Tu eres tonto si no te vas

Jos viime viikonloppu oli mahtava, niin ei viimeyökään kovin paljon huonommaksi jäänyt. Tällä hetkellä toivoisin, että joku voisi kääntää kelloja sen verran taaksepäin, että pääsisin takaisin tanssilattialle <3

Eilen iltapäivällä Julia lähetti minulle viestiä: "Olisko tänä iltana juhlimaan lähtijöitä?" eikä tuollaisesta viestistä voi yksinkertaisesti kieltäytyä! Aloimme samantien suunnittelemaan lähtöä ja loppujen lopuksi, useiden mutkien kautta, minä saavuin Madridiin varttia vaille kymmeneltä. Ulos tullessani metrotunnelista minua oli vastassa mies, joka osoittautui erittäin hyödylliseksi, sillä hänen avullaan löysin hostellin, jonka olimme varanneet vain kaksi ja puoli tuntia aikaisemmin. Hostellin ulko-ovella mies pyysi puhelinnumeroani ja kysyi, voisimmeko joskus mennä ulos "tietysti vain kavereina". "Tottakai, mutta tosiaan vain kavereina, koska minulla on poikaystävä." Juu, katsellaan mitä tästä taas seuraa vai seuraako mitään!

Söpö huone, tyksin!

Joka tapauksessa kirjauduin sitten sisälle erittäin ihanaan ja viihtyisään kahden hengen huoneeseen ja laittauduin valmiiksi iltaa varten. Tunnin päästä saapuivat myös Julia sekä Tiina, jotka olivat törmänneet toisiinsa Gran Vian metroasemalla. Olin juuri hetkeä aikaisemmin lukenut huoneen seinältä, että huoneisiin ei saa tuoda kavereita tai alkoholijuomia enää kello kymmenen jälkeen, mutta niin vain Tiina livahti sisään. Tosin, respassa oli silloin mies, joka jo minun tullessani oli alkanut samantien flirttailemaan, joten ehkä hän katsoi läpisormien tämän kerran koska ei raaskinut kaunista Tiinaa heittää uloskaan. Julia alkoi samantien laittautua iltaa varten ja minä autoin häntä kihartelemaan hiukset. Taisin polttaa sormieni lisäksi myös Julian korvan, mutta koko syytä en ota itselleni vaan osa syy kuuluu Tinto de Veranolle ja Sangrialle, joita olin ehtinyt hörppiä.

Joyssa oltiin polvet verillä!

Pääsimme lähtemään ulos vasta puoli yhden-yhden välillä, mutta toisaalta täällähän se on melkein vielä jopa aikaista! Otimme Gran Víalla metron Operalle, koska noissa tappokoroissa en todellakaan lähde kävelemään. Sain silti jo ensimmäisen kosketuksen maanpintaan heti liukuportaissa, kun kompastuin ja kaaduin enkä vieläkään ymmärrä mitä siinä kävi. Muistan vain mustan hetken ja seuraavassa sekunnissa olin maassa, polvet verillä (huomatkaa monikko!) ja käsi kipeänä. No, onneksi minulla oli ihanat naiset mukanani, jotka naurunpuuskasta selvittyään auttoivat minut ensimmäisen kerran sen illan aikana ylös omille jaloilleni.

Operalla otimme suunnaksi Joy Eslavan, johon meidän piti mennä jo edellisellä kerralla. Saimme flaijerit, joiden avulla pääsimme ilmaisiksi sisään, mutta jo ovella törmäsimme tämäntasoisen paikan karuun ongelmaan: laukut tarkistettiin! Siinä meni siis vaivalla mukaan pakattu vesipullollinen Tinto de Veranoa, josta olimme jo kuitenkin metrolla ehtineet hieman hörppiä, hups! Baaritiskillä törmäsimme toiseen ongelmaan: yksi drinkki (tässä tapauksessa Rommikola) maksoi 11 euroa! Kolmas ongelma ja ärsyyntymisen aihe oli huono musiikki, joka siellä soi.. Neljäs oli se, että tanssilattialla ei juuri ollut porukkaa, ja muutenkin paikan asiakaskunta oli sellaista +30 vuotiaita ja viides ongelma oli että emme todellakaan tykänneet paikasta! Niimpä juomat juotuamme vaihdoimme sukkelasti paikkaa ja koska jo viime kerralla Discoteca Palacio vaikutti erittäin hyvältä, menimme sinne.

Sisäänpääsy oli eilen illalla joskus kahden aikaan 10 euroa, joka sisälsi kaksi ilmaista juomaa, ei siis kovin paha hinta! Ja kun laskeuduimme rappuset alas, niin portsareiden sanaan pystyi luottamaan, sillä tanssilattialla oli paljon enemmän väkeä, kuin mitä Joy:ssa oli ollut. Ensimmäiset juomat olivat tutut ja turvalliset Rommikolat. Kohta löysimme itsemme tanssilattialta, josta sain pian raahata kummatkin tytöt vessaan, sillä he olivat jo onnistuneet saamaan kavaljeerit. Eipä silti, toisten juomien jälkeen, jotka olivat jotkut hyvät, keltaiset sekoitukset, minäkin sain jo hieman seuraa. Ensin tämä mies sai nostaa minut ylös lattialta kahdesti, kun kaatusin jalkojen petettyä altani ja sen jälkeen hän raahasi minut pöytään kaulailemaan kanssaan. Itse kun pidin silmät kiinni melkein kaiken aikaa, en oikeastaan nähnyt, minkänäköisen miehen kanssa oikein olin tanssinut, mutta jälkeenpäin sain kuulla miehen olleen ruma ja aivan liian vanha..

Discoteca Palacio es mucho mas mejor!

Niimpä Tiina ja Julia pelastivat minut, mutta samantien kimpussani oli sitten thaimaalainen mies (kuulemma) joka myös tykkäsi enemmän kaulailla kanssani kuin tanssia kanssani.. Sain kuitenkin raahattua itseni tanssilattialle tanssimaan Tiinan kanssa, mutta ei tämä minun mieheni jättänyt minua rauhaan. Onneksi Julia tuli kohta luokseni ja toi iloisen yllätyksen mukanaan, sillä mies, joka oli jo edellisellä kerralla tanssinut kanssani, oli myös nyt paikalla. Hän oli löytänyt Julian ja Julia oli samantien lähtenyt tuomaan häntä minun luokseni. En oikein tiedä, oliko hän iloinen vai ei nähdessään minut, mutta minä hyökkäsin hänen kaulaansa samantien halaamaan häntä. Joka tapauksessa tanssimme, suutelimme ja juttelimme koko lopun ajan. Julia oli tähän mennessä sanonut jokaiselle miehelle että: "No besos", mutta tämän miehen kohdalla hän ei enää kieltänyt meitä suutelemasta. Ja olen oikeastaan todella iloinen siitä :D

Hyvän yön suukko komealta mieheltä on aina ihana saada. Harmi vain, että olin tuossa vaiheessa jo niin hyvässä kunnossa, että halusin vain nukkumaan..

Palasimme ihanalle hotellillemme ja saimme nukkua upeasti pari tuntia, ennen kuin piti herätä, laittautua valmiiksi ja checkata ittemme ulos! Kiertelimme Julian kanssa Madridia, kävimme syömässä aamupalaa ja vain kulutimme aikaa. Ja mikäs sitä oli kuluttaessa, kun oli Espanjan kansallispäivä, komeita poliiseja oli paljon liikkeellä ja lämpöäkin kivasti 34 astetta!


Eli, mitä taas opimme tästä extempore bileillasta Madridissa? Sen, että Joy Eslava on huono paikka, olen suudellut vampyyrejä, olen ehkä ihastunut ja että Madridissa on ihanan halpoja hostelleja :D En kyllä taas tiedä, et pitäiskö sitä olla ylpeä ittestään vai vaan hakata päätänsä seinään ja itkeä, kuinka typeriä asioita sitä voikaan tehdä... Mutta tämähän on vain elämää, toivottavasti kukaan ei ole pahastunut näistä postauksistani :D