I'm in search of myself. Have you seen me anywhere?

Jo tuossa aikaisemassa postauksessa mainistin, että koti-ikävä on kova. Se on jatkunut jo muutamia päiviä sen verran suurena, että olen jopa ajatellut perheen vaihtoa. Totuus on se, etten tunne itseäni kotoisaksi, mutta en tiedä miksi. Perhe on todella mukava, ja he kyselevät päivittäin (usein jopa monta kertaa), että onko kaikki hyvin ja he todella haluavat kuulla vastauksen. Tottakai minä sanon, että on, vaikka sisällä kalvaakin kamala kaipuu kotiin, Suomeen ja perheen luokse.

Lupasin teille kuvia edelliseltä Madridin reissulta
mutta en kehtaa kun tän ja ton toisen laittaa :D
Tämä siis Retiron puistosta <3

Olen kuitenkin järkeillyt, että se on varmasti ihan normaalia, kun on viettänyt kohta viisi viikkoa poissa kotoota. Kun pisin aika mitä olen ollut poissa perheeni luota on ollut ehkä viikonloppu, niin tämä on aika hajottavaa omalla tavallaan. Samalla olen kuitenkin miettinyt, että jossain vaiheessahan sitä pitää joka tapauksessa aikuistua ja alkaa elää omaa elämäänsä, ja loppujen lopuksi minulla on ihan mukavaa täällä. Eikä se perheen vaihto auttaisi varmasti yhtään mitään, sillä pahimmassa tapauksessa saisin jonkun ihan kamalan perheen. Kyse ei siis ole töiden määrästä tai mistään sellaisesta, en vain koe kotiutuneeni tänne Aranjueziin. Rakastan Madridia ja haluaisin asua siellä enkä 50 kilometrin päästä sieltä, mutta kai minun pitää vain sopeutua tähän ajatukseen. Ja nyt kun kielikoulukin on alkanut, niin sieltä voisin löytää oman ikäistä seuraa, vaikka kahden tunnin jälkeen voin sanoa muiden kurssilaisten olevan marokkolaisia kotiäitejä ja armenialaisia 25 vuotiaita niljakkaita miehiä! No okei, on siellä yksi kiinalainen 18 vuotias tyttö ja 20 vuotias ukrainalainen nainen. 

Koti-ikävän kourissa olen miettinyt asioita, joita olen jäänyt ikävöimään Suomesta. Ennen tänne lähtöänihän minä listasin asioita, joita en tule kaipaamaan ja sellaisia olivat sää ja musiikki. No, arvatkaapa mitä?? Minä todella ikävöin Suomen syksyä. En toki halua olla joka päivä neljän seinän sisällä sen takia että sataa, mutta niinä päivinä kun ei sada, niin Suomen luonto on mitä kauneimmillaan värien ansiosta. Ja se tuoksu, minkä voi haistaa joka aamu ennen kouluun lähtöä!

Ja kuvaajana tosiaan toimi
Tiina <3

Myös musiikkia olen ikävöinyt, joskaan en niitä biisejä, jotka listasin aikaisemmin. Mutta esimerkiksi Astetta, Cheekkiä, Fintelligeensiä ja jopa Anna Abreuta on tullut kuunneltua aina välillä. Olen myös iloinen siitä, että NRJ toimii täällä asti, joten sitäkin kuuntelen aina välillä, ihan vain jo sen takia, että kuulen suomenkieltä! Aamuisin en kuitenkaan ehdi sitä kuuntelemaan, mikä on sääli, sillä Aamupoikia on hieman ikävä <3

Olen kuitenkin listannut ihan uusiakin asioita päässäni, mitä ikävöin Suomesta. Sellaisia ovat oma rakas sänky, oma huone ja sen rauha, omaa kylpyhuonetta, hiljaisuutta, television katselua, lämmintä suihkua, ruisleipää, Fazerin suklaata, salmiakkia, äidin tekemää ruokaa, sitä että kaikki on niin helppoa ja rauhallista ja että minun ei tarvitse miettiä kaikkia kieliopillisia sääntöjä puheessani. Ja tuskin tarvitsee edes mainita, miten paljon ikävöin perhettä ja ystäviä!

Mutta on täällä omat hyvätkin puolensa. Pääsen rakastamaani kaupunkiin naurettavan halvalla hinnalla, ympärilläni on mitä komeimpia miehiä, olen menossa Santiago Bernabeulle todennäköisesti lauantaina ja siis samalla myös ostamaan Sergio Ramoksen pelipaitaa, opin kieltä koko ajan, mikä edesauttaa muuttoani tänne tulevaisuudessa, tutustun uusiin ihmisiin, saan elämänkokemusta, jollaista ei ihan kaikki voi saada ja todella saan nauttia elämästäni maassa, jota olen jo niin pitkään rakastanut.