I don't want to be your whole life... just your favorit part!

Miten yksi yö voi muuttaa mielen ihan täydellisesti? Nimittäin, nyt tekisin mitä vain, jos voisin alle kolmen viikon päästä sittenkin jäädä tänne. Ärsyttää, vaikka päälimmäisenä tällä hetkellä onkin aivan mahtava fiilis! Mutta ärsyttää siis siksi, että olen yrittänyt tehdä kaikkeni, jotta palaisin Suomeen sillä fiiliksellä että "jes! Olen taas täällä, wuuhuu!" Mutta nyt pahoin pelkään, että palaan Suomeen semmoisella fiiliksellä, että itken ja itken ja itken, että jätän tänne paljon muutakin kuin Madridin, Julian ja Juulian.

No joka tapauksessa eilinen päivä ja viime yö oli mahtavia. Juulian kanssa herätettiin Julia uuteen päivään ja olimme jopa vähän yli kaksi jo La Gavialla. Alunperin meidän tosiaan piti mennä piknikille, mutta nyt on ollut vähän pilvinen ja kolea viikonloppu, joten piknik siirtyi toiseen kertaan. Aika turha reissuhan se oli La Gavialle, koska en saanut sieltä sitä mitä menin etsimään, mutta pääasia että meillä kolmella oli mukavaa! Varsinkin metro matkat näiden naisten kanssa on jotain aivan muuta kuin tylsiä. Pääsevätpähän espanjalaiset ainakin kuulemaan kaunista ja erittäin monotonista suomea, jos ei muuta :D

Suomenruotsalainen ja australialainen <3 Tää kuva on vaan
niin mahtava etten kestä :D

La Gavialta päästyäni silittelin vaatteet, joita en ollut aamulla pystynyt silittämään koska ne olivat olleet vielä märkiä. Ja nyt jos joku ihmettelee, miksi minä lauantaina silitän pyykkiä vaikka juuri edellisessä postauksessa vaahtosin vapaa-ajan tärkeydestä ja ettei silloin tehdä töitä, niin teen sen tosiaan vain siksi, ettei maanantaina ole sitten mitään silitettävää kun se on jo hoidettu pois alta. Huomenna voin siis hyvällä omalla tunnolla käydä kielikoulussa ja sen jälkeen lataamassa lisää saldoa kännykkääni ja ostamassa uuden puuterin, koska edellisen hukkasin viime yönä lahjakkaasti jonnekin Macumban syövereihin.
Pyykkien silittelyn jälkeen ei enää ollut aikaa päiväunille, joten aloin samantien valmistautua iltaa varten.

Juulia oli jo Solilla, kun saavuin sinne kaksikymmentä yli yksitoista. Aloitimme samantien lippujen maalaamisen toistemme poskiin. Metrossa La Gavialle tai sieltä pois päin olimme sopineet, että illalla esittäisimme muun maalaisia, joten minun poskeeni syntyi Ruotsin lippu, Juulian poskeen Australian lippu (joka oli muuten älyttömän vaikea maalata kasvomaaleilla!!) ja Julian poskeen Hollannin lippu. Ohi kulkeneet ihmiset pällistelivät kyllä silmät lautasina meitä kolmea, kun jammailimme Julian puhelimen soittaman musiikin tahdissa, sekoittelimme alottelujuomia ja maalailimme lippuja. Alottelujuomista sen verran, että The Special One #4 oli kyllä hyvää! Ehkä parasta mitä olemme tehneet :D

Kun lopulta olimme valmiit, huomasimme että Jenni ja Tiina olivat olleet "odottamassa" meitä aivan puoli metriä paksun kiviseinän toisella puolella. Tytöt olivat lähteneet jo aikaisin liikenteeseen ja ainakin heillä vaikutti olevan hauskaa. Erosimme melkein samantien, sillä työt suuntasivat Catsiin ja me lähdimme metroajelulle. Villi Karamelli Primark ja Cava Mercadona Gavia pisti meidän päät kyllä metrossa sekasin, joten oli hyvä lähteä kohti Chamartinia ja Macumbaa.

Chamartinin metroasemalla meitä tuli vastaan jätkäporukka, jotka eivät millään voineet olla paljon vanhempia kuin 16-17 vuotiaita. Espanjalaisista on kauhean vaikea sanoa, siis pojista, tytöistä näkee heti samantien minkä ikäisiä he ovat. Joka tapauksessa sain ihailijan ainakin yhdestä heistä, ja kun tivasin pojan ikää, en saanut mitään vastausta. Pojat jäivät asemalle hengailemaan kun me lähdimme joidenkin tyttöjen kanssa etsimään Macumbaa. Lopulta se löytyikin ja paikalla oli aivan älytön jono. Se oli useita kymmeniä metrejä pitkä, mutta onneksi liikkui suhteellisen nopeasti.

Aikaisemmin illalla minulle oli soittanut tuttu ehkä neljän kuukauden takaa ja hänelle kerroin olevani illalla Macumbassa. Niimpä ehdin olla ehkä kymmenisen minuuttia Macumbassa sisällä Julian ja Juulian kanssa, kun tämä mies jo löysi minut tanssilattialta. Oli aika suuri hämmennys, sillä en ollut nähnyt häntä useaan kuukauteen, mutta jutellut silloin tällöin puhelimessa. En siis tunnistanut häntä heti, mutta hän kyllä tunnisti minut. Ei siinä mitään, koko yö menikin sitten hänen seurassaan tanssien ja jutellen. Ja hän on myös syy, miksi minusta tuntuu että Suomeen palaaminen on sittenkin virhe.

Macumbasta voin sanoa sen verran, että ehdottomasti kokeilun arvoinen paikka! Ja se nousi ehkä samantien minun suosikkilistani kärkeen. Tai ainakin jaetulle ykkössijalle. Jos käytte Madridissa, niin menkää Macumbaan, siellä on valtavasti espanjalaisia nuoria, rento meininki, tilaa tanssia ja muutenkin paikka on erittäin miellyttävä. Musiikista en valitettavasti osaa sanoa paljon mitään, sillä vietin aika paljon aikaa ulkona ja sen ajan mitä olin sisällä, keskityin johonkin aivan muuhun kuin musiikkiin, mutta sen muistan ja tiedän että musiikki on kuitenkin tanssittavaa. Tulee siellä tuttujakin biisejä, mutta suurimmaksi osaksi musiikki taitaa olla jotain never heard kamaa. Musiikin suhteen suosittelen ennemmin Catsiä, mutta kaikki muu on kyllä paremmin Macumbassa!

Kamala ajatella, että minulla on enää kaksi viikonloppua jäljellä! Onneksi se viimeinen viikonloppu on todennäköisesti neljän päivän pituinen, sillä veikkaan että minun viikonloppuni alkaa silloinkin taas perjantaina, jos perhe lähtee taas mökilleen. Maanantai 19. päivä on nimittäin isänpäivä ja samalla vapaapäivä, joten viimeisellä viikolla minulla on vain tiistai ja keskiviikko töitä. Minun laskujen mukaan siis enää vain 11 työpäivää jäljellä. Nyt on niin ristiriitaiset fiilikset tästä, ettei ole tosikaan. Ehkäpä menen syömään suklaata tähän masennukseen ja odottamaan puhelimen soittoa, itse kun en tosiaan voi soittaa kenellekkään kun ei ole saldoa ja Phone Houset eivät ole sunnuntaisin auki. Älkää hankkiko Happy Movil -liittymää, halvempiakin liittymiä nimittäin on!