Ihan näin alkuun on pakko pahoitella, jos joku on a) saanut väärän kuvan minusta edellisten kirjoitusten perusteella tai b) pahoittanut muuten vain mielensä. Haluan nyt kuitenkin muistuttaa, että jos joku ottaa nokkiinsa kirjoituksistani, niin minä kirjoitan vain itselleni, perheelleni ja ystävilleni, joita kiinnostaa mitä minä täällä teen, koska en aina ehdi kaikkien kanssa jutella. Olen kuitenkin iloinen jokaisesta lukijasta, enkä halua kenenkään suuttuvan tekstieni aiheista (jotka ovat valitettavasti olleet aika biletyspitoisia viime aikoina, myönnetään!). Jos jollain on siis jotain ideaa siitä, mitä haluaisitte luke niin ehdotelkaa aiheita! Muuten minä oikeasti vain kirjoitan siitä, millainen minun edellinen iltani Madridissa oli, eikä sellaista ole minunkaan mukava lukea sitten viiden vuoden päästä, kun haluan verestää muistoja! Vaikka illat olisivat kuinka mukavia olleetkin!
Ajattelin nyt kuitenkin kertoa vähän tämän hetken au pair fiilingeistä, että pysyisin edes nimellisesti aiheessa. Bilettämäänhän minä en tänne tullut.
 |
| Espanjan MM-pokaali viime kesältä. Viva España <3 |
Voin kertoa ihan suoraan, että au pairin elämä ei ole kovin helppoa. Lasten kanssa on helppoa nykyään, kun he ovat kiintyneet minuun ja minä heihin. Heidän kanssaan ei juuri enää tule ongelmia ja jos niitä tulee, niin ne ovat yleensä helposti ratkaistavissa. Tämänkaltaisia ongelmia ovat esimerkiksi sellaiset asiat kuin se, kuka saa ensimmäisenä enkun tuntinsa ruoan jälkeen tai kenen pitää kattaa pöytä ja kuka sen sitten siivoaa. Lasten kanssa ei siis ole ongelmaa. Ainoat ongelmat ovat minulle työn määrä ja sijainti.
En pidä sijainnista, en pitänyt siitä alkuunkaan enkä pidä siitä vieläkään. En ole edes kotiutunut tänne, minulla on muutavia ystäviä kielikoulusta, mutta se ei riitä, koska en tunne oloani hyväksi täällä. Ja, pikkumaistahan tämä on, tiedän sen, mutta en halua maksaa yli 3 euroa joka kerta kun haluan Madridiin ystävieni luokse ja istua junassa sitä 46 minuuttia.
Toinen on työnmäärä. Teen sellaisia töitä, jotka eivät kuuluisi au pairille (tai näin olen käsittänyt) ja lisäksi minulla on aivan naurettavan pitkiä työpäiviä, kun työt alkavat periaatteessa 7 kun herätän lapset ja annan heille aamupalan, vien heidät kouluun ja sitten alkaa sen päivän siivoilut. Ruoanlaiton jälkeen haen lapset koulusta ja kun ollaan syöty, niin pidän vielä enkun tunnit. Yleensä työni loppuvat siis viideltä, jos host isä on silloin tullut kotiin. Toisin sanoen, minä teen 10 tunnin työpäiviä, vaikkakaan onneksi ne eivät ole kovin rankkoja. Minulla ei silti ole vapaa-aikaa juuri ollenkaan, koska kuudelta alkaa kielikoulu ja siellä menee tunti. Sen jälkeen tulen kotiin, koska, niinkuin jo mainitsin, täällä Aranjuezissa ei yksinkertaisesti ole tekemistä. Joinain iltoina olen vielä myös lapsenvahtina, joten minusta teen melko pitkiä päiviä tuntimäärällisesti ja kuitenkin työmääräni pitäisi olla 35h/vk. Korjatkaa, jos olen väärässä!
En nyt kuitenkaan halua, että joku saa taas väärän kuvan minusta. En haluaisi valittaa, mutta minun omasta mielestäni valitan ihan aiheesta. Ainoat asiat, mitkä minulla tällä hetkellä on hyvin, ovat tämän perheen ihanat lapset joihin olen todella kiintynyt seitsemän viikon aikana, kaverini Madridissa ja tieto joululomasta. Onneksi vielä ennen joulua minulla on synttäritkin, minne näyttäisi ainakin alustavien tietojen perusteella tulevan paaaaljon porukkaa, mistä olen erittäin iloinen <3 Kiitos teille kaikille ihanille, jotka kannustatte ja tuette minua, olette kultaakin tärkeämpiä, enkä todellakaan vaihtaisi teitä mihinkään!
No ihan syystäkin oot vähän harmissas sun työmäärästä, huhhuh :o tossa väsyis hei kukatahansa!! Ja sitä paitsi, saahan sitä bilettää, kun on nuori ja elämä alkanu kunnolla ja sitä paitsi, onhan se rankkaa asuu ulkomailla, jossa on vain sitten muutaman kotimainen kaverin, niin ihan aiheellistahan on `valittaa` siitä että asuu ja joutuu maksamaan siitä että näkee niitä muutamia ystäviä!! :O!
VastaaPoistaPidä hauskaa, ku aikaa on vielä siellä! =) terkkui äitiltäkin sinne päin! <3<3
JA hyvä että oot kiintyny niihin muksuihin, mutta on varmaan aika rankkaa työskennellä muksujen kaa :D
Nyt muokin alkaa pelottaa toi mun sijainti, kun älysin nyt vasta tutkiskella että totta tosiaan mun host-kotiin ei mene metroa.. Junalla täytyy kulkea ja en tosiaan tiedä kauanko 20km kestää ja maksaa :S Nooh, yhdeksän päivää aikaa stressailla :D
VastaaPoistaJa sä et muuten maininnut tekstissä mitään perheen vanhemmista, että millasia ne on? Jos teettävät ylitöitä niin et varmaan ole kovin kiintynyt? Ääh mä saan varmaan ihan kamalat lapsetkin, joten täältä löytyy sitten yks kohtalotoveri! :D
Laura: Olet kyllä ihana <3 Kiitos kannustuksesta ja terkkui sinnekin!
VastaaPoistaLenni: Joo, mähän taisin sanoa, että TARKISTA että se metro menee!!! Mä voin, sit ku tuut ja tavataan, nii kertoa sulle enemmän, en viitsi täällä blogissa kaikkea kertoa, mutta siis, kyl mä tykkään noista mun hostvanhemmista, en tosin olen kiintynyt heihin millään tavalla.. Mutta pian nähdään!!!