Unless your name is Google, stop acting like you know everything

Ihan mun lempi biisini tällä hetkellä <3 Nauttikaa samalla kun lueskelette :)

Anteeksi, että tässä on nyt ollut "hieman" pidempi tauko päivitysten välillä. Syy siihen on tämä pitkä sairasteluni, jonka aikana en todellakaan ole tehnyt muuta kuin nukkunut ja tarkistanut sähköpostini. Todella, viime viikolla en töitä tehnyt päivänkään vertaa, ja siitä kuuluu isokiitos tälle ihanalle host perheelleni, joka antoi minun levätä. En vielä tälläkään viikolla ole täysin kunnossa ollut, sillä toisella korvalla en ole kuullut yhtään mitään ja edelleen kivistää kurkkua. Antibiootit on siitä hauskoja kavereita, että ne ainakin joihinkin kolotuksiin auttaa, mutta tänään kun on ensimmäinen päivä ilman niitä, tuntuu että tauti on tulossa takaisin.

Viime viikko meni siis täysin eristyksistä ulkomaailmasta. Tällä viikolla olen sentään vähän päässyt ylös sängystä ja tehnyt työni niinkuin kuuluu. Tänään kävin itseasiassa kysymässä Ventura Rodriguezilla sijaitsevasta kielikoulusta kurssia ja täyttelinkin paperit siinä toivossa, että kurssi alkaisi nyt tammikuussa. Mutta eipäs alakkaan kuin vasta helmikuun 20. päivä! Ketuttaa, koska olisi ollut kiva saada jotain tekemistä päivisin, että nämä jäljellä olevat 11vk menisivät nopeammin.

Minulla on tosiaan jäljellä tätä au pair elämää 11vk, tai oikeammin 10vk ja kolme työpäivää. Se tekee 53 työpäivää. Kyllä vain, minulla on jo aamukampa. Se johtuu siitä, että Suomessa käydessäni minulla tuli aivan kamala ikävä sinne. Nyt kun olen täällä, ajattelen vain ja ainoastaan Suomea, kaiken aikaa ja koko ajan. Oikeastaan eilen oli tunnin pituinen tauko siitä, kun en ajatellut Suomea kertaakaan ja se johtui siitä, että tytöillä oli uusi rullaluistelun opettaja, joka oli älyttömän komea espanjalainen mies. Mutta hänkin vei ajatukseni pois tosiaan vain sen tunnin ajaksi, minkä istuskelin kylmällä kiviportaalla ja odottelin että tyttöjen tunti saataisiin päätökseen.

Minulla on oikeastaan ikävä kaikkea Suomessa. Ennen kaikkea perhettäni, mutta myös omaa sänkyä, omaa huonetta, kotiruokaa ja tietysti ystäviä ja Tarmoa. Älkää nyt käsittäkö väärin: kyllä minulla täälläkin on oma sänky, oma huone, saan kotiruokaa (tietysti espanjalaisten käsitys ruoasta on jotain ihan erilaista kuin minun käsitykseni ruoasta) ja minulla on täällä myös paljon ihania, rakkaita ystäviä. Minulla vain on ihan kamala ikävä sitä kaikkea, ja nyt olen tosiaan itselleni luvannut, että kun reilun 10vk:n päästä pääsen takaisin Suomeen, en hetkeen halua sieltä pois, vaikka kuinka pännisi. Enkä ainakaan lennä mihinkään sillä sitä inhoan yli kaiken.

En ole koskaan aikaisemmin kokenut koti-ikävää, mutta tällä hetkellä oloni on todella kurja. Onneksi nämä edellä mainitut rakkaat ystäväni täällä ovat jo luvanneet järjestää minulle ohjelmaa, että unohtaisin hetkeksi Suomen. Esimerkiksi tänä viikonloppuna, jos vain en kipeämmäksi tule, menen Julian kanssa katsomaan futista johonkin baariin ja sen jälkeen lähdemme Tiinan ja Jennin matkaan kohti Discoteca Catsiä, jossa tytöt olivat viimeviikonloppuna ja jutuista päätellen rakastuivat paikkaan. Minulla on omat ennakkoluuloni, mutta annan nyt tytöille edes mahdollisuuden piristää itseäni. En minäkään jaksa kaiken aikaa olla naama norsun... niin, juuri sillä. Kyllä te tiedätte millä.

On muuten ollut hauska seurata tätä blogini lukijatilastoa. Vaikka nyttenkään en ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään, niin silti täällä kävi tänä hiljaisena aikana melkein 100 lukijaa. Yhtenä päivänä, siis yhtenä ainoana päivänä teitä kävi 101 lukemassa tarinoitani TAI sitten se oli vain äitini, joka yhden päivän aikana tarkisti 101 kertaa, olenko jo päivittänyt uutta postausta :D Mutta siis iloinen olen kuitenkin, että minulla riittää lukijoita. Ja nyt tosiaan, jos teillä on jotain postaus toiveita, niin heitelkää toki ilmaan *pop pop pop* ja silleen. Yritän niitä toteutella, jos niitä siis tulee!