta ainakaan en tykkää talvesta.. Inhon lunta, kylmiä kelejä ja sitä että pitää pukeutua moneen vaatekerrokseen, ennen kuin on oikeasti lämmin. Ja minä todella luulin, että kun tulen Espanjaan, niin voisin jättää hyvästit kylmyydelle, mutta pah! Lunta tänne ei kai ole odotettavissa, mutta kylmä täällä on ja vettä tulee ihan samalla tahdilla kuin Suomessakin tähän aikaan vuodesta.
Talvessa on kuitenkin myös pari hyvää asiaa, uskokaa tai älkää! Ensimmäinen on tietysti se, että kun on kaunis aurinkoinen, hieman kirpakka pakkaskeli, niin kaikkialla on niin kaunista. Ainakin Kostilassa, jossa autot eivät pääse turmelemaan tienpientareita pakokaasuillaan. Toinen on revontulet, joita rakastan! Harmi, ettei niitä näy Etelä-Suomessa sen enempää. Tosin, juuri eilen luin uutisen, että tänä talvena revontulia saattaa näkyä tavallista enemmän auringon aktiivisemman toiminnan ansiosta. Arvatkaa kuka on juuri tänä talvena Madridissa, jossa ei varmasti näy revontulen revontulta? Kolmas, ja paras asia talvessa on JOULU! Rakastan joulua aivan älyttömästi! Pidän siitä, että silloin ollaan koko perheen kanssa yhdessä, syödään hyvää ruokaa, katsellaan Joulupukki ja Noitarumpu, haistellaan kinkun, kuusen ja kynttilöiden tuoksuja, pidetään valot poissa ja katsellaan takkatulen loimuntaa. Ja lopulta avataan myös lahjat! Ja joulusuklaa, sitä ei voita mikään maku maailmassa :)

6. Tykkään juhlista.

Joo no, tää yllättää mut itsenikin! Koska, Suomessa minä harvoin kävin missään. Siis, suoraan sanottuna en missään. Minua ei yksinkertaisesti huvittanut lähteä ulos, olin mieluiten kotona perheen luona. Täällä olen kuitenkin huomannut haluavani kaiken aikaa ulos. Ja oikeastaan minulla on myös teoria miksi haluan koko ajan ulos ja se tulee tässä: minua ärsyttää olla kotona. Olen kaiket päivät täällä muutenkin, niin että sitten kun tulee viikonloppu, niin todella haluan olla jossain muualla kuin täällä. Ja mieluiten yön yli, koska Madridin yöelämä on jotain sanoin kuvaamatonta. Sen kun on kerran kokenut, mikään muu ei tunnu enää yhtään miltään. Niin se vain on.
Joka tapauksessa odotan nyt innolla synttärijuhliani, Julian puolivuotis synttäreitä ja Tiinan synttäreitä sitten maaliskuussa. Niistä siis tulevat ne "isommat" juhlat, joita juhlitaan sitten kunnolla ja isolla porukalla! Muuten menemme vain silloin tällöin Palaceen, mistä on yksinkertaisesti tullut kantapaikkamme. Siellä on hyvää musiikkia ja yleensä hyvä meno. Ainoat miinukset tulee ärhäköistä naisvieraista, jotka Tiina saa jotenkin aina ärsytettyä sekä yrmeät portsarit, jotka eivät kuitenkaan tarkista laukkuja!

7. Odotan ensi syksyä.

Kyllä vain, odotan todellakin! Mikäänhän ei ole varmaa ennenkuin läski nainen laulaa (vai miten se nyt menee), mutta jos minulta kysytään, niin minä asun ensi syksystä lähtien ainakin seuraavat neljä-viisi vuotta Madridissa vakituisesti. Ai miksikö? Noh, tämä tyttö laittaa hakupaperit Madridilaiseen yliopistoon tarkoituksena opiskella englantia! Siinä minun seuraavat viisi vuotta sitten menevätkin. Ja jos vielä saamme sen kimppakämpän Julian kanssa, mitä olemme vähän suunnitelleet, niin wow, minulle tulee kyllä mahtavat viisi vuotta!

8. I have learned english here, not spanish!

Yeah, I think I speak better english now than what I did in Finland. It's mainly because I need to do it every day with the kids and with some of my friends. And I think also that I have forgotten how to speak finnish! I really think that every time I try to speak finnish my vocabulary and grammar are not right! I can't even imagine what a shock it will be when I go back to Finland on Christmas and everybody around me talks finnish!  Huh! I really need friends who speaks spanish but still understand english, because I need to practice my spanish with someone who speaks it fluently!

You make me feel..

Tää vaan on nii hyvä biisi <3 


Huhuu, huomenna tulee kymmenen viikkoa täyteen täällä! Siis mitä? Kymmenen viikkoa? Miten tää aika on mennyt niin nopeasti? Vastahan mä lähdin Suomesta!! No, kun miettii, että joululomaan on about seitsemän viikkoa jäljellä, tuntuu se hirmu pitkältä ajalta. Ja sen jälkeen kun palaan lomalta takaisin Madridiin, niin minulla on jäljellä tätä aupparielämää vielä sellaiset 12 viikkoa.

Nyt kuitenkin tosiaan olen viikon päästä lähdössä tästä nykyisestä perheestäni ja fiilikset on aika ristiriitaset.. Perheen lapsethan eivät vielä tiedä, että olen lähdössä, mikä tekee lähtemisestä ehkä hieman helpompaa myös heille. He eivät ehdi ikävöimään minua, kun jo toinen auppari saapuu tänne.

Lauantaina menen Madridiin etsiskelemään sopivia läksiäislahjoja lapsille. Pääni lyö aivan tyhjää, mitä heille ostaisin, koska en ehdi teettämään mitään kuviakaan, mitä heidän kanssaan on tullut otettua. Se on hieman sääli, sillä siinä olisi hyvä läksiäislahja, mutta ehkäpä minä keksin jotain muuta. Ainakin pääsen kiertelemään El Corte Inglesiä sitten lauantaina Julian ja ehkäpä myös Tiinan kanssa <3 Kallis paikka, mutta kunhan nyt jotain pientä mukavaa muistoa saan lapsille.

Lauantaina aletaan myös todenteolla suunnittelemaan synttäreitäni! Koska en ole viettänyt moneen vuoteen kunnon "kaveri"synttäreitä (niinkuin niitä lapsena kutsuttiin, eli silloin ala-asteella kun viimeksi vietin synttäreitä), niin minusta nyt kannattaa juhlia sitten ihan kunnolla 19-vuotis synttäreitä! Ja kun olen kuullut pelkkää hyvää puhuttavan Teatro Kapitalista ja se pommittaa minua facebookissa kaiken aikaa uusilla tapahtumilla, niin siinäpä vasta oiva paikka synttäreiden viettoon. Enää pitää vain keksiä, ketä kaikkia sinne kutsutaan.. No, sekään ei kuitenkaan ole ongelma, näiden kymmenen viikon aikana on tullut tutustuttua sen verran moneen hiippariin, että eiköhän heistä kunnon porukka saada aikaiseksi ja aikomuksena oli kutsua myös muita "suomiauppareita", keitä en ole vielä tavannut henkilökohtaisesti, mutta ihan tutustumismielessä! Olisi kiva, jos Kapitalissa olisi juhlimassa paljon väkeä kanssani ja että pääsisin oikeasti tutustumaan uusiin ihmisiin!

Mutta katsotaan, millaiset synttäribileet saan aikaiseksi. Bileistä puheen ollen, olen halukas kuulemaan, jos jollain on jotain suunnitelmia uudeksi vuodeksi. Viime uusi vuosi meni kuskin roolissa, tällä kertaa haluaisin jonkun toisenlaisen osan. Ja nyt kun uudesta vuodesta puhutaan, niin tulee väkisin mieleen joulu ja joululahjat.. Kamala miten stressaava vuodenaika! No, osan joululahjoista olen kyllä jo valmiiksi miettinyt, mutta suurinta osaa en! Minulle kun tärkeintä on se, että lahja liittyy jotenkin lahjansaajaan, en halua antaa kenellekkään mitään sellaista, mikä ei jollain tavalla kuvasta saajaa. Sen takia käytän aina kauvan aikaa sen miettimiseen, mitä kenellekin annan. Huh, mutta onneksi jouluun on vielä melkein kaksi kuukautta aikaa!

Huomenna on (toivottavasti) ihanan leppoisa päivä. Herätys 6.30 niinkuin joka arkiaamu, lapsille aamupala ja heidän vieminen kouluun kahdeksaksi ja puoli yhdeksäksi. Sieltä kun pääsen, niin aamupalan jälkeen pitää silitellä korillinen lasten pyykkiä todennäköisesti Top Gearin parissa, tänä viikonloppuna kun ei Formuloita tule.. Sen jälkeen laittan ruoan (josta todennäköisesti ei tykätä..) ja lähteä hakemaan lapsia koulusta. Ruokailun jälkeen pidetään lasten enkun tunnit ja sitten onkin työpäivä pulkassa, riippuen tietysti onko host isä jo kotona vai ei. Lopun illan sitten varmaan hengailenkin jälleen kerran kotona, huomiseksi kun on taas luvattu sadetta, eli minnekkään ei pääse. Siinä onkin hyvä sitten odotella lauantaita!

Everything happens for a reason

Huh, johan oli Halloween, en voi muuta sanoa.

Maanantai täällä oli lapsilla vapaapäivä koulusta, mutta myös vanhemmat olivat ottaneet päivän vapaaksi, joten heillä kaikilla oli pidennetty viikonloppu. Minun päiväni alkoi vaatteiden silittelyllä, jonka jälkeen en sitten muuta tehnytkään kuin odottelin, että kehtaisin lähteä Madridiin Tiinan luokse. Ennen lähtöäni ehdin kuitenkin auttaa perheen tyttöä pihan koristelussa juhlakuntoon, sillä hän halusi sinne "hämähäkin" seittiä, joka siis todellisuudessa oli vain erittäin elastista harsoa. Saatuamme piha kuntoon, otin pakkaamani tavarat messiin ja lähdin kävelemään kohti juna-asemaa.

Junassa oli kiva istuskella, kun samaan loossiin kanssani tuli espanjalainen mies kahden lapsensa kanssa. Tytöistä toisella oli päällään aivan upea noita-asu ja toisella smurffiasu. En voinut kuin hymy huulilla ihastella tyttöjen pukuja. Lisää samanlaisia näkyi muitakin matkalla kohti Madridia.
Atochalta otin metron Gran Víalle ja sieltä toisen metron kohti Tiinan kotipaikkaa. Puolen tunnin jälkeen olin perillä, ja kun Tiina tuli noukkimaan minut asemalta, otimme suunnaksi Dian, joka on vähän kuin S-market tai Mallas (joskin hieman halvemmilla hinnoilla ;D), josta ostimme pari alottelujuomaa, sipsiä sekä juustokakun, joka piti itse valmistaa.

Halloween pöytä!

Täytyy sanoa, että Tiina asuu erittäin hyvällä paikalla, keskellä kaikkea! Minä ihastuin hänen taloonsa ja sen sijantiin kyllä täysin. Pitkä matka ei ole metroasemalle, kauppaan tai oikeastaan minnekkään, kyllä minullekin kelpaisi.
Söimme Juliaa odotellessa Tiinan tekemää tortillaa, jossa perunoiden sijasta oli kesäkurpitsaa. Sanotaan, että se oli syötävää ja täydellistä siitä tulee, kun hän opettelee tekemään tortillaa pari kertaa :D Kyllä, hyvä ystäväni, luotan sinuun täydellisesti <3 Valmistimme myös juustokakun mansikkakuorutteella 15 minuutissa ja työnsimme sen sitten jääkaappiin jähmettymään. Sitten suuntasimmekin jo yläkertaan laittautumaan, koska ajatuksena oli, että olisimme valmiita lähtemään kun Julia saapuu, ettei lähtömme taas venyisi tuhottoman pitkälle yöhön. Arvatkaa vain, kuinka siinä sitten kävi?

Haimme Julian metroasemalta ja palasimme sitten Tiinan luokse jatkamaan valmistautumista. Minulla oli pieni murhe, miten uudet meikkini toimisivat käytännössä, kun tosiaan hukkasin omat rakkaat meikkini viime kerralla ja nyt sitten ostin uudet halvalla H&M:ltä, ja täytyy sanoa, että ihan kivastihan ne pysyivät naamassa. Minä kun en meikkiä käytä kuin sillon kun lähden illalla ulos, niin en ole mikään haka meikkaamaan ja käyttämään meikkejä, mutta ihan hyvän sotamaalauksen sain taas aikaiseksi. Tietysti olisi paljon kivempi ohuemmalla kajaalilla piirtää viivoja, mutta kyllä tuo paksu kynäkin näytti hyvin toimivan minun hyppysissäni.

Flaijereita eiliseltä

Pääsimme lähtemään vähän ennen puolta yhtä, mikä siis tarkoitti sitä, että olimme hieman ennen yhtä Operalla. Onnettomien sattumusten kautta emme päässeet juhlimaan Palaceen, jonne oli ensimmäistä kertaa jopa jonoa, ja täytyy sanoa, että kyllä jotkut olivat nähneet ihan oikeasti vaivaa asujensa eteen. Juttuhan on niin, että Palace on meidän ehdoton lempipaikka, mutta nyt emme päässeet sinne sisään, joten lähdimme kävelemään Calle de Arenalia kohti Solia. Joy Eslavan ohitimme lähes hetkeäkään epäröimättä, sillä ensinnäkin sinne jonotti aivan liian vanhaa porukkaa ja toiseksi, lähes boikotoimme sitä paikkaa. Onneksi törmäsimme Cibeles Madridiin flaijereita jakavaan naiseen, jonka ansiosta kärsimme vain 5 euron sisäänpääsymaksun, johon kuului alkushotti sekä yksi ilmainen juoma. Lisäksi hän antoi kolme flaijeria, joilla sai kaksi juomaa kympillä. Hyvä diili siis.

Emme olleet aikaisemmin käyneet Cibeles Madridissa, ja täytyy sanoa, etten kyllä ihan heti halua sinne palata. Paikka oli todella pieni ja hienhaju kuvottava, mutta musiikit olivat sentään erittäin laadukkaita ja DJ:nä oli söpö mies. Viihdyimme siellä neljään, kunnes paikka meni kiinni ja jouduimme ulos. Kävelimme edes takaisin Solin kumpaakin puolta etsien, mielellään ilmaista paikkaa, joka olisi ollut auki kuuteen, mutta emme sellaista löytäneet edes parin meksikolaisen miehen avustuksella. Lopulta palasimme Operalle, kävimme hakemassa minulle Capuccinon läheisestä Churreriosta ja juttelimme parin uuden tuttavuuden kanssa. Lopulta otimme metron kohti Tiinan kotia vähän yli seitsemän.

Julia oli käymässä Barcelonassa, ja toi ihanan makeat
tuliaiset minulle ja Tiinalle <3 Love ya, Julia!

Kun tavallisesti minulla menee se 45 minuuttia kävellä tuo matka juna-asemalta kotiin, niin tänään meni reipas puolitoista tuntia. No, minäpä kävelin ihan hissun kissun kipeiden jalkojeni takia ja myös sen takia, etten ollut nukkunut minuuttiakaan yöllä. Kävellessäni tuota Jardin del Principen suoraa minut ohitti neljä kertaa yksi juoksija. Taisi häntäkin hymyilyttää jo pelkästään sen takia viimeisellä tapaamis kerrallamme. Minua tosin ei paljon hymyilyttänyt, kun jalat olivat aivan tulessa öisen tanssimisen jäljiltä.

Yllätin jopa itseni, miten jaksoin innostua lasten saamasta karkkisaaliista, kun perheen tyttö esitteli oman ja veljensä saaliit. Huimia määriä nämä kyllä olivat namia keränneet! Tänään sain myös tavata perheen isän vanhemmat, oikein herttaisia vanhuksia. Tykästyin heihin todella, harmi vain etten tämän paremmin heihin ehtinyt tutustua, kun olen lähdössä jo ensiviikon torstaina täältä. Silloin onkin muutto johonkin halpaan hostelliin neljäksi yöksi edessä, kun mistään muualta en majapaikkaa saanut. Mutta en valita, ainakin saan hetken omaa aikaa hengähtää ennen seuraavaan perheeseen menoa 14. päivä kuluvaa kuuta. Ja kun tosiaan minulla on synttäritkin 22. päivä, niin olen erittäin iloinen siitä, että pääsen niitäkin viettämään uudessa perheessä lähellä Madridia! Uudesta perheestä puheen ollen, pääsen käymään heidän kotonaan tulevana sunnuntaina ja siis myös tapaamaan perheen 7 ja 10 vuotiaat tytöt sekä isän, joita en siis vielä ole henkilökohtaisesti tavannut. Hieman jänskättää, sillä se on tuleva perheeni aina maaliskuun loppuun asti, mutta ainakin minulla on paljon parempi fiilis mennä siihen uuteen perheeseen, kuin mitä minulla aikanaan oli tulla tähän perheeseen.