I'll live forever or die trying

Boyce Avenue tekee niin ihania covereita <3

Noniin, arvoisat blogini lukijat. Tämä on nyt virallisesti viimeinen blogiteksti, mitä tulen tänne kirjoittelemaan. Minä saavuin torstaina Suomen maankamaralle ja siitä syystä en voi enää kirjoittaa nimen "Madrid y Yo", eli "Madrid ja minä" -nimen alla. Katsotaan, jatkanko minkään muunkaan nimen alla, sillä samantien kun saavuin kotiin (ja sain kissan häädettyä ulos huoneestani, hän kun oli vallannut 7 kuukauden aikana sohvani täysin omakseen -.-) löysin kirjoituspöydältäni kutsun Lahden ammattikorkean, International Businekssen pääsykokeisiin. Näyttäisi siis siltä, että 25.4. olen Lahdessa pääsykokeissa ja nyt pitäisi niihin sitten lukea Metson sivuilta jokin materiaali, jota ei saa edes ottaa mukaan kokeisiin. Katsotaan miten minä selviän. 

Keskiviikko Madridissa meni aika itkuisissa tunnelmissa. Ensinnäkin, taivaalta tuli kaatamalla vettä, ja sitä ihmettä ei oltu nähty pitkiin aikoihin. Toiseksi, minulla itselläni oli erittäin haikea tunnelma. Juuliaa ja Juliaa Solin suihkulähteellä odotellessani meinasin purskahtaa itkuun varmaan miljoona kertaa, mutta sain pidettyä itseni kasassa. Ja olin oikeastaan iloinen, että vain Juulia tuli sovittuun aikaan tapaamaan minua, sillä hänen seurassaan ei itketä. Julia tuli sitten Madridiin vasta vähän ennen kuin olin jo lähdössä takaisin kotiin, mutta ehdin onneksi juttelemaan hänenkin kanssaan. Mennessäni Solin juna-aseman liukuportaita alas meinasin taas purskahtaa itkuun, sillä tajusin etten näitä tyttöjä, saati tätä kaupunkia näkisi piiiiiiiiitkään aikaan. 

Viideltä tuli vain M kotiin, sillä B:llä oli synttärijuhlat. Niimpä minulla oli hieman helpompi viimeinen työpäivä. Annoin läksiäislahjat M:lle, joka oli ainakin iloinen saamistaan hiuspinneistä ja kaulakorusta. Kun B tuli kotiin, oli hänellä vähän känkkäränkkä päivä, joten B:n lahja odotti aina illallisen yli, ennen kuin hän sai sen. Kun olin jo vetäytynyt huoneeseeni pussattuani tytöt viimeisen kerran, B koputti ovelleni ja tuli vielä yksin kiittämään ja halaamaan minua. Olisittepa nähneet hänen ilmeensä kun hän ensimmäistä kertaa ikinä näki tietokoneeni työpöydän ja kaikki sen musiikkitiedostot. Tytön ilme oli korvaamaton :D

Torstaina sitten odottelin kentällä tunnin verran lentoani. Kyllä tuntui hassulta, kun portin avautumistani odotellessani istuin penkillä ja viihdytin itseäni tuijottelemalla ohi kulkevia ihmisiä ja sitten yhtäkkiä ohitseni kävelee kolme Finnairin lentoemäntien puvuissa olevaa naista, jotka puhuvat SUOMEA! Minun seurassani istui pelkkiä aasialaisia, mutta sitten jostain putkahtaa nämä kolme naista, jotka kommentoivat Johanna Tukiaista suureen ääneen, eikä niin kovin positiiviseen sävyyn. Väkisinkin huuleni vääntyivät hymyyn, sillä tähän mennessä olin kuullut Suomea vain omasta ja Juuuuulioiden suusta, mutta nyt sitä kuuli joltain ihan muulta. Omituista!!

Lento meni hyvin. Se kesti vain 3 tuntia ja 55 minuuttia ja sinä aikana oikeastaan vain nukuin. Olin niin väsynyt, koska edellisenä yönä en ollut nukkunut. Kun viimein poistuimme pilvistä Suomen yllä, minua alkoi samantien masentaa Suomen harmaus. Madridiin oli jäänyt +20 astetta ja pilvetön auringonpaiste. 

Laukkuni sain melkein samantien ja kun olin kävellyt "EI TULLATTAVAA" kylttien alta, näin äidin melkein samantien. Autolla minua odotti isä, sekä ruisvoileivät, rasiallinen laskiaispullia ja kaakaota!

Minä palaan vielä joskus Madridiin, se on ihan varmaa. En siis vain lomalle, vaan jäädäkseni sinne. Siksi toivon, että Espanja saa taloustilanteensa hallintaan, että tämä neiti Kansainvälinen Talous pääsee muuttamaan sinne joskus! Rakastan sitä kaupunkia enemmän kuin mitään tällä hetkellä! Tietysti on mukava päästä tänne Lammille joskus rauhoittumaan, mutta haluan palata Madridiin heti kun se vain on mahdollista. 

Kiitos kaikille lukijoille, sillä sain toissapäivänä 10000 sivun selauskertaa rikki. Vaikka ne ovat vain selauskertoja, niin olin silti iloisesti yllättynyt :D

Nyt tämä tahmatassu lähtee polkemaan kuntopyörää ja illalla pitäisi varmaan vielä lähteä kaverin kanssa salille. Tästä alkaa tämä kesäksi kuntoon yritys, nimittäin pääsin 7 kuukauden aikana vähän rupsahtamaan. No, ei tällä kyllä vielä ensi kesäksi kuntoon päästä, mutta jos yritetään tähdätä sinne vuoden 2014 kesään, kun on jalkapallon MM-kisat Brasiliassa :P Sinne sitten rantaleijonia metsästämään, kun on itekkin vähän tiukemmassa kunnossa! Nyt ei muutakuin soronoo, adjöö ja kiitos kaikille! <3

It's funny how "hello" always ends with a "goodbye"

Niin se vika päivä vain valkeni. Tähän aikaan huomenna olen vähintäänkin matkalla kohti Lammia, jos en ole jo kotona halailemassa koiraani <3

Asioita mitä jään kaipaamaan Madridista? No ensinnäkin mun ihanat kaverit!! Ilman Juliaa ja Juuliaa olis ollut aika tylsää. Lisäksi tietysti kaikki muut ihanat ihmiset, keihin ehdin tutustua. Harmittaa vaan se, etten erääseen Albertoon enään saa millään yhteyttä, saakelin kännykkävaras... JUULIA! JOS NÄET SEN HERRAN VIELÄ JOSKUS NIIN ANNA SILLE MUN NUMERO!!! Tai sähköposti tai facebook tai joku...

Mitä muuta jään kaipaamaan? Musiikkia ja bileitä tottakai. Madridin yöelämä on ollut tutustumisen arvoinen. Niitä huonojakin kokemuksia toki on jäänyt, mutta minkäs sille mahtaa, että on vähän menevämpi persoona, niinkuin minä. Ja ennen kaikkea kokeilun haluinen. Mutta mä en kadu mitään. Korkeintaan sitä, etten pitänyt kännykästäni tarpeeksi hyvää huolta..

Myös sitä tulen kaipaan Suomessa, että pääsen niin helposti tällä hetkellä maailman parhaaseen kaupunkiin mitä tiedän ja voin shoppailla siellä naurettavan halvoissa kaupoissa tai vain hengailla suihkulähteellä ja katsella ohi meneviä ihmisiä, kommentoida turistien naurettavaa lookkia ja bongaila komeita miehiä. Ei tämmöistä voi Lammilla harrastaa, missä tuntee melkein jokaisen ohi menevän ihmisen. Lisäksi kun ei siellä edes ole niitä "HOT HOT HOTTEI" miehii. Kuten nyt esim Sergio Ramos ;D

Toisaalta olen kyllä iloinen että tämä 7 kuukautta on nyt vihdoinkin ohi. Jos jotain todellakin olen oppinut niin sen, etten halua kotiäidiksi vielä ainakaan pitkään aikaan, jos vielä senkään jälkeen. Haluan todellakin nauttia sinkkuudesta ja lapsettomuudesta vielä kauvan. Tai no, en välttämättä sinkkuudesta, mutta ainakin siitä lapsettomuudesta. Toinenkin asia on varmaa: en ikinä tule kasvattamaan mahdollista lastani Espanjassa. Täällä nämä lapset ovat aivan liian hemmoteltuja, minusta heillä pitää ollu joku kuri. Itsehän olen kasvanut melko leppoisassa ympäristössä, mutta en todellakaan ole aina saanu mitä haluan, joka on minusta ihan hyväkin. Ainakaan en ole samanlainen nenän varttani pitkin muita ihmisiä tuijottava narttu, kuten useat täälläkin tapaamani tytöt ja myös jotkut pojat. Vaikka kyllä niitä mukavia poikkeuksiakin on!

Tulevaisuuden suunnitelmani? Palata Suomeen, käydä pääsykokeissa, toivoa että pääsen kouluun ja hankkia töitä. Jos en pääse opiskelemaan tänäkään syksynä minnekkään, niin haen tänne Madridiin opiskelemaan ja/tai töihin. Tiedän todellakin mitä haluan ja se on asua täällä. Asua, opiskella tai työskennellä täällä. Mutta yksi asia mitä en enää tee on se, etten enää ikinä lähde au pairiksi. Vaikka nämä 7kk ovatkin olleet opettavaisia ja mukavia, niin siihen sekaan mahtuu niin paljon kaikkea kamalaa ahdistusta, etten halua sitä enää kokea. Ja kaikki se ahdistus johtuu todellakin vain minusta, muilla ihmisillä ei ole siihen ollut mitään osuutta. Tai ehkä vähäsen. Joillakin. Nimeltämainitsemattomilla Elviksen kaltaisilla ihmisillä. Ehkä. :D

Nyt lähden hakemaan vanhempaa tyttöstä kielikoulusta ja sitten hengailen hänen kanssaan koko lopun illan kaksin kotona. Katsotaan mitä tästä tulee, varmaa on että huomenna klo 10.10 istun Finnairin koneessa ja itken sitä, että renkaat irtoavat tästä mahtavasta maasta..

The most painful goodbyes are the ones that are never said and never explained

Viikonloppu oli ja meni ja tänään onkin sitten jo päivä uusi. Sanotaanko, että fiilikset vaihteli aika tiuhaan viikonloppuna ja nyt voisin vähän avata teille mitä tarkoitan:

Lauantaina lähdin Julian luokse valmistautumaan iltaa varten, sillä hänelläkin oli talo tyhjänä aivan kuten minullakin. Hänen host-äitinsä oli luvannut, että minä saisin mennä heille, jos vain emme tuhoa taloa ja kutsu sitten ketään muita pitämään bileitä. Julia kun on kertonut minusta aika paljonkin juttuja host vanhemmilleen ja he kyllä tietävät miten hyviä ystäviä olemme tuon sekopään kanssa, niin en oikeastaan ihmetellyt että host äiti ehdotti tuommoista. Ja mukavaahan meillä olikin Julian kanssa!

Juulia & Alien <3

Kävimme läheisessä ostoskeskuksessa shoppailemassa, tai no lähinnä kiertelemässä kauppoja. Julia meni edeltä ja minä raahauduin zombina perässä, sillä perjantai oli vielä kirkkaana mielessä ja koska aamulla oli tullut hengailtua reipas tunti ulkona jutellen ennen kotiin lähtöä baaritutun kanssa, niin olin hieman väsynyt. Untakin olin tosiaan saanut sen pari tuntia. Oli silti hauska jutella Julian kanssa pitkästä aikaa ihan kaksin, sillä emme ole viime aikoina kovin useasti nähneet toisiamme.

Julian kotiin päästyämme hän valmisti minulle herkkuillallisen ja sen jälkeen alkoi se itse meikkaus ja vaatteiden vaihto. Illan paras facebook tilapäivitys tulee tässä: "Ei p*rkele vodkapullo hukassa" ja illan paras filosofinen kommentti: "tää on tärkee, mielestäni, jos vodkapullo on hukassa nii sit ollaan kaikki aika hukassa, paitsi että ollaan kyllä ihan hukassa vaikka vodkapullo ei olekkaan enää hukassa." Julia - The TVS (Tilapäivitysten Virallinen Sabotoija).

Metromatka oli hupaisa, sillä join elämäni ensimmäistä kertaa Gin Tonicia, ja voin sanoa etten kyllä juo kyseistä litkua enää ikinä uudelleen. Kamalaa myrykkyä! Koska olimme hieman myöhässä sovitusta aikataulusta, menimme suoraan Guzman el Buenolle, jossa olimme kuin olimmekin ensimmäisinä. Sieltä matka jatkui Catsiin, kun koko porukka oli kasassa.

Ovella tarkistettiin laukut, jonka olimme kyllä osanneet arvata. Hupaisinta kuitenkin oli, ettei Tollo portsari löytänyt Julian vodkapulloa laukustani, vaikka kopeloi sitä varmaan pari minuuttia. Hänhän ei saa tonkia laukkua, vain katsoa sisään, mutta koska vodkapullo oli piilotettu näppärästi kenkääni ja koska sen päällä oli kaulahuivini, niin miesparka joutui vain kopeloimaan laukkua. Ihmettelin tosin sitä, miksei hän löytänyt edes energiajuomaani, vaikka se pyöri laukun pohjalla aivan suojattomana. Anyway, sisään päästiin eikä mitään otettu pois!

Ilta meni sitten tanssilattialla. Oli kyllä ihan ihmeellistä musiikkia, vaikka yleensä Catsissä tosiaan tunnistan melkein kaikki musiikit, niin nyt täytyy kyllä sanoa, että aina välillä katsoin Juliaa ihmeissäni, että mikä renkutus tämä nyt sitten on. Mukavaa oli aina siihen asti, kunnes jalkani teki tenän, sillä olinhan jo bilettänyt yhden illan samoilla kengillä. Onneksi se tapahtui kuitenkin vasta viiden aikoihin, joten ainoastaan tunnin verran istuskelin penkeillä.

Sunnuntai päivä meni koomatessa ja iltaa odotellessa. Sen verran kävin päivällä Madridissa, että törmäsin Juliaan Solin asemalla ja sain häneltä laukkuni, joka oli jäänyt hänen luokseen. Sieltä palasin kotiin, söin ja lähdin sitten kohti Solia jossa törmäsin vuorostani Juuliaan, joka koko edellisen päivän oli maannu kotonaan sairaana. Nyt hän sentään pääsi ylös sängystä ja lähti mukaani Santiago Bernabeulle. Oli kyllä ihan mahtavaa! Ostin stadionin edestä huivin, jossa lukee "Gracias Papá por hacerme guapo, listo y siempre... MADRIDISTA" eli suomeksi: "Kiitos isä että teit minusta komean (minun tapauksessa kauniin), älykkään ja aina... MADRIDISTAN". Minun oli aivan pakko saada tuo huivi ja kun se maksoi vain 10€ niin tottakai se lähti mukaani!

Julia & yo <3

Itse pelihän oli ihan mahtava. Istuimme melko huonoilla paikoilla, mutta se ei pilannut fiilistäni, sillä vieressäni istui ihan söpö Madridin kannattaja. Lisäksi huomasin selvästi, kuinka minun ja Sergio Ramoksen välillä lenteli kipunoita niinkin pitkästä välimatkasta huolimatta ;D Pelihän loppui 1-1, mutta ihan sama! Varmaa on, että vielä joskus menen katsomaan toisen ja kolmannenkin pelin!

Pelin jälkeen suuntasimme syömään ja sieltä metrolle, jossa Julia odotteli. Saatoimme Juulian Moncloaan ja palasimme itse Solille ja otimme suunnaksi Palacen. Kerrankin menin sinne ihan selvinpäin. Ja hauskaa oli siitäkin huolimatta! Ei toki ihan niin hauskaa kuin perjantaina, mutta kumminkin.

Aamulla metroasemmalla sain sitten kokea karmivan tilanteen, kun kallis HTC:ni varastettiin. Se on nyt jonkin hijo de putan kynsissä. En voi muuta sanoa kuin että harmittaa ihan vietävästi. Se kännykkä oli minulle kultaakin tärkeämpi ja siellä oli tosiaan ihan kaikki. Ja se oli myös ensimmäinen ikinä itse ostamani puhelin, joten harmittaa sekin, että ne 345€ meni ihan taivaan tuuliin. Eikä eilinen päivä muutenkaan ollut kovin hehkeä, kun huomasin että Elvis elää ja hän toi minut kotiin mustalla Peugeotilla. No, sille asialle en voi muuta kuin nauraa.

Kaksi työpäivää jäljellä, tämä ja huominen. Kauhean haikeata. Äskön minulta lähti ensimmäinen laukku jo kohti Suomea, kun kuriiripalvelu kävi hakemassa laukun Málagaan ja sieltä kohti Lammia. Nyt olen vain siivoillut ja tappanut aikaa koneella, että pian olisi jo ilta ja tämä päivä olisi ohi. Näin kiireesti en haluaisi Suomeen JOS minulla olisi puhelin. Nyt haluan vain sen uuden puhelimen, mikä tarkoittaa sitä, että minun on mentävä Suomeen.

Mutta nyt, hyvää tiistai päivää teille kaikille! Kuka teistä keksisi aikakoneen, millä pääsisin takaisin perjantai iltaan Palacessa ja sen jälkeen maanantai aamuun Solin metrolle? Tämän päivityksen otsikko nimittäin on liian totta...

Ah, gravity - thou art a heartless bitch.

Mun pidennetty viikonloppuni on tällä hetkellä puolivälissään, joten ajattelin tulla päivittään kuulumisia. Niitä onkin varsinkin perjantain osalta jonkin verran :D

Torstaina lähdin käymään Madridissa moikkaamassa Juliaa, joka ei nykyään enää käy kovin usein siellä, joten kun tilaisuus tulee, niin tottakai olen messissä. Sitä paitsi kun tässä muutenkin käy aika vähiin hänenkin kanssaan, niin jätän potkujenkin uhalla pyykkien silittämisen suosiolla seuraavaan päivään ja lähden ottamaan aurinkoa Solille siskoni kanssa. Solilla sitä tuli sitten törmäiltyä muihinkin "tuttuihin" kun näin siellä bulgarialaiset miehet, jotka jo aikaisemmin olivat yrittäneet tehdä tuttavuutta kanssani, kun istuin suihkulähteellä Juulian kanssa. Kyllä tämä kaupunki on pieni!

Ilta meni oikeastaan yllättävänkin mukavasti, sillä tytöillä oli rullaluistelua minkä jälkeen heillä olikin hirmuisesti läksyjä. Minä siis lähinnä vain hengailin mukana ja autoin vanhempia asentamaan uutta jääkaappia ja pyykinpesukonetta, jotka tulivat viimeinkin. Nyt pääsen taas pesemään pyykkiä tiistaina ja keskiviikkona, jippii (?). Illallisen aikaan B veti minut olohuoneeseen kattamaan pöytää kanssaan ja hienosti sen saimmekin katettua, B kun päästi taiteelliset lahjansa valloilleen. Hän myös kirjoitti minulle kirjeen, jossa hän kirjoitti suunnilleen näin: "Tannia, you are the best au pair I ever had. Sometimes you are so beautiful and sometimes you are so intelligent. I love you so much, B." Teki mieli kysyä mitä tuo "sometimes" tarkoittaa, mutta jätin kysymättä, kun melkein kyyneleet tulivat silmiin tuon kirjeen takia!

Perjantai aamukin oli yllättävän hyvä. Minun ei tarvinnut tapella lasten kanssa aamupalasta tai vaatteiden laitosta, vaan kummatkin söivät ja pukeutuivat erittäin nätisti. Minulla ei ole mitään hajua, tietävätkö lapset että lähden torstaina, mutta ainakin he ovat käyttäytyneet erittäin kiltisti viime päivien aikana. Saatuani tytöt kouluun, säntäsin itse myös ulos ja kohti juna-asemaa, sillä minulla oli treffit parin suomalaisen kaunottaren kanssa Solilla kello kymmeneltä. Nämä mainitut naiset ovat blogini lukijoita, mikä lämmittää minun mieltäni kovasti, sillä on mukava huomata, että blogistani on ensinnäkin hyötyä Madridissa matkaileville ihmisille ja toiseksi taisin saada pari uutta mahtavaa kaveria :) Kiitos siis naiset!

Iltapäivällä jatkoin shoppailua Juulian kanssa. Minulle itselleni ei jäänyt käteen muutakuin uusi vihreä toppi ja matkalaukku, minkä otan mukaan lentokoneeseen torstaina, kun tuo isompi kapsäkki lähtee tiistaina tai keskiviikkona kohti Malagaa ja sieltä Suomeen. Kotiin päästyäni täällä oli jo vanhemmat jotka olivat tulleet aikaisemmin töistään ja he pakkailivat laukkuja viikonloppua varten. Minun iltani menikin sitten pyykkejä silitellessä, kaupoissa käydessä sekä tietenkin iltaan valmistautumisessa, sillä olimme päättäneet, että lähdetään ulos, kun kerrankin on näin oiva mahdollisuus.

Julia oli kerrankin ajoissa Solilla, kun saavuin sinne kahtakymmentä vaille kaksitoista. Otimme samantien metron Moncloalle, jossa Juulia liittyi seuraamme. Täytyy sanoa, että kyllä bileiltaan vain kuuluu olennaisena osana tuo metroajelu, kun silloin kuunnellaan musiikkia ja jutellaan ja aiheutetaan hämmennystä suomenkielellä.

Jäimme jossain vaiheessa metrosta pois Operalla ja lähdimme etsimään flaijereita Palaceen. Kävellessämme kohti Solia hetken matkaa törmäsin Joy Eslavan flaijereiden jakajaan, jonka kanssa meillä on syksystä asti ollut pientä flirttiä. Nyt en ole nähnyt häntä joulun jälkeen, koska emme ole hengailleet Joyn lähellä laisinkaan, mutta viime yönä törmäsin häneen sattumalta. Siinä vaiheessa tuntui, että tästä tulee hyvä ilta! Palacessa se asia myös varmistui, sillä paikka oli täynnä nuoria, eikä niitä vanhempia ihmisiä, keitä siellä on aina lauantaisin. Tosin, kyllä sinne pari vähän vanhempaakin herrasmiestä oli eksynyt.

Minä ja Juulia seilasimme vessan ja tanssilattian väliä, kunnes kävimme ulkona hieman jäähdyttelemässä. Sieltä palatessamme Julia sanoi nähneensä suomitytöt eikä ehtinyt kulua varmaan edes minuuttia, kun he löysivät minut ja Juulian. Loppu yö menikin sitten heidän kanssaan tanssien, paitsi että ei siinä ihan niin käynyt. Olin nimittäin jo pidemmän aikaa huomioinut erään raitapaidan ja puoli viideltä sanoin Juulialle että haluaisin tanssia hänen kanssaan. Juulia leikki amorin apulaista ja kävi sanomassa tälle miehelle, että haluaisin tanssia hänen kanssaan, kielloistani huolimatta. No, sanotaanko vaikka niin että vihainen en ole Juulialle, että hän teki näin ihanan ystävän palveluksen, minulla nimittäin oli erittäin onnistunut loppuilta.

Nyt olen vain hengaillut ja yrittänyt siivoilla tätä huonetta. Olen tänään kuitenkin saannut vain aikaiseksi silitettyä pyykit. Kohta pitäisi kuitenkin olla jo valmis ja lähteä Julian luokse valmistautumaan tätä iltaa varten. Suuntana on Cats ja meitä on taas isompi suomiporukka lähdössä sinne. Katsotaan mitä tämä ilta tuo tullessaan, jos ainakin vähemmän kompurointia ja kaatumisia kuin mitä viimeyönä. Jos nukkuisi enemmän ja paremmin niin jalatkin varmaan kantaisivat koko yön :D

Make your smile change the world - but don't let the world change your smile

Hähää!! Nyt on liput Real Madrid - Malaga peliin tulevana sunnuntaina!! Olen niin onnellinen, että vihdoin ja viimein pääsen todellakin Santiago Bernabeulle seuraamaan maailman parhaan joukkueen peliä!

Mun jalkapallo hypetykseni alkoi vuonna 2008 kun oli EM-kisat. Sitä ennen en todellakaan seurannut futista, mutta minun ei tosiaan tarvinnut kuin vilkaista Espanjan peliä ja kun näin Sergio Ramoksen, niin olin samantien myyty. Nyt pääsen näkemään hänet ilmi elävänä Bernabeun nurmella ja minä todellakin toivon että hän ei sitten istu koko peliä penkillä!!

Mukaan sunnuntaina lähtee Juulia, joten ihan yksin minun ei tarvitse sentään mennä. Ihan kyllä mahtava päätös tiedossa tälle seitsemälle kuukaudelle, mitä olen Espanjassa viettänyt. Toivon, ettei tämä jää ainokaiseksi Real Madridin peliksi, jota pääsen elämäni aikana katsomaan paikan päälle.

Tänään on edessä toiseksi viimeinen työpäivä tällä viikolla. Sitten on neljän päivän vapaa ja sen jälkeen kaksi päivää töitä ja torstaina sitten lento kotiin. On kyllä juuri niin minun tuuriani, että juuri kun olen lähdössä, kaikki vanhat tutut soittelevat pitkän tauon jälkeen, mikä tekee oloni surulliseksi, koska en haluaisi palatakkaan Suomeen. Sitten kuuntelen Coldplayn ja Rihannan Princess of China biisin ja katselen junan ikkunasta ulos ja yritän painaa kaikki ihanat hetket mieleeni, etten unohtaisi niitä.

Viime aikoina olen myös miettinyt blogini tulevaisuutta. Se nyt on ihan varmaa, että jos jatkan kirjottelua, se jatkuu jollain toisella nimellä kuin "Madrid y Yo", mutta tulisinko saamaan samalla tavalla lukijoita kuin nyt? Olen muuten hämmentynyt, miten paljon teitä on riittänyt aina Yhdysvaltoja ja Australiaa myöten. Tuskin kaikki lukijani ovat edes suomenkielisiä, mutta silti suurin osa jaksaa näköjään päivityksestä toiseen palata lukemaan höpinöitäni. Alunperinhän kirjotin vain itselleni päiväkirjatyyppisesti enkä välittänyt siitä, minkälaisia kommentteja sain, mutta nyt kun blogiani on luettu melkein 10 000 kertaa, niin pakko myöntää, että olen hieman ajatellut mitä tänne kirjoitan ja jättänyt ne kaikista raaimmat jutut sitten facebook chättiin kavereiden luettavaksi.

Nyt kuitenkin on aika palata töihin ja toiseksi viimeiseen työpäivään tällä viikolla. Hauskaa loppuviikkoa kaikille ihanille lukijoille <3

You know you had fun when you can't tell your parents what you did.

Love this song <3 Tulee hyvä fiilis aina ku kuuntelee :D

Viikko ja kolme päivää. Vastahan se oli kaksi viikkoa ja kolme päivää! En tosiaan tiedä pitäisikö olla iloinen vai surullinen lähdöstä, kaikkea on meinaan tapahtunut lyhyessä ajassa.

Gugga <3

Perjantaina saatuani lapset kouluun jäin kotiin hengailemaan, sillä olin vakaasti päättänyt, etten lähde Madridiin. Lisäksi kun pyykinpesukone oli mennyt rikki, niin ajattelin että joudun varmaan pyykkäämään käsin, mutta host äiti sanoikin, että "älä koske pyykkeihin". Niimpä minulla oli aika tylsä aamupäivä eikä iltakaan ollut sen hehkeämpi. Perjantaisin kun vanhemmat tulevat jo aikaisemmin koulusta, niin nytkin he olivat jo vähän ennen neljää kotona. Isä sai pyykinpesukoneen toimimaan jollain tavalla ja äiti käski minua pitämään näppini erossa siitä, sillä siitä oli yläkansi aivan irti ja sitä pitää nyt manuaalisesti hoitaa. Äiti laittoi jotain pyykkejä koneeseen ja sanoin, että kun kone on valmis, en saa tehdä niille mitään.

Lopulta kahtakymmentä vaille viisi vanhemmat lähtivät hakemaan tyttäriään koulusta. "See ya, Tanja", sanoi host äiti lähtiessään ja todella oletin että kun kello löisi viisi yli viisi, ulko-ovi pamahtaisi auki ja sieltä tulisi koko konkkaronkka takaisin kotiin. Olin siis keittiössä jo valmiina ottamaan heitä vastaan, mutta oven käydessä, sisään astelikin vain isä joka höpisi jotain että aina hän unohtaa jotain ja säntäsi etsimään lastenhuoneesta kirjoja. Hän oli nimittäin lähdössä Barcelonaan M:n kanssa jollekin koulun järjestämälle retkelle. Hän koppasi mukaansa vielä takin, ennen kuin poistui ovesta ulos. Ei ehtinyt tosin kulua minuuttiakaan kun hän jo aukaisi sen uudelleen ja manasi huonoa muistiaan vielä toistamiseen ja haki kännykkänsä olohuoneesta. Ovella hän kääntyi vielä kysymään että haluaisinko sittenkin lähteä heidän mukaansa Barcelonaan, mutta vastasin että taidan pysytellä Madridissa, joka sentään voittaa La Ligankin tänä vuonna. Isä näytti minulle kieltään ja toivotti sitten hyvät viikonloput.

Julia <3

Koska muita perheen jäseniä ei kuulunut kotiin, minä istuin tietokoneella ja luin Da Vincin Koodia. Lopulta kymmentä vaille kymmenen äiti soittaa minulle, että he ovat B:n kanssa menossa naapurissa sijaitsevaan mäkkäriin syömään ja että haluaisinko liittyä seuraan. Koska en ollut vielä ehtinyt tekemään iltaruokaa itselleni, niin puin päälleni ja lähdin mäkkäriin. Täytyy sanoa, että mieluummin olen semmoisissa paikoissa kavereiden kanssa kuin perheen kanssa, johon kuuluu ruoasta kiukutteleva pikkutyttö. Koko paikka oli nimittäin täynnä hyvännäkösiä Valdelasfuentesilaisia nuoria, jotka olivat tulleet aloittelemaan iltaansa mäkkiin. Vieläkin ihmettelen miten täällä mäkeissä tarjoillaan olutta.
Kotona olimme yhdeltätoista, mikä tarkoitti sitä että autoin kauppakassien tyhjentämisessä ja menin sitten nukkumaan. "Rankka" päivä, voin kertoa!

Lauantaina tapasimme Solilla yhdeltä Juuuulioiden kanssa. Siitä otimme ensiksi suunnaksi el Corte Inglesin ja sen jälkeen Gran Víalla sijaitsevan Dian. Sieltä herkkueväiden kanssa lähdimme kävelemään kohti Retiroa, jossa oli sopivasti porukkaa nauttimassa kauniista lauantaista. Raivasimme tilaa piknikillemme yhdeltä nurmikkopläntiltä ja aloimmme nautiskella mekin päivästä.

Piknikin jälkeen lähdimme kohti Solia hieman mutkien kautta. Ensin piti käydä Gran Vían mäkissä vessassa, sitten menimme Callaolle, josta lähimme kohti Solia kiertäen muutamia vaatekauppoja. Minun haaviini jäi 3€ punainen bolero sekä 4€ pilottilasit Shanasta. El Corte Inglesistä mukaan tuli myös alottelujuomat iltaa varten.

Pikaisen kotona käymisen jälkeen palasin Solille, jossa jo Juulia odotteli. Julia tuli melkein sovittuun aikaan, joten pääsimme lähtemään liikkeelle. Metromatka meni mukavasti, kiertelimme siellä sun täällä, kunnes lopulta otimme Solin kautta metron Reina Brujan metroasemalle. Discoon ei ollut kovin pitkä jono, mutta koska meillä kaikilla oli kova vessahätä odottelu tuntui tuskalta. Lopulta emme edes päässeet sisään, koska Juulia huijasi meitä, ettei hänellä ollut henkkareita mukana ja se meni meihin kuin väärä raha. Niimpä kun Juulian huijaus paljastui, me olimme toisina jonossa ja Julia sai kamalan kohtauksen. Niimpä portsarit käskivät meidän tekemään uuden kierroksen jonossa. Päätimme kuitenkin olla menemättä koko paikkaan ja suuntasimme lyhyen matkan Discoteca Palaceen.

Juulia <3

Tuntui upealta olla Palacessa pitkästä aikaa! Lauantai-illat tosin ovat juuri niitä huonoimpia päiviä mennä sinne, kun siellä on todella vanhaa porukkaa, mutta ainakin joku meistä löysi ihan nuortakin seuraa. Minä ja Juulia saimme melkein koko illan väistellä vanhoja miehiä jotka tulivat tanssimaan kanssamme, mutta lähempänä kuutta minä sain seuraa ihan mukavanoloisesta miehestä, jonka jo aikaisemmin olin tavannut baaritiskillä ja vaihtanut hänen kanssaan pari sanaa. Niinhän siinä lopulta kävi, että kun Palace meni kiinni, saatoimme miehen kanssa Juulian Solille ja lähdimme sitten kävelylle. Koko päivä meni hänen kanssaan ja sanotaanko että en aivan kaiken aikaa nauttinut olostani. Kotona olin vasta lähempänä viittä.

Gova meno!!

Tänään menin Solille odottelemaan Juuliaa ja ottamaan aurinkoa. El Corte Inglesistä kävimme ostamassa pikkunaposteltavaa ja istuimme sitten suihkulähteelle ottamaan aurinkoa. Kauvaa ei saatu istua rauhassa, kun viereen istui kaksi bulgarialaista miestä ja hehän tietysti aloittivat jutun. Jossain vaiheessa toinen heistä nostettiin kuitenkin poliisiauton kyytiin, joten hänestä pääsimme eroon.

Nyt olisi vielä viisi tuntia töitä ja sitten jäljellä on enää kolme työpäivää tällä viikolla ja kaksi ensi viikolla. Nähtäväksi jää, miten selviän näistä jäljellä olevista kuudesta työpäivästä, toivottavasti kunnialla. Huomenna pääsen sentään taas Madridiin vähän kiertelemään matkamuisto kauppoja ja ostamaan Real Madrid krääsää itselleni. Vaikka Real Madridin tavarat eivät koskaan ole krääsää!!

You can never make the same mistake twice. Because the second time you make it, its not a mistake, its a choice

Onpas kyllä ollut aikamoinen viikko ja vielä olisi yksi työpäivä jäljellä. Kaiken kaikkiaan niitä ei tosiaan ole enää kuin 7 jäljellä, mahdollisesti 8. Tasan kahden viikon päästä loikoilen jo omassa sängyssä ja todennäköisesti katselen telkkaria, mahdollista myös on että nukun jo takapuoli homeessa lentouupumustani pois. Tai ehkä itken että olen Suomessa enkä Madridissa. Tai ehkä olen vielä niin ulkona kaikesta lennon jäljiltä, etten tajua mistään mitään. Totuus iskee siinä tapauksessa vasta ehkä seuraavana päivänä, tai sitä seuraavana.

Anyway, tätäkin viikkoa voi sitten muistella lämmöllä kun olen palannut Suomeen. Olen joka päivä ollut Madridissa tyttöjen kanssa ottamassa aurinkoa Solin suihkulähteellä. Joka päivä olemme myös käyneet ostamassa mansikat El Corte Inglesistä ja nautiskelleet sitten niitä. Neljän päivän saldona on punaiset posket sekä nenä ja tietysti myös rintakehä ja toinen olkapää. Meikäläinen kun palaa turhan helposti!

Tänään minun ei pitänyt mennä käymään Madridissa, mutta koska pyykinpesukone on hajonnut ja koska silitettäviä vaatteita oli jopa huimat viisi paitaa, niin ajattelin että voisin kuitenkin mennä tappamaan aikaa Solille. Niimpä laitoin Juulialle viestiä, että jaksaisiko hän vielä tänäänkin lähteä kanssani ja ilokseni sain myöntävän vastauksen. Menin Madridiin kahdeksitoista, mutta Juulia antoi odotuttaa itseään puolisen tuntia, mutta hänellä oli siihen kyllä ihan hyvä syy.

Niimpä minä istuskelin yksinäni Solin ensimmäisellä suihkulähteellä ja katselin ohimeneviä ihmisiä. Pari luokkaretkellä ollutta ryhmää käveli ohitseni, samoin kuin parit papparaiset, jotka tuntuvat olevan turhankin kiinnostuneita minusta. Ei sillä, ei mulla mitään niitä vanhuksia vastaan ole, mutta joskus heidän katseensa ovat vähän turhan häiritseviä!
Jossain vaiheessa havahduin siihen, kun tajuan Super Marion seisovan edessäni peukut pystyssä. Kohotin hänelle omat peukkuni, jolloin hän ehdotti, että ottaisimme kuvan yhdessä. Aloin vain pudistella päätäni, ja tässä vaiheessa meinasin jo kuolla nauruun tilanteen koomisuuden takia, sillä tajusin että moni ympärillä ollut ihminen oli seurannut tilannetta sivusta ja heitäkin nauratti. "Guapa" Super Mario vain sanoi ennen kuin lähti jatkamaan matkaansa.

Onneksi Juulia tuli puolen tunnin päästä kuten oli luvannutkin. Kävimme ostamassa mansikat ja palasimme samaan paikkaan syömään niitä, mutta loppu ei mennytkään sitten suunnitelmien mukaan. Sain nimittäin host äidiltäni viestin, missä hän kysyi olenko kotona, sillä nuorempi tytöistä oli sairastunut koulussa. Manasin huonoa tuuriani ja laitoin takaisin viestin, että olen tunnin päästä kotona ja voin aivan mielelläni olla tytön seurassa lopun päivän. Loppujen lopuksi B lähti kuitenkin isänsä kanssa illalla katsomaan Disney On Ice jäätapahtumaa Madridiin, joten ei hän tainnut niin kipeä ollakkaan. Kyllä, pienellä katkeruudella tätä nyt kirjoitan, mutta pari tuntia vapaa-aikaani sinne tai tänne, eikös niin?

Olen kyllä niin onnellinen, että enää pari tuntia tätä päivää jäljellä ja sitten on jo perjantai! Koska perjantain jälkeen tulee aina lauantai ja se meinaa vapaata! Lauantaina jos on hyvä keli menemme piknikille Juuuuuuulioiden kanssa. Jos ei niin sitten varmaan menemme La Gavialle, yllätys yllätys :D Joka tapauksessa illalla menemme ulos mansikkabileisiin, jotka ovat Reina Brujassa, eli Kuningatar Noidassa näin vapaasti suomennettuna. Mansikkabileet ovat varmasti juuri sitä mitä nyt tarvitsen, sillä sen verran on rankka viikko takana. Mutta jotenkin se vain helpottaa kun ajattelee, että kahden viikon päästä voin ainakin hetken aikaa maata reporankana sängyssä eikä todellakaan tarvitse ajatella yhtään mitään!

Huomisen missio on tehdä AMK haut ja varmaan bongailla hottiksia naapureita parvekkeelta samalla kun otan aurinkoa. Huomenna nimittäin en mene Madridiin, ellei herra X soita ja halua tavata. Niin ei tule käymään, joten hyvällä omalla tunnolla voin huomenna istua auringossa, sitten kun se keskipäivän jälkeen alkaa paistaa parvekkeelle. Tähän loppuun muistan nyt vielä toivottaa hyvää naistenpäivää kaikille ihanille naisille! Ihan ansaitusti meille on oma päivä kalenterissa!

I don't want to be your whole life... just your favorit part!

Miten yksi yö voi muuttaa mielen ihan täydellisesti? Nimittäin, nyt tekisin mitä vain, jos voisin alle kolmen viikon päästä sittenkin jäädä tänne. Ärsyttää, vaikka päälimmäisenä tällä hetkellä onkin aivan mahtava fiilis! Mutta ärsyttää siis siksi, että olen yrittänyt tehdä kaikkeni, jotta palaisin Suomeen sillä fiiliksellä että "jes! Olen taas täällä, wuuhuu!" Mutta nyt pahoin pelkään, että palaan Suomeen semmoisella fiiliksellä, että itken ja itken ja itken, että jätän tänne paljon muutakin kuin Madridin, Julian ja Juulian.

No joka tapauksessa eilinen päivä ja viime yö oli mahtavia. Juulian kanssa herätettiin Julia uuteen päivään ja olimme jopa vähän yli kaksi jo La Gavialla. Alunperin meidän tosiaan piti mennä piknikille, mutta nyt on ollut vähän pilvinen ja kolea viikonloppu, joten piknik siirtyi toiseen kertaan. Aika turha reissuhan se oli La Gavialle, koska en saanut sieltä sitä mitä menin etsimään, mutta pääasia että meillä kolmella oli mukavaa! Varsinkin metro matkat näiden naisten kanssa on jotain aivan muuta kuin tylsiä. Pääsevätpähän espanjalaiset ainakin kuulemaan kaunista ja erittäin monotonista suomea, jos ei muuta :D

Suomenruotsalainen ja australialainen <3 Tää kuva on vaan
niin mahtava etten kestä :D

La Gavialta päästyäni silittelin vaatteet, joita en ollut aamulla pystynyt silittämään koska ne olivat olleet vielä märkiä. Ja nyt jos joku ihmettelee, miksi minä lauantaina silitän pyykkiä vaikka juuri edellisessä postauksessa vaahtosin vapaa-ajan tärkeydestä ja ettei silloin tehdä töitä, niin teen sen tosiaan vain siksi, ettei maanantaina ole sitten mitään silitettävää kun se on jo hoidettu pois alta. Huomenna voin siis hyvällä omalla tunnolla käydä kielikoulussa ja sen jälkeen lataamassa lisää saldoa kännykkääni ja ostamassa uuden puuterin, koska edellisen hukkasin viime yönä lahjakkaasti jonnekin Macumban syövereihin.
Pyykkien silittelyn jälkeen ei enää ollut aikaa päiväunille, joten aloin samantien valmistautua iltaa varten.

Juulia oli jo Solilla, kun saavuin sinne kaksikymmentä yli yksitoista. Aloitimme samantien lippujen maalaamisen toistemme poskiin. Metrossa La Gavialle tai sieltä pois päin olimme sopineet, että illalla esittäisimme muun maalaisia, joten minun poskeeni syntyi Ruotsin lippu, Juulian poskeen Australian lippu (joka oli muuten älyttömän vaikea maalata kasvomaaleilla!!) ja Julian poskeen Hollannin lippu. Ohi kulkeneet ihmiset pällistelivät kyllä silmät lautasina meitä kolmea, kun jammailimme Julian puhelimen soittaman musiikin tahdissa, sekoittelimme alottelujuomia ja maalailimme lippuja. Alottelujuomista sen verran, että The Special One #4 oli kyllä hyvää! Ehkä parasta mitä olemme tehneet :D

Kun lopulta olimme valmiit, huomasimme että Jenni ja Tiina olivat olleet "odottamassa" meitä aivan puoli metriä paksun kiviseinän toisella puolella. Tytöt olivat lähteneet jo aikaisin liikenteeseen ja ainakin heillä vaikutti olevan hauskaa. Erosimme melkein samantien, sillä työt suuntasivat Catsiin ja me lähdimme metroajelulle. Villi Karamelli Primark ja Cava Mercadona Gavia pisti meidän päät kyllä metrossa sekasin, joten oli hyvä lähteä kohti Chamartinia ja Macumbaa.

Chamartinin metroasemalla meitä tuli vastaan jätkäporukka, jotka eivät millään voineet olla paljon vanhempia kuin 16-17 vuotiaita. Espanjalaisista on kauhean vaikea sanoa, siis pojista, tytöistä näkee heti samantien minkä ikäisiä he ovat. Joka tapauksessa sain ihailijan ainakin yhdestä heistä, ja kun tivasin pojan ikää, en saanut mitään vastausta. Pojat jäivät asemalle hengailemaan kun me lähdimme joidenkin tyttöjen kanssa etsimään Macumbaa. Lopulta se löytyikin ja paikalla oli aivan älytön jono. Se oli useita kymmeniä metrejä pitkä, mutta onneksi liikkui suhteellisen nopeasti.

Aikaisemmin illalla minulle oli soittanut tuttu ehkä neljän kuukauden takaa ja hänelle kerroin olevani illalla Macumbassa. Niimpä ehdin olla ehkä kymmenisen minuuttia Macumbassa sisällä Julian ja Juulian kanssa, kun tämä mies jo löysi minut tanssilattialta. Oli aika suuri hämmennys, sillä en ollut nähnyt häntä useaan kuukauteen, mutta jutellut silloin tällöin puhelimessa. En siis tunnistanut häntä heti, mutta hän kyllä tunnisti minut. Ei siinä mitään, koko yö menikin sitten hänen seurassaan tanssien ja jutellen. Ja hän on myös syy, miksi minusta tuntuu että Suomeen palaaminen on sittenkin virhe.

Macumbasta voin sanoa sen verran, että ehdottomasti kokeilun arvoinen paikka! Ja se nousi ehkä samantien minun suosikkilistani kärkeen. Tai ainakin jaetulle ykkössijalle. Jos käytte Madridissa, niin menkää Macumbaan, siellä on valtavasti espanjalaisia nuoria, rento meininki, tilaa tanssia ja muutenkin paikka on erittäin miellyttävä. Musiikista en valitettavasti osaa sanoa paljon mitään, sillä vietin aika paljon aikaa ulkona ja sen ajan mitä olin sisällä, keskityin johonkin aivan muuhun kuin musiikkiin, mutta sen muistan ja tiedän että musiikki on kuitenkin tanssittavaa. Tulee siellä tuttujakin biisejä, mutta suurimmaksi osaksi musiikki taitaa olla jotain never heard kamaa. Musiikin suhteen suosittelen ennemmin Catsiä, mutta kaikki muu on kyllä paremmin Macumbassa!

Kamala ajatella, että minulla on enää kaksi viikonloppua jäljellä! Onneksi se viimeinen viikonloppu on todennäköisesti neljän päivän pituinen, sillä veikkaan että minun viikonloppuni alkaa silloinkin taas perjantaina, jos perhe lähtee taas mökilleen. Maanantai 19. päivä on nimittäin isänpäivä ja samalla vapaapäivä, joten viimeisellä viikolla minulla on vain tiistai ja keskiviikko töitä. Minun laskujen mukaan siis enää vain 11 työpäivää jäljellä. Nyt on niin ristiriitaiset fiilikset tästä, ettei ole tosikaan. Ehkäpä menen syömään suklaata tähän masennukseen ja odottamaan puhelimen soittoa, itse kun en tosiaan voi soittaa kenellekkään kun ei ole saldoa ja Phone Houset eivät ole sunnuntaisin auki. Älkää hankkiko Happy Movil -liittymää, halvempiakin liittymiä nimittäin on!

Good decisions come from experience, and experience comes from bad decisions

Täydellinen au pair? No juu, en todellakaan ole! En edes lähellä sitä. Onko semmoista käsitettä edes olemassa kuin "täydellinen au pair"?

Ainakin jotkut tuntemani au pairit pääsevät aika lähelle tuota täydellisyyttä, mutta minä en sitä ole. Mikä edes tekee au pairista täydellisen? Jos minulta kysytään, niin osaan vastata vain oman kokemuksen kautta, sillä tiedän mitkä ominaisuudet minussa eivät todellakaan tue käsitettä "täydellinen".

Ensinnäkin olen kamalan huono muistamaan mitään. Joudun aina kirjoittamaan kaiken ylös, jos haluan muistaa jotain. Minulla on muistivihkossa tälläkin hetkellä ylhäällä useampia sivuja merkintöjä, mitä pitäisi muistaa tehdä tai sanoa. Esimerkiksi viikko-ohjelma, joka on joka viikko aivan samanlainen, on minulla ylhäällä, koska muuten unohdan sen. Joka aamu katson mikä on tämän päivän ohjelma, onko minulla lasten enkun tunneille viemistä vai kenties rullaluistelua. Ja koska pesen tämän talouden pyykit päivittäin, saattaa mennä viikkokin ennen kuin muistan sanoa host äitille, että huuhteluaine on muuten loppu. Pieniä asioita, mutta pelkkä muistamattomuus tekee minusta ei-niin-täydellisen-au-pairin.

Toiseksi, kun minulla on vapaa-aika, se todellakin on minun vapaa-aikaani! Silloin minulla ei ole mitään velvollisuuksia lapsia kohtaan. Toki olen edelleen osa tätä perhettä, eli perheen jäsen, joka esimerkiksi tyjentää tiskikoneen, jos se sattuu olemaan sopivasti valmis tai autan pöydän siivoamisessa ruokailun jälkeen JOS olen itse osallistunut ruokailuun. Mutta lasten kanssa leikkiminen tai heidän viihdyttäminen muulla tavoin ei kuulu työhöni silloin kun minulla on vapaa-aikaa. Viikonloppuisin siis saatan hyvällä omalla tunnolla istua koneen ääressä samaan aikaan kun host äiti tekee toisen lapsen kanssa läksyjä enkä silloin ole velvoitettu leikittämään toista lasta. Ja teen tämän vielä hyvällä omalla tunnolla, sillä voin kertoa, että kyllä se vapaa-aika vaan on tarpeellista ihan mielenterveydenkin kannalta. Toki asioista voidaan sopia, mutta olen kuullut että jotkut au pairit todellakin leikkivät lasten kanssa myös vapaa-ajallaan, mikä tekee heistä parempia au paireja, kuin mitä itse olen.

Kolmanneksi, minulla ei ole minkäänlaista koulutusta lastenhoidosta. Kokemuksen kautta lähdin au pairiksi ja sillä olen selvinnyt kohtalaisen hyvin. Tenkkapoo tuleekin sitten silloin, kun lapsi kolhii itsensä sen verran pahasti, etten osaa kuin hyssyttää itkevää lasta. Aika nopeasti kännykkä nousee silloin korvalle ja soitto host äitille on ainut, mihin pystyn. En todellakaan tiedä, mitä tehdä jos lapsi aukaisee huulensa tai satuttaa olkapäänsä kaatuessaan. Näin on tapahtunut minulle viimeisen kolmen viikon sisään ja lapset ovat edelleen hengissä, eli olen kuitenkin hoitanut asiat suhteellisen hyvin. Täydellinen au pair olisi varmasti hoitanut asiat paremmin, mutta minäkin tein parhaani ja parempaan en pysty.

Siinä kolme ominaisuutta, jotka tukevat vastaväitettäni tuohon naurettavaan väitteeseen että olisin täydellinen au pair. Eikä kai kukaan oletakkaan että olen täydellinen au pair, riittää että olen riittävän hyvä. Ja ainakin siihen nähden, ettei perhe ole valittanut työstäni kertaakaan, taidan olla riittävän hyvä au pair heille. Tosin, kädessäni näkyy vieläkin haaleasti B:n kirjoitus "Tannia you are the best au pair ever! You are beautiful and I love you". Se viesti todella lämmitti sydäntä, vaikka valhehan se olikin. B:llä ei edes ole ketään kehen verrata, minä kun olen tämän perheen ensimmäinen ja viimeinen au pair. Ja viimeinen sen takia, että perheen taloudenhoitaja palaa äitiyslomalta tilalleni, en siis sen takia, että perhe olisi saanut samantien tarpeekseen au paireista :D

On minulla toki varmasti hyviäkin ominaisuuksia kuten nyt esimerkiksi se, että opin virheistäni. En todellakaan tee uutta virhettä uudestaan, sillä otan opikseni. Lasten kanssa eläminen ja heidän hoitaminen on täynnä haasteita, joista joko selvitään tai sitten niistä selvitään hieman heikommin. Minä olen yrittänyt keksiä, miten saisin tuon nuorimmaisen syömään aamupalansa nopeasti ja kiltisti, vielä en ole onnistunut, mutta ainakaan sen syömiseen ei enää mene tuhottomasti aikaa. Lisäksi lapset ovat oppineet englantia, mikä oli tärkein tavoite ja syy miksi tänne tulin. Olen siis ainakin jossain onnistunut.

2 viikkoa ja 5 päivää jäljellä. Ette uskokkaan miten haikealta se tuntuu. Aranjuezista lähteminen ei ollut laisinkaan vaikeata, tämä sen sijaan todellakin on sitä. Minulla on vielä perheen läksiäislahjat ostamatta, mutta tiedän jo mitä heille ostaa. Jos edellisen perheen lapsille oli vaikea keksiä mitään, niin nyt tiedän täydellisesti mitä ostan tytöille, sillä tunnen heidät paljon paremmin kuin edellisen perheen lapset. En kuitenkaan vielä paljasta mitä aijon ostaa tytöille vaan kerron sen sitten kun olen jo ostanut lahjat.

Olen niin iloinen, että matkalaukku ongelmani on pois pyyhitty! Tänään olen pakkaillut laukkua ja todennut, että en todellakaan olisi saanut kaikkea mahtumaan yhteen laukkuun. Kiitos siis mielettömästi Ismolle!! <3 Nyt tarvii vain käydä ostamassa toinen laukku, jonka vien sitten mukanani lentokoneeseen :) Sitä asiaa en kuitenkaan pohdi vielä sen tarkemmin, vaan tänään olisi tarkoitus suunnata piknikille Retiroon jos tuo aurinko suostuisi paistamaan! Ei sinne kukaan halua jäätymään mennä. Vähän pahoin pelkään että piknik siirtyy johonkin toiseen päivään ja tänään on suuntana taas La Gavia, josta minulla on kyllä ostettavaa, koska en tiedä ehdinkö enää käymään siellä jäljellä olevien päivien aikana. Ja illalla sitten Macumba. Minä varmaan leikin ruotsalaista tänään illalla, mutta se jää nähtäväksi ja kerron siitä enemmän jos sen toteutan :D

Tällä päivityksellä ei ollut muuta pointtia kuin se, että hieman epätäydellisempikin persoonsa voi lähteä au pairiksi ja selvitä siitä kiitettävin arvosanoin. Kannattaa kuitenkin miettiä, että haluaako sitä leikkiä alle 20 vuotiaana kotiäitiä vai ei. Tämä nyt oli kuitenkin minun tapani viettää välivuosi ja ainakin sain paljon uusia kokemuksia ja tiedän todellakin sen, etten hanki lapsia vielä piiiitkään aikaan jos koskaan. Never say never, mutta melkein voisin jo sanoa että ei ikinä :D

You know what's beautiful? Read the first word

Kuinka moni nainen kosi eilen karkauspäivänä mielitiettyään? Minä ainakin olisin käyttänyt eilisen päivän hyödykseni, jos vain olisi ollut joku jota kosia. Ei vais, miksi naiset saisivat kosia vain kerran neljässä vuodessa? Eiköhän se nykypäivänä ole niin että kumpi tahansa saa kosia. Mutta mitenkäs sitten sen hamekankaan kanssa, jos tuleekin kieltävä vastaus jonain muuna päivänä kuin karkauspäivänä, hmm?

Hitsin pitsi, tänään tajusin että minulla on tasan kolme viikkoa siihen kun lähden täältä. Juuri nyt täällä on niin ihanan kesäistä, ettei mitenkään hatsituttaisi tulla Suomen kylmään talveen, joka tuntuu siellä nyt riehuvan pahimmillaan. Täällä on tällä hetkellä lämmintä päivästä toiseen vähintään 15 astetta ja suurimmaksi osaksi aurinko pääsee paistamaan pilvettömältä taivaalta (joskus välillä joku pilvenhattara pääsee vuorten yli tänne syvänteeseen). Madrid sijaitsee erittäin otollisella paikalla ja täällä todella ON lämmin, kun ilma ei periaatteessa pääse vuorten takia vaihtumaan ja lämpö myöskään karkaamaan. Voin vain kuvitella miten tukalan kuuma täällä on kesäisin niissä yli 40 asteen helteissä!

Eilen oltiin Juulian kanssa Solilla ottamassa aurinkoa ja syömässä mansikoita, jotka eivät todellakaan ole yhtä hyviä kuin Suomessa. Oli kuitenkin mukava istuskella Solin suihkulähteellä aina siihen asti kunnes Madridin nuoret kokoontuivat protestoimaan säästöjä vastaan. Rauhallinen mielenilmaus se onneksi oli, eikä siitä koitunut meillekkään mitään vaaraa, muuten kuin ehkä korville, kovaa ääntä nuoret nimittäin pitivät.

Kukahan keksisi minulle työpaikan kesäksi? Sellainen joka mielellään voisi palkata mut jo huhtikuusta alkaen, koska kotona kökkiminen ei ole sitä mitä haluan. Harrastin sitä jo viime keväänä/kesänä aivan tarpeeksi. Ainoastaan lintsi on ilmoittanut että kiitos mutta ei kiitos, kaikki muut 10 paikkaa joihin olen hakenut ovat pitäneet hiljaiseloa.

Minä tässä elättelen pientä toivetta, että jäisin taas viikonlopuksi yksin kotiin. Host äitillä on tänään synttärit, mutta en tiedä juhlivatko he niitä täällä vai jossain muualla. Sen verran pieni on meidän asunto, että ei tänne kovin montaa vierasta mahdu, hyvä jos aamuisin mahdumme me viisi samaan aikaan keittiöön. Viikonlopulle minulla ei tosin ole sen suurempia suunnitelmia kuin piknik Retirossa tytteleiden kanssa ja ehkä jotain kauppojen kiertelyä ja jos jaksaa niin sitten lauantaina illalla ulos todennäköisesti Macumbaan. Kuinka moni muistaa sen Serranon Perhe jakson, jossa Diego kävi vähän ulkona Fitin ja Santin kanssa ja kotiin tullessaan huusi pienessä pilvessä Mocumbaa? Veikkaan että nyt on kyse samasta discosta, vaikka tosin tuo Serranon Perheen disco taitaa olla ihan kuvitteellinen. Viimeisten kolmen viikon aikana pitäisi muuten varmaan kiertää niitäkin paikkoja, missä Serranon Perhettä on kuvattu ja käydä katsomassa sitä taloa, joka toimii ulkoota päin Serranoiden talona.

Minua on taas puraissut joku ihme lukutoukka. Olen lukenut Da Vinci Koodin kolme kertaa viimeisen neljän kuukauden aikana ja siinä välissä myös Murtamattoman Linnakkeen, jonka sain Julialta lainaan. Nyt todellakin odotan, että pääsen taas Suomeen ja kirjastoon lainailemaan kirjoja. Jos ei sitä työpaikkaa ala pikkuhiljaa kuulumaan, niin sittenhän ei haittaa ollenkaan että minua vetävät kirjat puoleensa. Ja toinen asia tällä hetkellä mitä tykkään tehdä on tanssia! Olen kuullut niin paljon hyviä tanssibiisejä viimeisen 6 kuukauden aikana, että minulla on koko ajan musiikit päällä kun olen koneella tai istun junassa ja kännykkäni todella on täynnä pelkkää tanssimusaa. Sen takia haluaisinkin sinne Macumbaan lauantaina, tanssimaan, mutta en todellakaan tiedä jaksanko koska tämän flunssan takia en ole kohta kahteen viikkoon nukkunut kunnon yöunia ja olen siis todella väsynyt kaiken aikaa. Noo, jos sitä Suomessa taas parantuisi!

Hyvää maaliskuun alkua nyt kaikille! Minun horoskooppi lupaa minulle menestystä jos vaan jaksan olla innostunut niiden asioiden suhteen, mitä haluan viedä eteenpäin, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Maaliskuussa on se hyvä puoli, että kevät saapuu Suomeen, Formulat alkaa ja Jääkiekon MM kisoihinkaan ei ole enää pitkä aika!! Nyt kun La Ligan mestaruus on jo melkein varmasti Real Madridin hyppysissä ja kausi siis jo aivan lopuillaan, niin todellakin odotan formuloita ja lätkää :D Ennen kaikkea formuloita, sillä niitä saa sentää seurata taas marraskuulle asti! Harmi että avaus kilpailu Australiassa ajetaan parin viikon päästä, eli vielä en isän kanssa pääse niitä katsomaan, mutta seuraavan osakilpailun näenkin sitten jo kotisohvalta. Go Räkä, Go Nico!! :D