Arjen kiemuroita

Tämä viikko on mennyt jotenkin hurjan nopeasti ohi. Johtuisiko se sitten siitä, että olen odottanut tulevaa viikonloppua vai mistä, mutta jotenkin tuntuu, että olen koko ajan menossa nukkumaan :D Maanantaina astui arki tähän talouteen, kun lapsista tyttö meni kouluun. Autolla ajaminen oli vähän turhan jännittävää, puhumattakaan parkkeeraamisesta, sillä olen Suomessa yrittänyt vältellä taskuparkkeeraamista viimeiseen asti, ja täällä ei oikein muita tapoja parkkeerata autoa ole, paitsi jos jättää sen keskelle katua (mitä sitäkin tosin harrastetaan..) Koulun pihalla oli kyllä hauska katsella kaikkia niitä 7-10 vuotiaita tyttöjä ja poikia, kun kaikilla oli samanlaiset vaatteet päällään. Ja suloisiahan he ovat noissa uniformuissaan! Hauska oli myös katsella yhtäkin hieman lihaksikkaampaa miestä, joka kantoi tyttärensä vaaleanpunaista Bratz-reppua!!

Host-tyttö pelaili mun
kännykällä..

Keskiviikkona sain myös pojan kouluun ja "pääsin" siivoamaan kylpyhuoneet. Huh! Kyllä kaksi kylpyhuonetta voikin olla likaisia ja kyllä niiden siivoamiseen saa aikaa kulumaan! Kotona Suomessa ei ole tarvinnut pestä kuin oma vessa, joten on tämä nyt vähän eri luokkaa. Mutta tältä viikolta on nyt nekin siivottu, voittajafiilis siis! Ruoaksi tein kanapastaa, mikä onnistu yllättävän hyvin ilman kermaakin. Yllätin ihan itsenikin, miten hyvää siitä tuli!


Tänään päivä on mennyt melkolailla samalla kaavalla kuin eilenkin. Aamulla lapset kouluun, siivoilua kotona, lapsien haku pois koulusta, ruoanlaitto, englannin tunnit lapsille ja lopun päivää onkin sitten vapaata. Minun hommiini kuuluu myös patonkien haku läheisestä kahvilasta, jossa olen tällä viikolla tosiaan käynyt joka päivä ennen lapsien koulun loppumista. Muina päivinä siellä on ollut töissä joku yrtsi mörtsy nainen, mutta tänään siellä oli ihan söpö mies. Tervehdittyäni häntä iloisesti espanjaksi ja pyydettyäni häneltä kaksi patonkia, mies kysyi minulta englanniksi "Where are you from?" Olin aivan huuli pyöreänä, sillä kukaan ei ole aloittanut keskustelua kanssani englanniksi, ellen ole itse tehnyt aloitetta siihen. Hetken kakisteltuani sain sanotuksi olevani Suomesta, johon mies nauroi (edelleen englanniksi), että olenpa minä kaukana kotoota. Olin niin järkyttynyt edelleen tästä tapauksesta, etten saanut kunnolla sanottua edes kiitosta, ennen kuin jo poistuin kahvilasta. Vasta jälkeenpäin tajusin, että minun olisi pitänyt kysyä, mikä minut paljasti ulkomaalaiseksi ja että miksi hän alkoi puhua minulle englantia, kun melkein poikkeuksetta kaikki täällä ovat puhuneet minulle alusta lähtien espanjaa. Ja sekin minua vielä ihmetytti, että hän todella puhui englantia, kun espanjalaiset eivät tunnetusti tykkää puhua sitä. Joka tapauksessa sain erittäin hyvän fiiliksen, kun joku puhuu minulle kerrankin englantia, vaikka minun varmaan pitäisi olla loukkaantunut, ettei hän puhunutkaan minulle espanjaa. Olen ainakin siitä lähtien hymyillyt koko lopun päivän!

Aranjuezin kartta, joka löytyy huoneeni seinältä. 

Huomenna on jo ihanasti perjantai! Vähän lapsien vaatteiden silitystä olisi ohjelmassa muiden normaalien päivärutiinien ohella. Mutta sitten onkin jo lauantai!!! Tätä olen odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä pääsen Madridiin ja vielä hyvässä seurassa! Tällä viikolla tänne Madridin seudulle saapui nimittäin jopa kaksi suomalaista aupairia, joiden kanssa olen jo ehtinyt tutustumaan ja juttelemaan! Ihanaa päästä puhumaan suomea ja oikeasti vaihtamaan vähän vapaalle tästä au pairin roolista, tämä ei nimittäin tällä viikolla ole ollut niin kovin hehkeetä. Ainakin äiti ja kummitäti sekä muutama kaveri ovat saaneet kuulla vähän itkuakin, mutta luovuttamassa minä en vielä ole. En lähelläkään!


Lauantaita siis odotellessa, ja sitä ihanaa ruisleipää, jota tilasin Suomesta toiselta aupairilta! Aah! Ihanaa vaihtelua tämän patongin ja vaaleanleivän mussutuksen jälkeen :D Kolme viikkoa au pairin elämää huomenna takana, joten kannattaahan tätä nyt juhlistaa!