Kuulumiset

Ensimmäinen viikko täällä alkaa kohta olemaan takanapäin ja kaikkenlaisia fiiliksiä on tullu jo koettua (vahvimpana ehkä koti-ikävä, mutta toivottavasti sekin vielä helpottaa). Ekan viikon ohjelma oli pitkälti se, että oppisi tuntemaan talon tavat, ja mielestäni olen siinä ihan hyvin onnistunut. Viime perjantai, lauantai ja sunnuntai meni oikeastaan host perheen vanhempien touhuja katsellessa ja lapsiin tutustuessa. Maanantaina sainkin sitten jo ensimmäisen "työpäivän", johon sisältyi lasten vaatteiden silittämistä ja heille englannin opettamista (joka tuli minulle täytenä yllätyksenä, sillä sitä minulle ei oltu kerrottu!)

Museo del Ejérciton puistosta vastakkaiselle
puolelle

Tiistaina oli matka Toledoon, josta tekin, hyvät blogini lukijat, olette saaneet omat maistiaisenne! Ihan mahtava paikka! Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä, joten teidän on pakko kokea se itse! Ja minä haluan sinne myös uudestaan. Senpä takia toivon, että nyt jo suunnittelilla oleva viikonloppumatka parin muun suomalaisen au pairin kanssa toteutuisi! Annoin nimittäin itseni ymmärtää, että varsinkin yöllä Toledo on kokemisen arvoinen, mutta onhan siellä jo päivälläkin paljon tekemistä, sillä museoita ja kirkkoja kyllä riittää! Ihan pienten lasten kanssa sinne ei kannata lähteä, sillä korkeuserot ovat valtavat, joten portaita riittää kavuttavaksi asti ja kuumuus on aika kova. Etäisyydet eivät ole kovin pahoja, mutta lapset saattavat silti väsyä todella nopeasti.

Toledon kaupunki korkealta kirkon katolta

Tänään olen ollut lasten kanssa kolmisin ihan ensimmäistä kertaa, ja hyvinhän se on mennyt. Minulla on ollut mukavaa ja lapsilla on ollut mukavaa. Aamupalan jälkeen pidin heille englannin tunnit (kummallekin puoli tuntia kerrallaan), siivosin pojan huoneen (koska eilen siivosin tytön huoneen, niitä kun ei voi kuulemma samana päivänä siivota..), pelattiin monopolia ja tein lapsille lasagnea. Kaiken kaikkiaan siis ihan mukava päivä!

En voi tarpeeksi hehkuttaa, kuinka ihania nämä lapset ovat. Rakastan heitä todella paljon! Tyttö on mitä ihanin, ja tosiaan suhtautuu minuun enemmänkin kuin siskoon kuin johonkin random työntekijään. Ja poika! Hän on kyllä kans ihan mahtava persoona. Ensimmäisenä päivänä keskustelu ajautui jotenkin jalkapalloon ja poika kysyi minulta, että mitä joukkuetta kannatan. Kuultuaan vastauksena Real Madridin hän oli aivan liekeissä. Sitten hän kysyi, onko minulla lempi pelaajaa, ja kun vastasin, että Sergio Ramos, niin hän lähinnä nauroi minulle, mutta sanoi itsekin pitävänsä hänestä. Myöhemmin nähtyään kalenterini kannen (jossa on Sergio Ramoksen kuva) hän lopulta tajusi, kuinka suuri fanitukseni kyseistä pelaajaa kohtaan on.

Tässä vielä kuva niille, jotka eivät tiedä
minkä näköisestä hurmurista on kyse!

Siitä lähtien poika on jaksanut muistuttaa minua Sergio Ramoksesta kaiken aikaa ja lällättelee päälle. Tänäänkin hän muisti asian aivan yllättäen ja aloitti: "Mun isä tuntee Sergion! Se asu ennen täällä, ennen ku se alko pelaan Madridissa." "Aijaa. Ihanko tosiaan asu täällä? En ois uskonu.." Sitten host isä puttui keskusteluun sanomalla pojalleen espanjaksi että "kerro, että se tulee tänä iltana illalliselle", minkä poika sitten käänsi minulle englanniksi. "Joo joo! Se tulee tänään illalliselle meidän kaa! Sit se tulee nukkuu sun kaa! Ja sä oot ihan 'iiiiiih' sen jälkeen! Tanja rakastaa Sergiota! Tanja rakastaa Sergiota!!"

Mitä siihen voi sanoa? Tottahan se on! En vain ymmärrä, mistä hän sen itse keksi, kun vain sanoin, että minusta Sergio Ramos on paras. Joka tapauksessa minä vain hihittelen ja yritän olla sanomatta asiaan enää mitään, sillä punastumisen huomaa minusta kilometrin päähän! Joka tapauksessa toivoisin niiiiin kovasti, että tapaisin Sergion (tai edes näkisin) Kapitalissa, eli Madridin yhdessä suurimmista yökerhoista. Pitää siellä sitten hengailla aina kun mahdollista (ja kukkaro antaa myöden, ei oo kuulemma mikään maailman halvin paikka!) Ja toinen paikka tietysti, missä voin hänet nähdä on Santiago Bernabeulla, minne on myös pakko päästä jonain viikonloppuna katsomaan peliä! Hala Madrid!