Nothing is always absolutely so.

Se on IsabelLA!! 

Varoitus! Tämä blogipäivitys saattaa sisältää kohtauksia, jotka saattavat olla haitallisia totisemmille lukijoille (mikä siis tarkoittaa, että tämä on kirjoitettu kieliposkella ja pilke silmäkulmassa.) Tämä on siis täysin sensuroimaton versio, koska en todellakaan jaksa kirjoittaa kaikille, mitä olen kokenut ja toisaalta, tähän iltaan on pakko palata joskus myöhemmin, koska niin hauskaa minulla oli! Tämä päivitys on siis lähinnä tarkoitettu vain minulle itselleni ja matkaseuralaisilleni muistin virkistämiseksi, ei niinkään lukijoiden miellyttämiseksi. Mutta onnea silti, jos jaksat lukea loppuun asti ja kiitos mielenkiinnosta! :D


Lauantaina otin junan kohti Solia jossa tapasin Julian, pienen etsiskelyn jälkeen. Meillä oli aluksi tarkoitus odottaa Tiinaa Solilla, jotta mensimme kaikki yhdessä Annalle, joka majotti meidät luokseen, mutta Anna olikin antanut luvan tulla jo aikaisemmin, joten otimme metron, joka veisi meidät oikealle asemalle. Madridin metro on minusta erittäin selkeä, mikä onneksi helpottaa kovasti suunnistusta ympäri kaupunkia. Jotenkin on todella turvallinen olo, että vaikka olisin kovassakin humalassa, niin löytäisin silti perille! Ja tosiaan, siitähän tuolla metrolla matkustaminen on kivaa, että lippu maksaa sen vähän päälle euron ja sillä voit matkustaa ihan minne tahansa ja tehdä niin monta vaihtoa, kuin mahdollista.

Mitähän tässä mahtaa tapahtua?

Anna oli meitä asemallaan vastassa, ja me suuntasimme sitten kaikki yhdessä samantien ruokakauppaan ostamaan seuraavaksi päiväksi aamupalaa. Kaupasta kävelimme noin viisi minuuttia Annan kämppään, johon minä rakastuin samantien!! Se on aivan ihanan iso, valoisa ja siisti ja nyt kai voin paljastaa, että ensi keväänä aijon hakea Madridiin opiskelemaan ja samalla toivoisin saavani huoneen tuosta Annan asunnosta!

Laitoimme patjat iltaa varten valmiiksi olohuoneen lattialle ja kun Tiina soitti olevansa metroasemalla, niin lähdimme kiireen vilkkaa häntä vastaan. Samalla kävimme kaupassa ostamassa juomat iltaa varten. En todellakaan voi lakata ihmettelemästä viinipullojen hintoja. Ihanaa nähdä hyvän pullon alapuolella hintalappu jossa lukee "1,33€", "2,50€" tai "4,85"!! Ostimme Julian kanssa puokkiin kermaliköörin (ei raaskittu Baileysia ostaa, vaikka se ihan parasta onkin) sekä Tinto de Veranon. Palasimme takaisin Annan asunnolle mutta vain hetkeksi, sillä meillä alkoi olla jo hoppu Madridiin.

Otimme bussin, joka vei meidät melko lähelle Solia. Rakastan Solin kauppoja, sillä siellä on niin ihania vaatteita, kenkiä ja vaikka mitä ja HALVALLA! Löysin itselleni korkokengät jotka kustansivat 20€. Samoista kengistä Suomessa olisin varmasti saannut pulittaa ainakin puolet enemmän! Löysimme myös toisesta kaupasta Julialle aivan ihanan mekon! Voin varmaan siis ottaa hieman kunniaa siitä, että Julia näyttää hyvältä, kun minä sen mekon bongasinkin :D

Joka tapauksessa kiertelimme vielä pari kauppaa, ennen kuin Julia lähti katsomaan oopperaa ja me muut suuntasimme vielä laukkukauppaan ja sen jälkeen mäkkäriin. Löysimme itsemme myös Palacio Realin puistosta, josta lähdimme sitten Juliaa vastaan. Ennen kuin palasimme Annalle, otimme metron Lavapiesiin, jossa kävimme syömässä ihanan intialaisen aterian. En ollut aikaisemmin syönyt intialaista ruokaa, mutta hyvää, joskin melko tulista, se oli!! Eli uudestaan on pakko päästä ja pian!

Annalla laittauduimmekin sitten iltaa varten. Kello oli yhtäkkiä jo 12, ja jos aikaisemmin illalla oli väsyttänyt, niin siihen mennessä se väsymys oli kadonnut aivan täysin! Tosin, olihan siinä jo nautittu kermalikööriä, jonka sainkin juoda melkein yksin, kun Julia tyrkkäsi oman lasinsa minulle, sekä sitä viiniä, jonka jaoimme Tiinan ja Julian kanssa. Ja kivasti onnistuivat myös minun kiharat, jotka Anna minulle teki omilla kuumarullillaan, kiitos vielä niistä <3

Näin kauniit naisia minulla oli matkassa <3

Bussilla suuntasimme (ilmeisesti?) Gran Víalle josta kävelimme Operalle(?). Meitä ei olisi haluttanut maksaa sisäänpääsymaksua, mutta koska emme löytäneet niitä flaijereiden jakajia, niin kävelimme sitten ovelle, jossa maksoimme 12€(?) jotta pääsimme Discoteca Palacioon(?). Ei kyllä naurattanut siinä vaiheessa, kun astuimme ovesta sisään ja tanssilattia näytti olevan täynnä +35 vuotiaita ihmisiä ja lavalla lantiotaan keikutti joku artisti, joka ei osannut edes laulaa. No, onneksi Anna kysyi portsarilta/järjestysmieheltä, että ei kai koko ilta ole samanlaista, niin hän vakuutti meille, että tämä artisti lopettaisi aivan justiinsa.

Reippaasti siis kävelimme tiskille ja tilasimme kolme rommikolaa ja Tiinalle jonkin hieman erilaisen drinkin, jotka sisältyivät tuohon 12€ pääsymaksuun. Istuimme alas ja jäimme juttelemaan ja ottamaan valokuvia ja ennen kaikkea odottamaan, että paikalle alkaisi valua meidän ikäisiä ihmisiä ja musiikki olisi tanssittavampaa. Kauvaa sitä ei onneksi tarvinnut odotella, sillä jo joskus yhden aikaan ovista alkoi lappaa nuorempaa väkeä. Toisaalta, kun nyt jälkikäteen miettii, niin mehän olimme aikaisin liikkeellä!

Tanssilattiakin alkoi kutsua, kun vanhempi väki poistui sieltä. Huomasin tässä vaiheessa rakkaussuhteeni kenkiini alkavan rakoilemaan, sillä ensinnäkään nuilla kengillä ei paljon liikahdella ilman tukea ja varsinkaan silloin, kun pää alkaa olemaan jo sekaisin. Onneksi minulla oli kuitenkin kolme ihanaa naista, joista pystyin ottamaan tarpeen tullen tukea.

Pian istuimme kaikki neljä alas hetkeksi lepuuttamaan jalkojamme. Kun musiikki oli sellaista, jota en koskaan ollut kuullutkaan (kuten Maria Maria, siis mitääh??), niin kyllästyin ja lähdin vessaan. Sain kuitenkin kaikki mukaani, joten yksin ei sinnekkään tarvinnut mennä. Sitä paitsi näillä neideillä oli jano (kuten myös minulla), joten oli aika ottaa esiin eväät, jotka jo Annalla olimme pakanneet mukaan juomapulloihin. Ahtauduimme siis samaan vessaan kaikki neljä ja naatiskelimme Tinto de Veranoa ja kermalikööriä vesipulloista!

Kun astuin ulos vessasta ja jäin odottamaan muita vessan ulkopuolelle, luokseni käveli kaksi miestä. Heistä vanhempi alkoi jutella minulle englanniksi ja kyselemään mitä teen Madridissa yms. Onneksi kuitenkin myös se toinen, nuorempi ja paremman näköinen aukaisi myös suunsa ja hänen kanssaan oli mukava jutella. Hämärästi kuulin, kuinka Anna huusi minulle hetken päästä että "Tanja! Tässä ei saa jutella!" ja myöhemmin sain Julialta kuulla, että turvamies oli käynyt Annalle sanomassa että "Sun pitää sanoa tuolle sinun kaverillesi, että tuossa portaiden edessä ei saa seisoskella" ja Anna oli sitten huutanut Julian vessasta avukseen.

Mojito, sí sí sí sí! :D

Palasimme tanssilattialle nelistään, mutta kauvan emme todellakaan tanssineet nelistään. Huomasin nimittäin jo hetken päästä tanssivani jonkun nahkatakkisen espanjalaisen miehen kanssa, joka tunki kieltään kurkkuuni. Ja kohta tajusin myös sen, että Julia tunki kätensä suidemme väliin ja huusi "NO BESOS!" Arvatkaa tehosiko se? Ei, mutta toisaalta, minullakin järki sanoi koko ajan, että ei näin. Sitä paitsi, en ole varmaan koskaan suudellut yhtä pahanmakuista miestä!

Julia, te quiero siempre <3

Julia repi minut istumaan kanssaan tyhjään pöytään, ja onneksi tämä minun mieheni ei seurannut perässä. Julian mies sen sijaan seurasi, mutta onneksi pöydässä ei ollut hänelle tilaa, joten hän jäi seisoskelemaan pöydän viereen. Aloimme jutella Julian kanssa äsköisestä ja samalla halailimme toisiamme kovasti, jotta saisimme hänen miehensä poistumaan. Meidän halailu ei kuitenkaan tainnut tuottaa toivottua tulosta sillä kun vilkaisin hetken päästä ylöspäin, pöydän ääressä oli neljä nuorta miestä, jotka tuijottelivat meitä aika kiinnostuneen oloisina. Ja kun otin kännykkäni esille jotta ottaisin minusta ja Juliasta yhteiskuvan, yksi miehistä nappasi kännykkäni ja otti meistä erittäin avuliaasti kuvan.

Päätimme lähteä Julian kanssa kiertämään pientä Palaciota ja kohta löysimme VIP-alueen, jossa oli tosiaan mukavan pehmeät sohvat ja nauhat, ettei sinne voisi mennä. Nauhat eivät olleet kiinni, joten istuimme hetken mielijohteesta Julian kanssa sohvalle. Samantien meitä tuli häätämään yksi turvamies, joten nousimme aika pettyneen oloisina ylös. Kun olin jo astumassa alas sieltä korokkeelta, niin turvamies nappasi minua kädestä kiinni ja sanoi minulle, että hän voi ottaa kuvan meistä, jos haluamme. Palasimme siis vielä sohvalle ja saimme ikuistettua senkin hetken!

Tiina ja Anna löytyivät tanssilattialta, jossa hetken aikaa pyörimme, mutta päätimme sitten lähteä pois (en yhtään tiedä/muista miksi, koska minulla ainakin oli hauskaa!) Kapusimme siis portaat ylös ja astuimme ulos kylmään Madridin yöhön. Saimme kävellä hetken aikaa, kunnes löysimme erään flaijereiden jakajan. Mies vei meidät baariinsa, jossa meitä odotti alkudrinkit (älkää kysykö mikä se oli..) ja koska olimme maksaneet 6€ siitä että pääsimme sisään, siihen hintaan kuului myös Mojito sekä Rommikola. Aloitimme Mojitoilla ja tanssahdeltuamme hetken, jatkoimme Rommikolalla ja taas tanssimme. Paikka oli sen verran pieni, että juotuamme juomamme, lähdimme suuntaamaan pois päin ja osa syy miksi poistuimme oli myös se, että paikka alkoi menemään kiinni.

Palasimme Discoteca Palacioon, jonne pääsimme sisään kädessämme olevilla leimoilla ilmaisiksi. Vessakäynnin jälkeen suuntasimme tanssilattialle, jossa emme taaskaan saaneet kauvaa tanssia nelistään, kun jo jokaisella meistä oli joku tanssikaverina. Tämän kertainen kavaljeerini oli aika hauskan oloinen ja näköinen kiharapää. Hän osasi tanssia, mutta minulta meinasivat koko ajan mennä jalat alta. Onneksi hän piteli minua pystyssä! Hän myös alkoi hetken kuluttua tunkea kieltään syvälle kurkkuuni ja jostain ilmestyi taas Julia, joka kielsi miestä suutelemasta minua. Mies lupasi pelkästään halailevansa minua, mutta kauvaa se lupaus ei pitänyt.

VIP-alue!

Kohta huomasin miehen taluttavan minua pois tanssilattialta ja hän vei minut istumaan tyhjään pöytään. Hän puheli ummet ja lammet, pyysi puhelinnumeroani ja halusi minun myös lähtevän mukaansa sinä yönä. Sanotaanko vaikka näin, että olisin varmaan lähtenytkin, jos Julia, Anna ja Tiina eivät olisi tulleet paikalle. He olivat kuulemma etsineet minua joka paikasta, eivätkä olleet olleet yllättyneitä, että löysivät minut jonkun miehen seurasta.. Julia sai miehen lopulta puhuttua päästämään minut menemään, sillä tytöt olivat päättäneet, että nyt lähdetään kotiin. Emme kuitenkaan ihan niin pian lähteneetkään, sillä eksyimme vielä tanssilattialle sieltä tulleen hyvän biisin siivittäminä, mutta se oli virhe, sillä se pahan makuinen mies löysi minut sieltä. Tämä edellinen mies oli tunkenut suuhuni purkkaa, joten olin hetkeksi saanut sen pahan maun pois suustani, mutta sitä iloa ei kauvaa tosiaan kestänyt. Tanssimme, tai ehkä suutelimme siis tämän miehen kanssa, kunnes sain järkeni takaisin ja revin Tiinan, Julian ja Annan pois lattialta ja suuntasin tiemme portaisiin.

Ulkona emme kauvas päässeet, kun tytöt löysivät kaupan, joka oli auki. Heillä oli nälkä, joten he menivät sisälle kauppaan. Minua ei huvittanut mennä sinne, joten jäin ulos odottamaan. Viimeisin tanssikaverini oli lähtenyt ilmeisesti peräämme, sillä hän löysi minut ulkoota ja nappasi minut haliinsa. Hän kysyi, mihin olin menossa ja vastasin, että nukkumaan, koska minua väsytti kamalasti. Mies painoi pääni rintakehäänsä vasten ja alkoi leperrellä korvaani, kuinka hänen asuntonsa olisi varmasti paljon lähempänä kuin minun kotini. En jaksanut vastata hänelle mitään, mutta siinä samassa kuulin Julian äänen kun hän kysyi "Missä Tanja muuten on?" Sitten hän tuli erottamaan meitä toisistamme ja alkoi raahata minua kohti Solin metroa. Mies lähti sinnikkäästi jatkamaan samaa matkaa kanssamme ja kävelikin aina metroasemalle asti. Onneksi hän ei sentään metroon asti tullut.

Löysimme itsemme Annan kotoota seitsemän aikaan aamulla. Menimme melkolailla suoraan nukkumaan ja minä heräsinkin sitten jo yhdeltätoista syömään. Juliakin heräili samoihin aikoihin, joten me sitten kaksin söimme aamupalaa. Herättelimme jossain vaiheessa myös Tiinan ja Annan sekä hänen kämppiksensä. Siivosimme patjat pois ja lähdimme jatkamaan krapulaista sunnuntaita el Rastron markkinoille. Matkalla takaisin Solille löysimme pitseerian, mistä tilasimme ihanat pitsat, jotka tuntuivat taivaalliselta siihen olotilaan.

Tänään aamulla ensimmäinen asia, mitä host poika minulta kysyi oli: "Oliko sulla miestä tänä viikonloppuna?" Päätin olla vain sanomatta yhtään mitään, ja ehkä ihan hyvä niin, koska eihän sitä nyt kaikkea kannata 12-vuotiaalle pojalle kertoa. Mutta siis totuus on nyt se, että haluan uudestaan juhlimaan ja mahdollisimman pian  <3 Rakastan näitä naisia, ketkä olivat mukanani ja rakastan heitä juurikin sen takia, että he tietävät, miten pidetään hauskaa! Ja minulla oli ihan huippua heidän seurassaan ja KIITOS Julia, kun pidit musta huolta! Olet aina naiseni, vaikkei me naimisiin mentykkään. Ja KIITOS Anna, että lainasit meille olohuoneen lattiaasi! Sitä tulemme varmasti tarvitsemaan uudestaankin ja ehkä pikemmin, kuin kukaan osaa arvata (koska en halua, että seuraava kerta on vasta Kapitalissa syntymäpäivieni kunniaksi!!). Ja KIITOS Tiina siitä että olet olemassa ja olet niin ihana nainen <3 Rakastan teitä kaikkia juoppomursuja!