Mielialanvaihteluja

Tää viikko ei oo kyllä ollu meitsin viikko, ei alkuunkaan!

Sunnuntai meni mukavasti, kun lapset olivat kaverinsa syntymäpäivillä, ja muutenkinhan minulla on viikonloput vapaat, joten sain vain olla ja potea rauhassa kamalia särkyjä, jotka olin saanut jalkoihini lauantaina.

Maanantai, tiistai ja keskiviikko meni hyvin alavireisesti, sillä olin erittäin väsynyt (koska öisin en saanut unta) ja muutenkin kaikki tuntui menevän päin prinkkalaa. Ensinnäkin, mun tietokoneeni akku sanoi itsensä irti tiistaina. En kyllä ymmärrä, mikä sitä vaivaa, sillä eihän tämä kone ole edes vanha, ja rakas isäni tarkisti vielä netistä, että täällä pitäisi olla aivan samanlaista virtaa kuin Suomessakin, joten siitäkään sen ei pitäisi johtua. Eikä myöskään kuumuudesta, sillä olen varmistanut, ettei aurinko pääse koskaan suoraan paistamaan koneeseeni, eikä täällä ole sisälämpötilakaan kuin 23 astetta, mikä on melkein vähemmän kuin meillä joskus kotona Suomessa.

Joka tapauksessa, ei tainnut kulua edes 24 tuntia, kun kännykkäni alkoi temppuilla. Siis aivan uusi, ehkä kolme kuukautta vanha HTC Desire Z:tani akku yökkäsi akkunesteet ulos ja siitä asti sekin on ollut poissa pelistä. Mistä mulle on yhtäkkiä tullut NÄIN huonoa tuuria? Siis, enhän mikään Hannu Hanhi tavallisestikkaan ole, vaan aika tavalla onnettaren hylkäämä yksilö, mutta silti! En ole aikaisemmin kokenut näin huono tuuria alle vuorokauden sisällä! Tai ainakaan en suostu muistamaan mitään sellaista..

Huoh..

No, jotta ei tämä blogipäivitys menisi aivan valitukseksi, niin voin kertoa teille jotain mukavaakin, mitä minulle on tapahtunut tällä viikolla. Sellaisia asioita, jotka ovat saaneet minut hymyilemään hetkeksi, mutta sitten olen taas palannut maanpinnalle ja muistanut koko karun totuuden..

Ensinnäkin näin yksi yö aivan ihanaa unta, jossa olivat kaksi muuta suomalaista au pairia, Julia ja Tiina, minun koirani Tarmo sekä Sergio Ramos. Se uni oli erittäin omituinen, joten yksityiskohdista ei varmaan sen enempää, mutta minua kyllä ihmetytti, että ylipäänsä näin jotain unta, sillä en ole taas pitkään aikaan nähnyt minkäänlaisia unia. Ysiluokalla ja lukion ekalla ja tokalla näin vastaavanlaisia unia melkein joka yö, mutta sittemmin olen säästynyt näiltä hauskoilta, mutta erittäinkin kummallisilta näyiltä! Oli silti virkistävää nähdä jotain tälläistä ja siitäpä sainkin idean, että minun on PAKKO päästä Kapitaliin juhlimaan synttäreitäni, jos vaikka Sergio olisi siellä sitten :D

En tiedä mikä tän miehen silmissä on
mutta niihin aina jotenkin uppoaa <3

Toinen asia, mistä olen iloinnut tällä viikolla on The Big Bang Theoryn uusi kausi, Two and a Half Menin uusi kausi, Gleen uusi kausi, The Vampire Diariesin uusi kausi sekä aivan uudet ohjelmat nimeltään 2 Broke Girls ja The Secret Circle. Olen odottanut näistä varsinkin The Vampire Diariesia kuin kuuta nousevaa, sillä olen aivan koukussa siihen sarjaan ja tietysti Ian Somerhalderiin <3



Kolmas asia, mistä olen iloinnut, on se, että eilen alkoi kielikouluni! Oikeastaan en tiennyt, että se alkoi eilen, sillä kun soitin sinne ja sain asiani selostettua puhelimeen vastanneelle naiselle englannin ja espanjan erittäinkin sekavalla sekoituksella, nainen vain sanoi, että minun pitää tulla koululle seitsemäksi ja hän sitten kertoo, koska tuntini ovat. No, kun pääsin perille, minut neuvottiin luokkahuoneeseen numero 8. Sinne sitten lipui paikalle myös kolme muuta tyttöä ja kolme poikaa sekä opettaja, joka oli todella mukava. Englantia niillä tunneilla ei sitten saa käyttää, ja minun pitää todella muistaa tämä! Pelkään, että muuten saan taas niistä taulutusseista päähän, jotka ovat vielä erittäin hyvässä muistissa matikan tunneilta :D (Vaikka enhän minä ikinä saanut tussista päähän, koska en supistanut summasta ;D)

Neljäs asia, joka myöskin sattui eilen matkalla tuonne kielikoululle, on saanut minut hymyilemään hetkeksi ja ehkä hieman järkyttymään. Näin pohjustukseksi haluaisin kertoa, että olen melkein joka päivä käynyt samaan aikaan puolentoista tunnin lenkillä tuolla Jardin del Principessä, missä on aivan mahtavat polut kävellä. Eilen en millään viitsinyt kävellä keskustan kautta, joten päätin kulkea tuota Jardin del Principen vieressä kulkevaa kävely/pyöräily/lenkki tietä pitkin, sillä siellä on niin mukava kävellä "luonnohelmassa" vaikka autotie kulkeekin aivan vieressä, mutta se ei haittaa ainakaan minua.
No, joka tapauksessa olen useasti törmännyt samoihin ihmisiin lenkeilläni, ja eilenkin törmäsin moneen "tuttuun" vaikka en ole koskaan edes moikannut heitä, sillä olen yrittänyt välttää kaikkien kanssa katsekontaktia varsinkin, jos olen lenkillä. Eilen en varsinaisesti ollut, mutta en silti halunnut jäädä kenenkään kanssa juttelemaan. Silti tämä mies, jonka olen useasti nähnyt, katseli minua jo kauvan, ennen kuin edes olin hänen kohdallaan. Sitten kun viimein olin jo kuuloetäisyyden päässä, hän hymyili leveästi ja hyppäsi alas sieltä aidalta, jossa hän oli venytellyt jalkojaan. "Hola guapa", hän sanoi ja hetken olin todella järkyttynyt, sillä olin koko ajan odottanut hänen lähtevän juoksemaan, mutta hän pysähtyikin lähes eteeni, ei silti mitenkään uhkaavasti! Minä sopersin järkyttyneenä espanjaksi, etten puhu espanjaa, mutta se ei tuntunut miestä haittaavan, vaikkei hänkään puhunut englantia kovin hyvin. Hän vain kysyi, mihin olin matkalla ja mistä päin minä olen ja onko minulla poikaystävää jne. Tuohon poikaystävä kysymykseen olen todennut, että se on ihan sama mitä siihen vastaa, koska se ei tunnu näitä miehiä haittaavan, vaikka minulla oliskin poikaystävä, silti ehdotellaan ja flirttaillaan täysin häpeilemättä.

Yritin koko ajan tehdä selväksi, että minulla olisi hieman kiire, vaikka oikeasti ei ollutkaan. Lopulta mies kysyi, haluaisinko lähteä hänen kanssaan ulos syömään tai juomaan tai jotain tekemään. Tässä vaiheessa voisin kertoa, että mies on varmaan joku 27 vuotias, joten kieltäydyin tästä pyynnöstä. Kaiken tämän aikaa olin todella yrittänyt ottaa muutamia askelia eteenpäin siinä toivossa, että mies tajuaisi jättää minut rauhaan, mutta missään vaiheessa hän ei ollut liian hyökkäävä tai tungetteleva ja sanottaakoon myös, ettei minua pelottanut tämä tilanne ollenkaan, sillä ihmisiä meni koko ajan ohitsemme ja oli täysi päivä viellä.

Neljän viikon aikana en ole kokenut vastaavaa tilannetta kertaakaan, joten kyllähän tämän aika varmaan jo olikin. Hymyilemään minut tämä tilanne sai, kun hän kehui ulkonäköäni ja nauruani, sillä olin todella ärsyyntynyt ja väsynyt, joten pienet kehut tekivät vain hyvää. Eikä mies ollut edes pahan näköinen, en vain ole kovin innostunut tämänkaltaisista pyynnöistä tämmöisessä tilanteessa. Joka tapauksessa olin taas vähän aikaa iloinen, kun lopulta pääsin miehestä eroon :)

Nämä neljä asiaa ovat siis olleet minun valopilkkujani tällä viikolla. Eipä nuo kummoisia ole olleet, mutta ainakin jotain positiivista. Ja kaikista positiivisin asia tällä viikolla tapahtuu varmaan huomenna, kun pääsen uudestaan taas Madridiin!! Ja tällä kertaa todella TOIVON saavani ne ruisleivät :D

PS. Olen erittäin pahoillani näistä kuvista, jotka hädintuskin edes liittyvät tekstiin millään tavalla. Kännykkäni ollessa poissa pelistä, en kuitenkaan ole saanut tällä viikolla ikuistettua mitään ja minusta on ainakin kivempi lukea tekstiä, missä on kuvia seurana, joten saatte nyt sitten katsella vielä kuvia Jardin del Principestä, jota muuten rakastan todella paljon <3