Niin se vika päivä vain valkeni. Tähän aikaan huomenna olen vähintäänkin matkalla kohti Lammia, jos en ole jo kotona halailemassa koiraani <3
Asioita mitä jään kaipaamaan Madridista? No ensinnäkin mun ihanat kaverit!! Ilman Juliaa ja Juuliaa olis ollut aika tylsää. Lisäksi tietysti kaikki muut ihanat ihmiset, keihin ehdin tutustua. Harmittaa vaan se, etten erääseen Albertoon enään saa millään yhteyttä, saakelin kännykkävaras... JUULIA! JOS NÄET SEN HERRAN VIELÄ JOSKUS NIIN ANNA SILLE MUN NUMERO!!! Tai sähköposti tai facebook tai joku...
Mitä muuta jään kaipaamaan? Musiikkia ja bileitä tottakai. Madridin yöelämä on ollut tutustumisen arvoinen. Niitä huonojakin kokemuksia toki on jäänyt, mutta minkäs sille mahtaa, että on vähän menevämpi persoona, niinkuin minä. Ja ennen kaikkea kokeilun haluinen. Mutta mä en kadu mitään. Korkeintaan sitä, etten pitänyt kännykästäni tarpeeksi hyvää huolta..
Myös sitä tulen kaipaan Suomessa, että pääsen niin helposti tällä hetkellä maailman parhaaseen kaupunkiin mitä tiedän ja voin shoppailla siellä naurettavan halvoissa kaupoissa tai vain hengailla suihkulähteellä ja katsella ohi meneviä ihmisiä, kommentoida turistien naurettavaa lookkia ja bongaila komeita miehiä. Ei tämmöistä voi Lammilla harrastaa, missä tuntee melkein jokaisen ohi menevän ihmisen. Lisäksi kun ei siellä edes ole niitä "HOT HOT HOTTEI" miehii. Kuten nyt esim Sergio Ramos ;D
Toisaalta olen kyllä iloinen että tämä 7 kuukautta on nyt vihdoinkin ohi. Jos jotain todellakin olen oppinut niin sen, etten halua kotiäidiksi vielä ainakaan pitkään aikaan, jos vielä senkään jälkeen. Haluan todellakin nauttia sinkkuudesta ja lapsettomuudesta vielä kauvan. Tai no, en välttämättä sinkkuudesta, mutta ainakin siitä lapsettomuudesta. Toinenkin asia on varmaa: en ikinä tule kasvattamaan mahdollista lastani Espanjassa. Täällä nämä lapset ovat aivan liian hemmoteltuja, minusta heillä pitää ollu joku kuri. Itsehän olen kasvanut melko leppoisassa ympäristössä, mutta en todellakaan ole aina saanu mitä haluan, joka on minusta ihan hyväkin. Ainakaan en ole samanlainen nenän varttani pitkin muita ihmisiä tuijottava narttu, kuten useat täälläkin tapaamani tytöt ja myös jotkut pojat. Vaikka kyllä niitä mukavia poikkeuksiakin on!
Tulevaisuuden suunnitelmani? Palata Suomeen, käydä pääsykokeissa, toivoa että pääsen kouluun ja hankkia töitä. Jos en pääse opiskelemaan tänäkään syksynä minnekkään, niin haen tänne Madridiin opiskelemaan ja/tai töihin. Tiedän todellakin mitä haluan ja se on asua täällä. Asua, opiskella tai työskennellä täällä. Mutta yksi asia mitä en enää tee on se, etten enää ikinä lähde au pairiksi. Vaikka nämä 7kk ovatkin olleet opettavaisia ja mukavia, niin siihen sekaan mahtuu niin paljon kaikkea kamalaa ahdistusta, etten halua sitä enää kokea. Ja kaikki se ahdistus johtuu todellakin vain minusta, muilla ihmisillä ei ole siihen ollut mitään osuutta. Tai ehkä vähäsen. Joillakin. Nimeltämainitsemattomilla Elviksen kaltaisilla ihmisillä. Ehkä. :D
Nyt lähden hakemaan vanhempaa tyttöstä kielikoulusta ja sitten hengailen hänen kanssaan koko lopun illan kaksin kotona. Katsotaan mitä tästä tulee, varmaa on että huomenna klo 10.10 istun Finnairin koneessa ja itken sitä, että renkaat irtoavat tästä mahtavasta maasta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti