You know you had fun when you can't tell your parents what you did.

Love this song <3 Tulee hyvä fiilis aina ku kuuntelee :D

Viikko ja kolme päivää. Vastahan se oli kaksi viikkoa ja kolme päivää! En tosiaan tiedä pitäisikö olla iloinen vai surullinen lähdöstä, kaikkea on meinaan tapahtunut lyhyessä ajassa.

Gugga <3

Perjantaina saatuani lapset kouluun jäin kotiin hengailemaan, sillä olin vakaasti päättänyt, etten lähde Madridiin. Lisäksi kun pyykinpesukone oli mennyt rikki, niin ajattelin että joudun varmaan pyykkäämään käsin, mutta host äiti sanoikin, että "älä koske pyykkeihin". Niimpä minulla oli aika tylsä aamupäivä eikä iltakaan ollut sen hehkeämpi. Perjantaisin kun vanhemmat tulevat jo aikaisemmin koulusta, niin nytkin he olivat jo vähän ennen neljää kotona. Isä sai pyykinpesukoneen toimimaan jollain tavalla ja äiti käski minua pitämään näppini erossa siitä, sillä siitä oli yläkansi aivan irti ja sitä pitää nyt manuaalisesti hoitaa. Äiti laittoi jotain pyykkejä koneeseen ja sanoin, että kun kone on valmis, en saa tehdä niille mitään.

Lopulta kahtakymmentä vaille viisi vanhemmat lähtivät hakemaan tyttäriään koulusta. "See ya, Tanja", sanoi host äiti lähtiessään ja todella oletin että kun kello löisi viisi yli viisi, ulko-ovi pamahtaisi auki ja sieltä tulisi koko konkkaronkka takaisin kotiin. Olin siis keittiössä jo valmiina ottamaan heitä vastaan, mutta oven käydessä, sisään astelikin vain isä joka höpisi jotain että aina hän unohtaa jotain ja säntäsi etsimään lastenhuoneesta kirjoja. Hän oli nimittäin lähdössä Barcelonaan M:n kanssa jollekin koulun järjestämälle retkelle. Hän koppasi mukaansa vielä takin, ennen kuin poistui ovesta ulos. Ei ehtinyt tosin kulua minuuttiakaan kun hän jo aukaisi sen uudelleen ja manasi huonoa muistiaan vielä toistamiseen ja haki kännykkänsä olohuoneesta. Ovella hän kääntyi vielä kysymään että haluaisinko sittenkin lähteä heidän mukaansa Barcelonaan, mutta vastasin että taidan pysytellä Madridissa, joka sentään voittaa La Ligankin tänä vuonna. Isä näytti minulle kieltään ja toivotti sitten hyvät viikonloput.

Julia <3

Koska muita perheen jäseniä ei kuulunut kotiin, minä istuin tietokoneella ja luin Da Vincin Koodia. Lopulta kymmentä vaille kymmenen äiti soittaa minulle, että he ovat B:n kanssa menossa naapurissa sijaitsevaan mäkkäriin syömään ja että haluaisinko liittyä seuraan. Koska en ollut vielä ehtinyt tekemään iltaruokaa itselleni, niin puin päälleni ja lähdin mäkkäriin. Täytyy sanoa, että mieluummin olen semmoisissa paikoissa kavereiden kanssa kuin perheen kanssa, johon kuuluu ruoasta kiukutteleva pikkutyttö. Koko paikka oli nimittäin täynnä hyvännäkösiä Valdelasfuentesilaisia nuoria, jotka olivat tulleet aloittelemaan iltaansa mäkkiin. Vieläkin ihmettelen miten täällä mäkeissä tarjoillaan olutta.
Kotona olimme yhdeltätoista, mikä tarkoitti sitä että autoin kauppakassien tyhjentämisessä ja menin sitten nukkumaan. "Rankka" päivä, voin kertoa!

Lauantaina tapasimme Solilla yhdeltä Juuuulioiden kanssa. Siitä otimme ensiksi suunnaksi el Corte Inglesin ja sen jälkeen Gran Víalla sijaitsevan Dian. Sieltä herkkueväiden kanssa lähdimme kävelemään kohti Retiroa, jossa oli sopivasti porukkaa nauttimassa kauniista lauantaista. Raivasimme tilaa piknikillemme yhdeltä nurmikkopläntiltä ja aloimmme nautiskella mekin päivästä.

Piknikin jälkeen lähdimme kohti Solia hieman mutkien kautta. Ensin piti käydä Gran Vían mäkissä vessassa, sitten menimme Callaolle, josta lähimme kohti Solia kiertäen muutamia vaatekauppoja. Minun haaviini jäi 3€ punainen bolero sekä 4€ pilottilasit Shanasta. El Corte Inglesistä mukaan tuli myös alottelujuomat iltaa varten.

Pikaisen kotona käymisen jälkeen palasin Solille, jossa jo Juulia odotteli. Julia tuli melkein sovittuun aikaan, joten pääsimme lähtemään liikkeelle. Metromatka meni mukavasti, kiertelimme siellä sun täällä, kunnes lopulta otimme Solin kautta metron Reina Brujan metroasemalle. Discoon ei ollut kovin pitkä jono, mutta koska meillä kaikilla oli kova vessahätä odottelu tuntui tuskalta. Lopulta emme edes päässeet sisään, koska Juulia huijasi meitä, ettei hänellä ollut henkkareita mukana ja se meni meihin kuin väärä raha. Niimpä kun Juulian huijaus paljastui, me olimme toisina jonossa ja Julia sai kamalan kohtauksen. Niimpä portsarit käskivät meidän tekemään uuden kierroksen jonossa. Päätimme kuitenkin olla menemättä koko paikkaan ja suuntasimme lyhyen matkan Discoteca Palaceen.

Juulia <3

Tuntui upealta olla Palacessa pitkästä aikaa! Lauantai-illat tosin ovat juuri niitä huonoimpia päiviä mennä sinne, kun siellä on todella vanhaa porukkaa, mutta ainakin joku meistä löysi ihan nuortakin seuraa. Minä ja Juulia saimme melkein koko illan väistellä vanhoja miehiä jotka tulivat tanssimaan kanssamme, mutta lähempänä kuutta minä sain seuraa ihan mukavanoloisesta miehestä, jonka jo aikaisemmin olin tavannut baaritiskillä ja vaihtanut hänen kanssaan pari sanaa. Niinhän siinä lopulta kävi, että kun Palace meni kiinni, saatoimme miehen kanssa Juulian Solille ja lähdimme sitten kävelylle. Koko päivä meni hänen kanssaan ja sanotaanko että en aivan kaiken aikaa nauttinut olostani. Kotona olin vasta lähempänä viittä.

Gova meno!!

Tänään menin Solille odottelemaan Juuliaa ja ottamaan aurinkoa. El Corte Inglesistä kävimme ostamassa pikkunaposteltavaa ja istuimme sitten suihkulähteelle ottamaan aurinkoa. Kauvaa ei saatu istua rauhassa, kun viereen istui kaksi bulgarialaista miestä ja hehän tietysti aloittivat jutun. Jossain vaiheessa toinen heistä nostettiin kuitenkin poliisiauton kyytiin, joten hänestä pääsimme eroon.

Nyt olisi vielä viisi tuntia töitä ja sitten jäljellä on enää kolme työpäivää tällä viikolla ja kaksi ensi viikolla. Nähtäväksi jää, miten selviän näistä jäljellä olevista kuudesta työpäivästä, toivottavasti kunnialla. Huomenna pääsen sentään taas Madridiin vähän kiertelemään matkamuisto kauppoja ja ostamaan Real Madrid krääsää itselleni. Vaikka Real Madridin tavarat eivät koskaan ole krääsää!!