Minäkö outo lintu? Lennän ihan tavallisesti..

Huomenna viisi viikkoa takana tätä espanjalaista elämän menoa! En voi uskoa, kuinka nopeasti tämä aika on mennyt! Ja moni tuskin uskoi, että pärjään näinkin kauvan täällä. Kieltämättä täytyy sanoa, että ei tämä ihan niin hehkeetä ole ollut, kuin kuvittelin, mutta kestettävä tämä on loppuun asti. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, on aika pitkälti ollut mottoni viimeiset pari viikkoa. 

Tällä viikolla ei mitään sen erikoisempaa ole vielä sattunut, sillä pelkkiä arjen tohinoita olen vain puuhaillut. Siitä tämä Aranjuez onkin hieman huono paikka asua, että Madridiin ei millään viitsi lähteä viikolla, koska siellä ei kuitenkaan olisi montaa tuntia aikaa notkua, kun jo pitäisi tulla takaisin.. 

Eilen minulla oli upeasti jo neljäs kielikoulun tunti, ja jos tähän asti oli tuntunut siltä, että "ah! ymmärrän kaiken", niin eilen tuli kovasti takapakkia, kun käytiin kotiin liittyvää sanastoa läpi. No, ennen eilistä tiesin vain sellaisia sanoja kuin "dormitorio, jardin, cama, lucha, baño, cocina, sallon ja horno" ja eilisen jälkeen osaan nuo ja sanan "mesa". Eli ei kovin hyvältä vaikuta! Pitää varmaan "hieman" kertailla noita muistiinpanoja.. Onneksi en ole kuitenkaan ainut ymmärtämätön tuolla kurssilla, että en joudu kovin noloihin tilanteisiin, kun tajuan opettajan kysyneen minulta jotain ja minä edelleen mietin hänen edellistä lausettaan! Tämän päiväinen tunti meni kuitenkin jo paremmin!

Tämän päivän piristysruiske oli paketti kotoa! Olin tietysti tiennyt odottaa sitä jo viime viikolta asti, mutta tarkkaa päivää en tiennyt koska se saapuu ja sitä paitsi hieman pelotti ajatus lähteä kyselemään sitä tuolta postikonttorilta, sillä sain sellaisen kuvan äidin puheista, että paketti ei mikään kirjekuori ole, vaikka siellä piti vain uusi pankkikorttini olla. Tänään sitten olin jo lähdössä hakemaan tyttöä koulusta, kun kuulin porttisummerin soivan ja riensin vastaamaan puhelimeen. "Minulla olisi paketti Tanja Lehtiselle. Mahtaako hän asua tässä osoitteessa? Oletteko se te?" "KYLLÄ KYLLÄ, MINÄ SE OLEN!" ja riensin oikopäätä aukaisemaan oven. Postimies vain naureskeli keltainen kypärä päässään, että taisi olla odotettu paketti. No KYLLÄ muuten oli!! 

Tämä olla äidin käsitys selviytymispakkauksesta
Madridissa: buranaa, Vreyat, käsityö yksinäisiin iltoihin,
salmiakki purkkaa, suklaalevy, rakkolaastareita ja
tietysti se pankkikortti <3

Paketin sisältä löytyi nimittäin muitakin asioita kuin pelkästään pankkikortti. Harmi, että ruisleipää siellä ei ollut :S Joka tapauksessa toivon pärjääväni tämän paketin sisällöllä aina jouluun saakka, jos sitten pääsisin muutamiksi päiviksi Suomeen :)

Huomenna on tiedossa vielä ihan tavallinen arkipäivä. Aamulla lapsille aamupala, vien heidät kouluun, palaan kotiin ja syön oman aamupalani, käyn suihkussa ja alan sitten silittelemään pykkiä. Onneksi perjantaisin ei yleensä ole kovin paljon pyykkiä silitettävänä, kun host äiti ei sitä ehdi pesemään, mutta maanantaisin sitä onkin sitten koko viikon edestä! On kuitenkin mukava silitellä niitä vaatteita, kun samalla saa katsella televisiota ja yleensä siihen aikaan kun silitän, televisiosta tulee Top Gear ja kun jo löysin nappulan, josta saan englannin kielen puheeksi, niin avot! :D 

Lauantaina on suuntana taas Madrid, ja jos en huomenna saa kännykkääni uutta akkua, niin sitten on pakko turvautua tuohon kameraan, jota en muuten pidä mielelläni mukana Madridissa. MUTTA se on pakko ottaa, koska lauantaina mennään au pair Julian kanssa Santiago Bernabeulle!!!! Mä olen odottanut tätä jo vuodesta 2008, joten kyllähän se on jo aikakin päästä sinne!! Harmi vain, että siellä ei pelaajia ole nähtävissä, mutta onhan se jo upeata päästä näkemään kenttä, katsomot, pelaajatunneli, pukuhuoneet ja kaikki muu mahtava siellä!! En malta odottaa! 

Sunnuntaina menen myös Madridiin ja silloin otamme au pair Tiinan kanssa suunnaksi el Rastron markkinat! Niitäkin olen odottanut jo kauvan, joten mahtavaa päästä sinnekin! En vain tiedä, kuinka paljon minulla on rahaa käytettävänä, kun jo lauantaina ajattelin ostaa Sergio Ramoksen pelipaidan!! Mutta katsotaan nyt, mitä käteen jää :D

I'm in search of myself. Have you seen me anywhere?

Jo tuossa aikaisemassa postauksessa mainistin, että koti-ikävä on kova. Se on jatkunut jo muutamia päiviä sen verran suurena, että olen jopa ajatellut perheen vaihtoa. Totuus on se, etten tunne itseäni kotoisaksi, mutta en tiedä miksi. Perhe on todella mukava, ja he kyselevät päivittäin (usein jopa monta kertaa), että onko kaikki hyvin ja he todella haluavat kuulla vastauksen. Tottakai minä sanon, että on, vaikka sisällä kalvaakin kamala kaipuu kotiin, Suomeen ja perheen luokse.

Lupasin teille kuvia edelliseltä Madridin reissulta
mutta en kehtaa kun tän ja ton toisen laittaa :D
Tämä siis Retiron puistosta <3

Olen kuitenkin järkeillyt, että se on varmasti ihan normaalia, kun on viettänyt kohta viisi viikkoa poissa kotoota. Kun pisin aika mitä olen ollut poissa perheeni luota on ollut ehkä viikonloppu, niin tämä on aika hajottavaa omalla tavallaan. Samalla olen kuitenkin miettinyt, että jossain vaiheessahan sitä pitää joka tapauksessa aikuistua ja alkaa elää omaa elämäänsä, ja loppujen lopuksi minulla on ihan mukavaa täällä. Eikä se perheen vaihto auttaisi varmasti yhtään mitään, sillä pahimmassa tapauksessa saisin jonkun ihan kamalan perheen. Kyse ei siis ole töiden määrästä tai mistään sellaisesta, en vain koe kotiutuneeni tänne Aranjueziin. Rakastan Madridia ja haluaisin asua siellä enkä 50 kilometrin päästä sieltä, mutta kai minun pitää vain sopeutua tähän ajatukseen. Ja nyt kun kielikoulukin on alkanut, niin sieltä voisin löytää oman ikäistä seuraa, vaikka kahden tunnin jälkeen voin sanoa muiden kurssilaisten olevan marokkolaisia kotiäitejä ja armenialaisia 25 vuotiaita niljakkaita miehiä! No okei, on siellä yksi kiinalainen 18 vuotias tyttö ja 20 vuotias ukrainalainen nainen. 

Koti-ikävän kourissa olen miettinyt asioita, joita olen jäänyt ikävöimään Suomesta. Ennen tänne lähtöänihän minä listasin asioita, joita en tule kaipaamaan ja sellaisia olivat sää ja musiikki. No, arvatkaapa mitä?? Minä todella ikävöin Suomen syksyä. En toki halua olla joka päivä neljän seinän sisällä sen takia että sataa, mutta niinä päivinä kun ei sada, niin Suomen luonto on mitä kauneimmillaan värien ansiosta. Ja se tuoksu, minkä voi haistaa joka aamu ennen kouluun lähtöä!

Ja kuvaajana tosiaan toimi
Tiina <3

Myös musiikkia olen ikävöinyt, joskaan en niitä biisejä, jotka listasin aikaisemmin. Mutta esimerkiksi Astetta, Cheekkiä, Fintelligeensiä ja jopa Anna Abreuta on tullut kuunneltua aina välillä. Olen myös iloinen siitä, että NRJ toimii täällä asti, joten sitäkin kuuntelen aina välillä, ihan vain jo sen takia, että kuulen suomenkieltä! Aamuisin en kuitenkaan ehdi sitä kuuntelemaan, mikä on sääli, sillä Aamupoikia on hieman ikävä <3

Olen kuitenkin listannut ihan uusiakin asioita päässäni, mitä ikävöin Suomesta. Sellaisia ovat oma rakas sänky, oma huone ja sen rauha, omaa kylpyhuonetta, hiljaisuutta, television katselua, lämmintä suihkua, ruisleipää, Fazerin suklaata, salmiakkia, äidin tekemää ruokaa, sitä että kaikki on niin helppoa ja rauhallista ja että minun ei tarvitse miettiä kaikkia kieliopillisia sääntöjä puheessani. Ja tuskin tarvitsee edes mainita, miten paljon ikävöin perhettä ja ystäviä!

Mutta on täällä omat hyvätkin puolensa. Pääsen rakastamaani kaupunkiin naurettavan halvalla hinnalla, ympärilläni on mitä komeimpia miehiä, olen menossa Santiago Bernabeulle todennäköisesti lauantaina ja siis samalla myös ostamaan Sergio Ramoksen pelipaitaa, opin kieltä koko ajan, mikä edesauttaa muuttoani tänne tulevaisuudessa, tutustun uusiin ihmisiin, saan elämänkokemusta, jollaista ei ihan kaikki voi saada ja todella saan nauttia elämästäni maassa, jota olen jo niin pitkään rakastanut. 

Mä vaan sanon, et tää kaupunki on taas saannu yhden urpon lisää

Nyt on vähän jotenkin haikea olo, ja aamulla kun heräsin, niin ensimmäistä kertaa täällä ollessa iski todella hirvittävä koti-ikävä. En tiedä miksi, mutta jostain syystä minua ihan itketti, kun tajusin, etten herännytkään omasta sängystäni rakkaasta huoneestani (joka kuulemma on tällä hetkellä kuin pommin jäljiltä, kiitos isä <3) vaan tuosta pienestä sängystä, jossa on kova patja, ihmeellinen tyyny eikä lainkaan peittoa.

Meidän piknik eväät <3

Koti-ikävää tosin lievitti jonkin verran Vaasan Ruispalat, jotka sain eilen Julialta <3 Miten mahtavalta tuntuikaan ottaa ensimmäinen haukku niistä neljän viikon jälkeen! Host äidin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun hän ihmetteli ruskeata leipää käsissäni. Kehotin häntä maistamaan, mutta yksin hän ei sitä uskaltanut tehdä. Vasta kun äskön ruoalla host isä tuli leipäpussin kanssa ulos ja kysyi, onko ne tarkoitettu syötäväksi, koko perhe uskalsi maistaa. Eivät taineet hirveästi tykätä, vaikka toki kehuivatkin makua. Taitaa olla niin, että saan aivan itse syödä leipäni, eikä haittaa ollenkaan! Ja kun pääsin valittamasta siitä peiton puutteesta, niin aamulla sekin odotti minua alakerrassa. Ensi yönä ei siis tarvitse palella!

Tanja y Cava <3

Eilen olin siis käymässä Madridissa. Joka kerta se tuntuu vain enemmän ja enemmän paikalta, jossa haluaisin asua joskus tulevaisuudessa. Alan jo hieman hahmottamaan katuja, ainakin Gran vian ja Solin väliltä, sillä lähinnä siellä me eilenkin pyörimme.

Päästyäni junalla Aranjuezista Atochan asemalle, jäin odottelemaan Juliaa, joka saapuikin paikalle lopulta, vaikka olinkin jo menettää toivoni, sillä en saanut häneen millään yhteyttä koska ihanan kännykkäni on ollut jo puoli viikkoa käyttökelvoton. Päästyämme Solille ja tavattuamme ensimmäistä kertaa Annan, joka opiskelee Madridissa nyt jo neljättä vuotta, lähdimme samantien etsimään kännykkääni uutta akkua, mutta sellaista ei vain löytynyt. Kuinka vaikeaa voi oikeasti olla löytää HTC puhelimeen uusi akku Madridin kokoisesta kaupungista?? Käytyämme läpi Phone Houset, El Corte Inglesit sun muut mahdolliset puhelinkaupat Gran Vían ja Solin väliltä, kaikki myyjät olivat vain pudistelleet päitään.. No, minä päätin sitten luovuttaa, niellä ylpeyteni ja tilata uuden akun netistä, mutta nyt ihan jännityksellä sitten odotan, että tuleeko paketti kenties kotiin asti vai pitääkö minun lähteä kyselemään sitä tuolta postiasemalta ja että kuinkahan kauvan kyseisellä paketilla mahtaa kestää tulla tänne Aranjueziin.. En haluaisi olla enää päivääkään ilman puhelinta!!

Ihana nilkkakoru jonka nyt omistan!

Todettuamme uuden akun metsästämisen täysin hyödyttömäksi aloimme kierrellä kenkäkauppoja. Anna esitteli meille aivan ihania kenkäkauppoja, joissa ei tosiaan ole tuotteita hinnoilla pilattu! Luulenpa, että keväällä/kesällä minulla on suuret varastot kenkiä mukanani, kun täältä takaisin Suomeen palaan. Vielä en kuitenkaan kenkiä itselleni löytänyt.

Paita jonka ostin Blancosta. On muuten
ihana kauppa!

Tiinan soittaessa olevansa Solilla, lähdimme häntä vastaan tarkoituksena mennä sen jälkeen kauppaan ja sitten El Retiroon piknikille! Ensinnäkin täytyy ihmetellä, miten halpaa täällä on loppujen lopuksi käydä kaupassa! Hinnat eivät tosiaan ole taivaissa ja senpä takia näitä ihania piknik reissuja voisi järjestää useampiakin! Kaupasta mukaan tarttui patonkia, juustoa, Cavaa (joka meni samantien päähäni..), viinirypäleitä, suolakeksejä, herkkuja ja paljon muuta ja neljä tyttöä ne kyllä täyttivät erittäin hyvin. Oli todella mukava istuskella puistossa ja jutella niitä näitä ja samalla nauttia herkuista. Tosin, kastanjat olivat aika pelottavia, sillä niitä putoili maahan aikamoisella nopeudella, eikä niitä todellakaan ole mitenkään mukava saada päähänsä, sillä niiden piikit ovat erittäin terävät! Onneksi säästyimme niiltä kuhmuilta :D

Piknikin jälkeen kävelimme sitten takaisin Gran Víalle ja aloimme kierrellä vaatekauppoja. Käteeni tarttui tällä kertaa nilkkakoru Bijou Brigittestä, sininen paita Blancosta ja karkkia ruotsalaisesta karkkikaupasta (oli kyllä kalliit karkit!!). Kävimme illalla vielä syömässä kiinalaisessa, mikä nyt löytyi helposti, kun jo viime kerrasta olimme niitä löytäneet ruoan JÄLKEEN. Oli kyllä ihan mahtava paikka, ja nyt on tosiaan neitsytmatka sinnekin tehty.

Tämä ärsyttävä murheenkryyni :S

Näitä jaeltiin ilmaiseksi Gran Víalla!!

Meitsin toffee fudget <3

Tähän loppuun voin kertoa loppukevennykseksi yhden hauskan tarinan eiliseltä: Käveltiin Gran Víalla tyttöjen kanssa, kun kuulin jonkun sanovan että "hola guapas". En todellakaan kokenut minkäänlaista tarvetta kääntyä katsomaan, että kuka puhui ja puhuiko hän ylipäänsä edes meille, koska jos joku ei tiedä, niin Gran Vía on melko täynnä ihmisiä noin yhdeksän aikaan illalla. Joka tapauksessa en montaa askelta ehtinyt eteenpäin ottamaan, kun jo peräämme juoksi varmaan 50 vuotias mies, joka pyyteli anteeksi keskeytystä ja kysyi, ymmärrämmekö me espanjaa. Vastasin, että hiukan, jolloin mies alkoi selittää, että hänen kaverinsa mielestä me olimme erittäin hyvän näköisiä naisia. Huomasin miehen vieressä minua varmaan puolitoista päätä lyhyemmän miehen, joka oli noin 70-80 vuotias pappa, jolla oli hädintuskin kolme hammasta suussa. En voinut kuin revetä hysteeriseen nauruun, mutta tajusin kuitenkin "gracias" sanoa, ennen kuin jatkoimme matkaa.

Kaiken kaikkiaan eilinen oli tosiaan ihan mahtava päivä <3 En malta taas odottaa seuraavaa kertaa, että pääsen Madridiin. Huomenna alkaa taas arki, mutta jospa paketti äidiltä ensi viikon aikana piristäisi hieman. On siellä paketissa ainakin uusi pankkikorttini, sillä edellinen on käymässä vanhaksi. Samoin jos saisin sen kännykän akun ensi viikolla, niin kaikki alkaisi näyttämään jo paljon kirkkaammalta. No, ainakin Happy Endings alkaa ensi viikolla, että sitä odotellessa!

Ja sellainen asia tuli mieleeni, että minulla on ilmeisesti joulukuun 8-11. lomaa, joten jos joku keksii jotain hauskaa tekemistä nuille päiville niin ilmotelkaa!! Meitsi on avoin kaikille ehdotuksille. Tai jos joku on tulossa Madridiin/Espanjaan tuolloin, niin voidaan tavata ja pitää hauskaa tms.

Ja tosiaan pahoittelen näitä kuvia. Kännykkä kun ei toimi, niin on vaikea ottaa kuvia ja kun kamerassa ei ole muistikorttia paikallaan, niin on vielä vaikeampi ottaa kuvia! Mutta kunhan saan Tiinan ottamia kuvia, niin joitain niistä voin varmasti julkaista myös täällä, Tiinan luvalla tietenkin! Joten odotelkaa kärsivällisesti :)

Mielialanvaihteluja

Tää viikko ei oo kyllä ollu meitsin viikko, ei alkuunkaan!

Sunnuntai meni mukavasti, kun lapset olivat kaverinsa syntymäpäivillä, ja muutenkinhan minulla on viikonloput vapaat, joten sain vain olla ja potea rauhassa kamalia särkyjä, jotka olin saanut jalkoihini lauantaina.

Maanantai, tiistai ja keskiviikko meni hyvin alavireisesti, sillä olin erittäin väsynyt (koska öisin en saanut unta) ja muutenkin kaikki tuntui menevän päin prinkkalaa. Ensinnäkin, mun tietokoneeni akku sanoi itsensä irti tiistaina. En kyllä ymmärrä, mikä sitä vaivaa, sillä eihän tämä kone ole edes vanha, ja rakas isäni tarkisti vielä netistä, että täällä pitäisi olla aivan samanlaista virtaa kuin Suomessakin, joten siitäkään sen ei pitäisi johtua. Eikä myöskään kuumuudesta, sillä olen varmistanut, ettei aurinko pääse koskaan suoraan paistamaan koneeseeni, eikä täällä ole sisälämpötilakaan kuin 23 astetta, mikä on melkein vähemmän kuin meillä joskus kotona Suomessa.

Joka tapauksessa, ei tainnut kulua edes 24 tuntia, kun kännykkäni alkoi temppuilla. Siis aivan uusi, ehkä kolme kuukautta vanha HTC Desire Z:tani akku yökkäsi akkunesteet ulos ja siitä asti sekin on ollut poissa pelistä. Mistä mulle on yhtäkkiä tullut NÄIN huonoa tuuria? Siis, enhän mikään Hannu Hanhi tavallisestikkaan ole, vaan aika tavalla onnettaren hylkäämä yksilö, mutta silti! En ole aikaisemmin kokenut näin huono tuuria alle vuorokauden sisällä! Tai ainakaan en suostu muistamaan mitään sellaista..

Huoh..

No, jotta ei tämä blogipäivitys menisi aivan valitukseksi, niin voin kertoa teille jotain mukavaakin, mitä minulle on tapahtunut tällä viikolla. Sellaisia asioita, jotka ovat saaneet minut hymyilemään hetkeksi, mutta sitten olen taas palannut maanpinnalle ja muistanut koko karun totuuden..

Ensinnäkin näin yksi yö aivan ihanaa unta, jossa olivat kaksi muuta suomalaista au pairia, Julia ja Tiina, minun koirani Tarmo sekä Sergio Ramos. Se uni oli erittäin omituinen, joten yksityiskohdista ei varmaan sen enempää, mutta minua kyllä ihmetytti, että ylipäänsä näin jotain unta, sillä en ole taas pitkään aikaan nähnyt minkäänlaisia unia. Ysiluokalla ja lukion ekalla ja tokalla näin vastaavanlaisia unia melkein joka yö, mutta sittemmin olen säästynyt näiltä hauskoilta, mutta erittäinkin kummallisilta näyiltä! Oli silti virkistävää nähdä jotain tälläistä ja siitäpä sainkin idean, että minun on PAKKO päästä Kapitaliin juhlimaan synttäreitäni, jos vaikka Sergio olisi siellä sitten :D

En tiedä mikä tän miehen silmissä on
mutta niihin aina jotenkin uppoaa <3

Toinen asia, mistä olen iloinnut tällä viikolla on The Big Bang Theoryn uusi kausi, Two and a Half Menin uusi kausi, Gleen uusi kausi, The Vampire Diariesin uusi kausi sekä aivan uudet ohjelmat nimeltään 2 Broke Girls ja The Secret Circle. Olen odottanut näistä varsinkin The Vampire Diariesia kuin kuuta nousevaa, sillä olen aivan koukussa siihen sarjaan ja tietysti Ian Somerhalderiin <3



Kolmas asia, mistä olen iloinnut, on se, että eilen alkoi kielikouluni! Oikeastaan en tiennyt, että se alkoi eilen, sillä kun soitin sinne ja sain asiani selostettua puhelimeen vastanneelle naiselle englannin ja espanjan erittäinkin sekavalla sekoituksella, nainen vain sanoi, että minun pitää tulla koululle seitsemäksi ja hän sitten kertoo, koska tuntini ovat. No, kun pääsin perille, minut neuvottiin luokkahuoneeseen numero 8. Sinne sitten lipui paikalle myös kolme muuta tyttöä ja kolme poikaa sekä opettaja, joka oli todella mukava. Englantia niillä tunneilla ei sitten saa käyttää, ja minun pitää todella muistaa tämä! Pelkään, että muuten saan taas niistä taulutusseista päähän, jotka ovat vielä erittäin hyvässä muistissa matikan tunneilta :D (Vaikka enhän minä ikinä saanut tussista päähän, koska en supistanut summasta ;D)

Neljäs asia, joka myöskin sattui eilen matkalla tuonne kielikoululle, on saanut minut hymyilemään hetkeksi ja ehkä hieman järkyttymään. Näin pohjustukseksi haluaisin kertoa, että olen melkein joka päivä käynyt samaan aikaan puolentoista tunnin lenkillä tuolla Jardin del Principessä, missä on aivan mahtavat polut kävellä. Eilen en millään viitsinyt kävellä keskustan kautta, joten päätin kulkea tuota Jardin del Principen vieressä kulkevaa kävely/pyöräily/lenkki tietä pitkin, sillä siellä on niin mukava kävellä "luonnohelmassa" vaikka autotie kulkeekin aivan vieressä, mutta se ei haittaa ainakaan minua.
No, joka tapauksessa olen useasti törmännyt samoihin ihmisiin lenkeilläni, ja eilenkin törmäsin moneen "tuttuun" vaikka en ole koskaan edes moikannut heitä, sillä olen yrittänyt välttää kaikkien kanssa katsekontaktia varsinkin, jos olen lenkillä. Eilen en varsinaisesti ollut, mutta en silti halunnut jäädä kenenkään kanssa juttelemaan. Silti tämä mies, jonka olen useasti nähnyt, katseli minua jo kauvan, ennen kuin edes olin hänen kohdallaan. Sitten kun viimein olin jo kuuloetäisyyden päässä, hän hymyili leveästi ja hyppäsi alas sieltä aidalta, jossa hän oli venytellyt jalkojaan. "Hola guapa", hän sanoi ja hetken olin todella järkyttynyt, sillä olin koko ajan odottanut hänen lähtevän juoksemaan, mutta hän pysähtyikin lähes eteeni, ei silti mitenkään uhkaavasti! Minä sopersin järkyttyneenä espanjaksi, etten puhu espanjaa, mutta se ei tuntunut miestä haittaavan, vaikkei hänkään puhunut englantia kovin hyvin. Hän vain kysyi, mihin olin matkalla ja mistä päin minä olen ja onko minulla poikaystävää jne. Tuohon poikaystävä kysymykseen olen todennut, että se on ihan sama mitä siihen vastaa, koska se ei tunnu näitä miehiä haittaavan, vaikka minulla oliskin poikaystävä, silti ehdotellaan ja flirttaillaan täysin häpeilemättä.

Yritin koko ajan tehdä selväksi, että minulla olisi hieman kiire, vaikka oikeasti ei ollutkaan. Lopulta mies kysyi, haluaisinko lähteä hänen kanssaan ulos syömään tai juomaan tai jotain tekemään. Tässä vaiheessa voisin kertoa, että mies on varmaan joku 27 vuotias, joten kieltäydyin tästä pyynnöstä. Kaiken tämän aikaa olin todella yrittänyt ottaa muutamia askelia eteenpäin siinä toivossa, että mies tajuaisi jättää minut rauhaan, mutta missään vaiheessa hän ei ollut liian hyökkäävä tai tungetteleva ja sanottaakoon myös, ettei minua pelottanut tämä tilanne ollenkaan, sillä ihmisiä meni koko ajan ohitsemme ja oli täysi päivä viellä.

Neljän viikon aikana en ole kokenut vastaavaa tilannetta kertaakaan, joten kyllähän tämän aika varmaan jo olikin. Hymyilemään minut tämä tilanne sai, kun hän kehui ulkonäköäni ja nauruani, sillä olin todella ärsyyntynyt ja väsynyt, joten pienet kehut tekivät vain hyvää. Eikä mies ollut edes pahan näköinen, en vain ole kovin innostunut tämänkaltaisista pyynnöistä tämmöisessä tilanteessa. Joka tapauksessa olin taas vähän aikaa iloinen, kun lopulta pääsin miehestä eroon :)

Nämä neljä asiaa ovat siis olleet minun valopilkkujani tällä viikolla. Eipä nuo kummoisia ole olleet, mutta ainakin jotain positiivista. Ja kaikista positiivisin asia tällä viikolla tapahtuu varmaan huomenna, kun pääsen uudestaan taas Madridiin!! Ja tällä kertaa todella TOIVON saavani ne ruisleivät :D

PS. Olen erittäin pahoillani näistä kuvista, jotka hädintuskin edes liittyvät tekstiin millään tavalla. Kännykkäni ollessa poissa pelistä, en kuitenkaan ole saanut tällä viikolla ikuistettua mitään ja minusta on ainakin kivempi lukea tekstiä, missä on kuvia seurana, joten saatte nyt sitten katsella vielä kuvia Jardin del Principestä, jota muuten rakastan todella paljon <3

Creo que estoy enamorado

Jep, otsikossahan se tulee jo aika selkeästi ilmaistua: Luulenpa, että olen rakastunut! Ja ei, en todellakaan tarkoita nyt, että olisin rakastunut johonkin mieheen (jos siis Sergio Ramosta ei lasketa mukaan), vaan kaupunkiin! Minun yksi suurimmista haaveistani on ollut se, että pääsisin joskus käymään Madridissa, ja nyt se viimein toteutui eilen!

Olin jo pidemmän aikaa suunnitellut eilistä reissua kahden muun suomalaisen au pairin kanssa, jotka saapuivat tänne tällä viikolla. He asuvat tosin vähän lähempänä Madridia, mitä minä, mutta se ei menoa haitannut. Aranjuezista pääsee onneksi noin 45 minuutissa junalla aivan Madridin keskustaan, eikä hintakaan ole kuin 3,35€ per suunta! Ainut huono puoli tässä on se, että ensimmäinen juna täältä Aranjuezista lähtee aamulla puoli kuudelta ja viimeinen juna Madridista takaisin päin tänne jo kymmentä vaille kaksitoista. Täytyy siis jaksaa bilettää se kuusi tuntia, ettei tarvitse turvautua yöbusseihin, eli búhoseihin!

Jäin siis Atochan asemalla pois, ja jäin odottelemaan Juliaa, jonka oli määrä saapua Fuenlabradasta. Atochan asema oli "pikkaisen" isompi, kuin tämä Aranjuezin asema, joten hetken aikaa olin hieman eksyksissä ja sain myös etsiä ystävääni hetken aikaa, mutta onneksi kännykät on keksitty! 

Atochalta otimme metron (1,50€) Puerta del Solille, joka oli aivan juuri niin aurinkoinen kuin jo nimikin kertoo! Ja mikä mahtavin paikka se olikin tavata Tiina, jonka löytäminen ihmisten joukosta oli yllättävänkin helppoa :) Oli kyllä mahtava tavata nämä kaksi naista livenä ensimmäistä kertaa ja mikä parasta, juttu luisti heti alusta lähtien! Näiden kahden kanssa haluan kyllä enemmänkin seikkailla Madridissa ja Espanjassa!! 

Puerta del Sol

Päivä ja ilta meni aika tavalla ravintolaa etsiessä. Julia ehdotti kiinalaista ravintolaa, jollaista en ole itse aikaisemmin kokeillut, joten päätimme lähteä etsimään sellaista. Saimme kysyä tietä useampaankin otteeseen, mutta jostain kumman syystä löysimme itsemme aina Japanilaisen ravintolan ulko-ovelta... Lopulta luovutimme ja istuimme erään neljän tähden hotellin ulkoterassille, josta tilasimme pitsat. Pitsa oli kyllä hyvää, vaikka siihen nälkään olisin varmasti voinut syödä vaikka laukkuni. 

Ruoan jälkeen tapasimme erään suomalaisen au pairin, joka on ollut Madridissa yhtä kauvan kuin minäkin, mutta hän oli jo valitettavasti lähdössä takaisin Suomeen. Harmi, sillä olisin todella halunnut tutustua häneen paremminkin, mutta ainakin sain varmistuksen sille, että kaikki aupair perheet eivät ole sieltä parhaimmasta päästä! Samalla selvisi se, että Madridissa on ainakin 8 muuta suomalaista aupairia, joihin olisi kyllä mukava tutustua tulevien 9 kuukauden aikana! Oikein hämmästyin, miten paljon meitä täällä on (ja samalla harmittaa, ettei yksikään asu lähellä Aranjuezia...)

Lähdimme vielä kolmistaan Julian ja Tiinan kanssa kiertelemään Solilta lähteviä katuja, sillä minä halusin käydä Real Madridin Official shopissa (josta en kuitenkaan ostanut mitään) ja meidän piti katsella kenkiä. Niitä en kuitenkaan löytänyt, mutta sitä vastoin löysin Stradivariuksesta valkoiset shortsit ja paidan. Aikaisemmin päivällä olin jo ostanut aivan ihanan Madrid laukun ja lompakon, joita olin katsellut jo Toledossa, mutten ollut raaskinut ostaa. Samaisesta kaupasta käteeni tarttui myös aivana ihanan söpö Sergio Ramoksen naamalla koristeltu postikortti, sekä Santiago Bernabeun kuvalla varustettu postikortti!

Lopun illan ja yön kävelimme sitten erittäinkin hämäräperäisillä kujilla, kunnes pääsimme takaisin "sivistyksen" pariin. Lopulta jouduimme ottamaan metron takaisin Solille, kun huomasimme kävelleemme aivan liian kauaksi keskustasta. Aikaiset churrot jäivät syömättä, sillä minulla alkoi olla kiire takaisin Atochalle, mistä junani kohti Aranjuezia lähti. 

Nää ei vaan osaa kirjottaa
mun nimeäni..

Pääsinpäs Cristiano Ronaldon
kainaloon <3 :D

Siinäpä minun ensimmäinen käyntini Madridissa noin lyhykäisyydessään. Oli kyllä ihan mahtava päivä ja haluan kyllä jo mieluiten ensi viikonloppuna uudestaan, jos se vain on mitenkään mahdollista näiden tytteleiden kanssa!! Oli mahtava päästä hetkeksi pois Aranjuezista ja pois au pairin muotista ja puhua suomea ja nauraa ja olla ihan täysin oma itsensä, eikä tarvinnut miettiä, että ymmärsikö kaveri sen, mitä hänelle halusin sanoa, kun puhuimme samaa kieltä! Ruisleipiäni en vielä saanut, mutta jos ne vaikka löytäisivät tiensä perille ennen kuin ne homehtuvat :D

Tämä ei siis ole se yökerho Kapitol!

Eilisen saldona on jaloissani kamalat rakot, joten tälle päivälle suunniteltu uusi Madridin reissu jäi sen takia tekemättä, ja se harmittaa minua vielä edelleenkin!! Voin kuitenkin lohduttautua sillä, ettei se kaupunki sieltä mihinkään varmaan viikossa, eikä edes kahdessa katoa. Parin viikon päästä, kun saan ensimmäisen palkkani, niin riennän juoksujalkaa ostamaan Sergio Ramoksen aidon pelipaidan ja samalla käyn jättämässä hänelle jonkinlaisen viestin hänen pukukoppiinsa Santiago Bernabeulle! ;D Eli sitä odotellessa! Ette uskokkaan, miten onnellinen ihminen minä tällä hetkellä olen!! Elän unelmaani Madridissa, kaupungissa jota rakastan enemmän kuin mitään muuta paikkaa koko maailmassa! 

Tähän loppuun voin vain todeta, että Madrid es el mejor ciudad del mundo ahora y siempre!! <3

Arjen kiemuroita

Tämä viikko on mennyt jotenkin hurjan nopeasti ohi. Johtuisiko se sitten siitä, että olen odottanut tulevaa viikonloppua vai mistä, mutta jotenkin tuntuu, että olen koko ajan menossa nukkumaan :D Maanantaina astui arki tähän talouteen, kun lapsista tyttö meni kouluun. Autolla ajaminen oli vähän turhan jännittävää, puhumattakaan parkkeeraamisesta, sillä olen Suomessa yrittänyt vältellä taskuparkkeeraamista viimeiseen asti, ja täällä ei oikein muita tapoja parkkeerata autoa ole, paitsi jos jättää sen keskelle katua (mitä sitäkin tosin harrastetaan..) Koulun pihalla oli kyllä hauska katsella kaikkia niitä 7-10 vuotiaita tyttöjä ja poikia, kun kaikilla oli samanlaiset vaatteet päällään. Ja suloisiahan he ovat noissa uniformuissaan! Hauska oli myös katsella yhtäkin hieman lihaksikkaampaa miestä, joka kantoi tyttärensä vaaleanpunaista Bratz-reppua!!

Host-tyttö pelaili mun
kännykällä..

Keskiviikkona sain myös pojan kouluun ja "pääsin" siivoamaan kylpyhuoneet. Huh! Kyllä kaksi kylpyhuonetta voikin olla likaisia ja kyllä niiden siivoamiseen saa aikaa kulumaan! Kotona Suomessa ei ole tarvinnut pestä kuin oma vessa, joten on tämä nyt vähän eri luokkaa. Mutta tältä viikolta on nyt nekin siivottu, voittajafiilis siis! Ruoaksi tein kanapastaa, mikä onnistu yllättävän hyvin ilman kermaakin. Yllätin ihan itsenikin, miten hyvää siitä tuli!


Tänään päivä on mennyt melkolailla samalla kaavalla kuin eilenkin. Aamulla lapset kouluun, siivoilua kotona, lapsien haku pois koulusta, ruoanlaitto, englannin tunnit lapsille ja lopun päivää onkin sitten vapaata. Minun hommiini kuuluu myös patonkien haku läheisestä kahvilasta, jossa olen tällä viikolla tosiaan käynyt joka päivä ennen lapsien koulun loppumista. Muina päivinä siellä on ollut töissä joku yrtsi mörtsy nainen, mutta tänään siellä oli ihan söpö mies. Tervehdittyäni häntä iloisesti espanjaksi ja pyydettyäni häneltä kaksi patonkia, mies kysyi minulta englanniksi "Where are you from?" Olin aivan huuli pyöreänä, sillä kukaan ei ole aloittanut keskustelua kanssani englanniksi, ellen ole itse tehnyt aloitetta siihen. Hetken kakisteltuani sain sanotuksi olevani Suomesta, johon mies nauroi (edelleen englanniksi), että olenpa minä kaukana kotoota. Olin niin järkyttynyt edelleen tästä tapauksesta, etten saanut kunnolla sanottua edes kiitosta, ennen kuin jo poistuin kahvilasta. Vasta jälkeenpäin tajusin, että minun olisi pitänyt kysyä, mikä minut paljasti ulkomaalaiseksi ja että miksi hän alkoi puhua minulle englantia, kun melkein poikkeuksetta kaikki täällä ovat puhuneet minulle alusta lähtien espanjaa. Ja sekin minua vielä ihmetytti, että hän todella puhui englantia, kun espanjalaiset eivät tunnetusti tykkää puhua sitä. Joka tapauksessa sain erittäin hyvän fiiliksen, kun joku puhuu minulle kerrankin englantia, vaikka minun varmaan pitäisi olla loukkaantunut, ettei hän puhunutkaan minulle espanjaa. Olen ainakin siitä lähtien hymyillyt koko lopun päivän!

Aranjuezin kartta, joka löytyy huoneeni seinältä. 

Huomenna on jo ihanasti perjantai! Vähän lapsien vaatteiden silitystä olisi ohjelmassa muiden normaalien päivärutiinien ohella. Mutta sitten onkin jo lauantai!!! Tätä olen odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä pääsen Madridiin ja vielä hyvässä seurassa! Tällä viikolla tänne Madridin seudulle saapui nimittäin jopa kaksi suomalaista aupairia, joiden kanssa olen jo ehtinyt tutustumaan ja juttelemaan! Ihanaa päästä puhumaan suomea ja oikeasti vaihtamaan vähän vapaalle tästä au pairin roolista, tämä ei nimittäin tällä viikolla ole ollut niin kovin hehkeetä. Ainakin äiti ja kummitäti sekä muutama kaveri ovat saaneet kuulla vähän itkuakin, mutta luovuttamassa minä en vielä ole. En lähelläkään!


Lauantaita siis odotellessa, ja sitä ihanaa ruisleipää, jota tilasin Suomesta toiselta aupairilta! Aah! Ihanaa vaihtelua tämän patongin ja vaaleanleivän mussutuksen jälkeen :D Kolme viikkoa au pairin elämää huomenna takana, joten kannattaahan tätä nyt juhlistaa!

Enjoy the Silence

No nyt on tullut käytyä kiertelemässä Palacio Real niin sisä- kuin ulkopuoleltakin! On se kyllä upea rakennus, ei voi muuta sanoa! Harmittaa vain, ettei sisällä saanut kuvailla, joten teidän ihanien lukijoideni on nyt vain tyydyttävä kuviin ulkopuolelta..

Meidän siis piti käydä jo keskiviikkona siellä Palacio Realissa, sillä host äiti oli sitä mieltä, että keskiviikkoisin sinne pääsee ilmaiseksi sisään. No kyllähän sinne pääsekin, mutta vasta kello kuuden jälkeen illalla ja me olimme hyvissä ajoin, kello 11 liikenteessä! Joten emme sitten vielä keskiviikkona päässeet tutustumaan linnaan sen tarkemmin sisältä. Suuntasimme sitten pettyneinä minun kielikoululleni, joka onneksi oli auki, joten sain sieltä paperit täytettäväksi mukaani. 

Keskiviikko iltapäivänä meidän piti mennä käymään Jardin del Principen museossa, mutta sinne olisi pitänyt olla lippu haettuna Palacio Realista, joten sekin meni hieman mönkään. Niimpä sitten vain kävelimme upeassa puistossa ja ihailimme kaikki niitä upeita patsaita ja paikkoja joita siellä oli. Host äitini pystyi jopa kertomaan jonkin verran puistosta, sillä se oli aikoinaan ollut hänen ensimmäinen työpaikkansa. 

Suloisia lintuja oli paljon!!

Hihii!

Valitettavasti en ehtinyt kuvia ottaa churro lautasesta
joten kuvituskuvana saa luvan toimia googlen kuvahaun
tulos. 

Torstaina sain sitten syödä elämäni ensimmäistä kertaa Churroja todella paksun kaakaon kera (sitä olisi voinut melkein veitsellä leikata!!). Churrot ovat Madridilaisia uppopaistettuja leivoksia, jonka taikina on niinkin simppeli kuin jauhoja, suolaa, öljyä ja joskus mausteena sitruunaa. Muualta Espanjasta on todella vaikeata löytää "oikeita" churroja, sillä ne kuuluvat lähinnä Madridin ruokakulttuuriin. Täällä nuoriso tekee sillä tavoin, että kun bileilta alkaa tulla päätökseensä aamulla kuuden aikaan, he suuntaavat ensimmäisenä auki olevaan churreríoon (churroihin erikoistunut kahvila) ja tilaavat 2-4 churroa kaakaon kera. Täytyy sanoa, että kyllä se on varmasti erittäin hyvää lääkettä öisen biletyksen jälkeen ja ainakin erittäin täyttävää, sillä minulla ei ollut lainkaan nälkä iltapäivällä, kun oli ruoka-aika. 

Churrojen jälkeen käytiin viemässä kielikoululle paperini, jossa minulle tyrkättiin eteen samantien tasokoe. Siinä oli 15 tehtävää, joissa oli sellaisia kysymyksiä kuten "paljonko kello on?" ja kolme vastausvaihtoehtoa. Oli siellä myös luetun ymmärtäminen sekä esimerkiksi itsensä esittely espanjaksi. 15 tehtävästä minulla oli 4 väärin, joten saatoin olla erittäin ylpeä itsestäni, ja se nainen, joka tarkasti sen minun kokeeni, kysyi minulta, että olenko aikaisemmin Suomessa opiskellut espanjaa. Vastasin, etten ollut (mikä on totta, sillä minähän olen vain kuunnellut Enrique Iglesiasta ja katsellut Serranon perhettä). Nainen sitten kysyi, että kuinka kauvan olen ollut Espanjassa ja ihmetteli sen jälkeen, miten kaksi viikkoa täällä viettänyt ymmärsi niin paljon kieltä. Joka tapauksessa siis tasokoe meni hyvin ja nyt vain odottelen sitten koulun alkua. Harmi etteivät he vielä eilen osanneet sanoa koska tunnit alkavat, sillä minä haluaisin niin kovasti jo päästä kunnolla opiskelemaan!!

Tänään olen koko päivän hengaillut kaksin host perheen koiran kanssa, sillä perheeni lähti viikonlopuksi kylpylään. Eipä tänään mitään sen kummallisempaa olekkaan sitten sattunut, sillä minulla on ollut pyykkiä silitettävänä ja ruoka laitettavana. Olen kuitenkin ehtinyt myös katelemaan televisiota (josta viimein sain kanavia näkymään!!) ja katselinkin sitten Formuloiden vapaat harjoitukset. Harmi, että Nicolla nyt ei tämän paremmin mennyt, mutta jos sunnuntaina sitten kisassa hänkin loistaisi!! (Ja taas tuli erittäin nostalginen tunnelma eräältäkin äidinkielentunnilta, jossa väittelimme formuloista. Formulathan siis ovat urheilulaji siinä missä esim jalkapallo ja se on erittäin kannattava sellainen!)

Ensi viikonloppuna onkin sitten toivottavasti matka Madridiin, kun saan vihdoin ja viimein suomalaista seuraa, sillä tänne saapuu parikin uutta au pairia ensi viikon aikana!! Tätä olen odottanut niiin kauvan, että ette uskokkaan! Voin kertoa, että seuran puute jopa näin erakkomaiselle ihmiselle kuin minä on aika tuskallista. Yksi ilta kun lievitin koti-ikävää katselemalla Youtubesta Ihmisten Puoluetta, niin host isä tuli ovelle katsomaan, mille oikein naureskelen ja moitti sitten minua siitä, etten katsonutkaan espanjankielistä ohjelmaa, kun totesi ohjelman suomalaiseksi.. En olisi ikinä uskonut, että minun tulee näin kova ikävä Suomea ja etenkin sitä kieltä! Minä olen huomannut, että jopa ajattelen jo englanniksi ja osin espanjaksi! Huh!

Ensi viikolla alkaa arki, sillä lapset menevät kouluun maanantaina ja minä saan viedä heidät tuolla upealla Renaultilla, johon olen jo onneksi aika hyvin tottunut. Ihan jännittää, miten se arki lähtee rullaamaan, mutta onneksi olen oppinut jo "talon tavoille". Ehkä minä pärjään, vaikka sitten sillä suomalaisella sisulla!!

Hajottaako?

Entäs nyt?

Noniin te kaikki, jotka olitte Piken tunneilla! Mitä nämä hedelmät
ovat suomeksi?? Nyt on kova luotto teihin, itse kun en niillä
tunneilla kovinkaan usein viihtynyt..

 P.S. Muistakaa, että kuvia klikkaamalla saatte ne suuremmiksi!!!

La gente esta muy loca!

Taas on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä siitä kun viimeksi tänne kirjottelin. Sunnuntai iltana käytiin vielä uudestaan katselemassa näitä Aranjuezin juhlia, jotka oli kyllä menoa ja vilskettä täynnä! Sunnuntai-illan aloitti andalucialainen laulajatar Tamara, jonka laulun sanoista en hirveästi ymmärtänyt mitään, mutta melodia sai silti lanteeni liikkeelle. Andalucialainen tausta huokui hänestä kyllä kauvas, sillä hänellä oli aivan todella upea ääni ja se tuli kyllä oikeuksiinsa silloin kun hän lauloi flamencoa! Ai että minä rakastan flamencoa yli kaiken, vaikken sanoista ymmärrä hölkäsenpöläystä!

Rodeo

Tuolla pallon sisässä on siis kaksi lasta! Minä en ainakaa uskaltaisi mennä sisälle ja
 vielä kieriskelemään pieneen uima-altaaseen!

Ilta jatkui huvipuistossa, jossa ainakin lapset viihtyivät (ja myös minä, sillä näin paaaaaaljon hyvän näkösiä espanjalaisia poikia/miehiä. Minulla on myös teoria sille, miksi espanjalaiset ovat niin hyvän näköisiä, mutta jätettäköön se johonkin toiseen kertaan :D). Ei se huvipuisto aivan samaa luokkaa ole kuin esim Linnanmäki tai Särkänniemi, mutta olihan siellä nyt pari laitetta, jossa lapset pääsivät vähän hiuksiaan iltatuulessa hulmuttamaan. Minulle tuli jostain syystä sen verran huono-olo, etten pystynyt katselemaan kuin kaksi biisiä espanjalaiselta viisihenkiseltä pop-yhtyeeltä nimeltään Melocos. 

Eilen illalla kävimme vielä viimeisenäkin päivänä pyörähtämässä huvipuistossa, sillä tämä hostperheen poika halusi ihan välttämättä päästä vielä koittamaan onneaan tarkkuusammunta pelissä, mistä hän voittikin jo toistamiseen paukkupanoksia. Eilen oli myös upea ilotulitus tuolla Palacio Realin puutarhassa. Siitä on teille myös viisi minuuttinen video kuvituksena (kuka jaksaa katsoa loppuun asti?) Loppu oli todella päräyttävä ja siinä vaiheessa meitsi oli jo ihan kananlihalla!

Kummitusjuna, joka kulki liian nopeaan
eli en saanut kuvaa itse junasta..

Ilmeellä mennään!

Tänään on tullut sitten taas tehtyä ihan arjen askareita. Aamulla käytiin ostamassa lasten koulua varten univormut sekä kalenterit ja katsomassa muutenkin koulu läpi, että osaan lapset sitten viedä oikeaan paikkaan maanantaina. Ja nyt voin todella sanoa, että ymmärrän miksi host äiti yleensä jättää lapset kotiin, kun hän lähtee kauppaan, sillä lapset kiikuttivat kaiken aikaa pelkkiä herkkuja kärryihin joita minä ja äiti saimme sitten kuskata takaisin hyllyihin. Tänään kävimme myös ensimmäisen kerran ajelemassa sitä autoa (siis MINÄ ajoin) ja oikeastaan se meni ihan hyvin. En vain ole tottunut nuin jäykkään kytkimeen saati ohjaukseen, mutta enköhän siihenkin vuoden kuluessa totu. 

Huomenna onkin sitten jo keskiviikko, miércoles. Lähdemme ilmeisesti äidin ja lasten kanssa käymään Palacio Realissa ihan sisällä, että jos sieltä saan pari kuvaa napattua, niin tänne teidän katseltavaksi ne laitan! Mutta eipä tässä kai muuta kuin että: un gran abrazo a todos!

Ja tähän loppuun vielä tämä Melocosin biisi, josta ainakin host perheen tyttö pitää kovasti ja on sen soittanut minulle valehtelematta miljoona kertaa. Nauttikaa!

El Motín de Aranjuez

Tänään onkin taas jo paljon aurinkoisempi aamu kuin eilen ja elohopea nousee mittarissa kaiken aikaa (nyt 18, päivällä voipi olla kymmenen astetta enemmän :D) Pakko se on ihmetellä, kun Suomessa on tottunut että syyskuussa on syksy, tarvitsee takkia mennäkseen ulos ja melkein tumput käsiin. Mutta ei täällä vielä hetkeen! Pitää varmaan sittenkin käydä shoppailemassa vielä vähän kesävaatteita, kun minä typeränä pakkasin matkalaukun täyteen pitkiä housuja ja paitoja... Hyvin olen viikon päivät pärjänny, mutta jos tätä lämmintä ilmaa kestää vielä pitkään, niin oikeasti, tarvitsen ainakin uusia shortseja (niitä kun en ottanu kuin kahdet mukaani..) Ja jotkut siistimmät bilevaatteet, että päästävät minut sinne Kapitaliin sisään, sinne kun ei taida ihan shortsi asustus kelvata..

Tämä on ainut onnistunut kuva eiliseltä!

Eiliset bileet meni tosi hyvin, vaikka aluksi vähän pelottikin, että miten selviän. Kuvia minulla ei valitettavasti ole, sillä unohdin kamerani tyystin ja tykkäänään tänne huoneeseeni, pahoittelut siitä. Mutta tunnelma oli silti korkealla! Ruoaksi saatiin alku tapaksina kokonaisia katkarapuja ja jotain lohi- ja lihatäytteisiä "keksejä". Oli muuten hyviä! Pääruoaksi oli sitten lasagnea ja jälkiruoaksi (ilmeisesti) erittäin tyypillistä "kakkua", joka oli todella makeata! Mutta ihan hyvää se oli, en vain ole ihan niiin makeaan tottunut.. Minä sain myös Baileysin korviketta, joka ei nyt aivan yhtä hyvää ole kuin alkuperäinen Baileys, mutta ihan juotavaa sekin oli :D

Illalla sitten menimme vielä katsomaan El Motín de Aranjuez -esitystä, eli suomeksi Aranjuezin kapina. Oli kyllä tosi hyvä, vaikka vähän siitä ymmärsin. Se esitettiin tuolla Palacio Real de Aranjuezin pihamaalla, jonne oli tuotu satoja penkkejä. Kaikki esityksessä tarvittavat taustat oli heijastettu Palacio Realin ulkoseinään, mikä näytti todella upealta! Itse esiintyjät pyörivät Palacion eteen rakennetulla lavalla ja heitä oli kuulemma 200 (eli vähän enemmän mitä meitä oli musikaalissa esiintymässä :D) Varsinkin silloin, kun yksi mies lauloi flamencoa, niin minulla meni aivan kylmät väreet, niin upealta se kuulosti! Silloin tosiaan tajusin, että haluan kyllä käydä katsomassa flamencoa ihan kunnolla jossain (haluaako joku lähteä messiin?) Tämä esitys oli siis osa näitä kolmipäiväisiä juhlia täällä, vähän markkinahengessä! Paljon ihmisiä ja katubaareja, eli vähän eri meinkinki ku Pellavamarkkinoilla ;D


Ensi viikko onkin sitten varmaan vähän "leppoisampi" kun host äitikin on kotona. Minä kun jo ehdin hehkuttaa, ettei minun tarvitse ajaa autoa niin eikä kun tämä äiti sitten ilmoitti minulle, että ensi viikolla käydään ainakin kääntymässä lasten koululla, ja MINÄ ajan. Siis minä!? Eniten minua huolestuttaa ne MUUT tuolla liikenteessä, täällä kun ei paljon liikenne säännöistä välitetä.. Mutta päätin, etten ota tästä stressiä, vaan teen sen, kun se pitää tehdä (ihmettelen vain, miksi en voi viedä lapsia kouluun pyörällä tai kävellen, kun sinne ei kuitenkaan ole kuin kilometrin verran..) Lapsilla alkaa koulu vasta 14. päivä, eli sitten alkaa minun varsinainen arki. Ehkä on ihan hyväkin, että tuo äiti on täällä vielä ensi viikon valvomassa touhujani ja opastamassa, että sitten varmasti osaan seuraavalla viikolla hoitaa hommat :)

Pub Crawl?

Eilistä risottoa. Lapset eivät
hirveästi pitäneet noista
vihanneksista, mutta se nyt ei
ollut kovin yllättävää..

Tälleen harmaana lauantai aamuna on hyvä pyöriä netissä, kun ei ole töitä tai muutakaan tekemistä (ulkona on niin masentavan näköstä, ettei sinne viitsi ainakaan heti aamusta lähteä!) Törmäsin eräässä toisessa blogissa tämmöiseen Pub Crawl -juttuun, missä siis muutaman euron maksettuaan pääsee kierteleen pubeissa, baareissa ja yökerhoissa. Tässä toisessa blogissa oli juttua Barcelonan vastaavasta, mutta onko kenelläkään kokemusta Madridin kierroista?

Minuun iski nimittäin samantien halu päästä tämmöinenkin elämys kokemaan! Vaikka en toki ole mikään suuri bilehile, niin kaikkeahan on pakko kokea edes kerran elämässään, siis myös tämmöinen baarikierros! Varsinkin yksi kierros pisti silmään, sillä siinä käydään Kapitalissa, Reina Brujassa, Sonissa tai (?) Joy Eslavassa ja käsittääkseni näistä kaikki on vähän isompia yökerhoja, vai kuinka? Hinta näyttäisi olevan 10-15€ ja se sisältää ilmaset ekat drinkit kahdessa paikassa, ilmaisen sisäänpääsyn, kuvat (?) ja baarin pelit. Nyt kysynkin, onko kenelläkään aikaisempaa kokemusta nimenomaan tältä kierrokselta: "Non Stop Pub Crawl Madrid"? http://www.pubcrawlfinder.com/madrid/136601-non-stop-pub-crawl-madrid

Tarkkasilmäiset ehkä löytävät kotitaloni :D

Tänään on tiedossa synttäribailut, sillä host perheen äiti ja hänen äitinsä täyttävät vuosia. Hieman pelottaa, miten mahdan selviytyä illasta, sillä espanjankielen taitoni eivät ole vielä sitä luokkaa, että pystyisin sponttaanisti keskustelemaan vieraiden kanssa. Eiköhän sitä kuitenkin suomalaisella sisulla jonnekin asti pärjätä :D Vähän kyllä harmittaa, jos en pääsekkään siihen kielikouluun, johon minun oli tarkoitus mennä. Toissa päivänä kävimme katsomassa koululla, mutta siellä olivat ovet kiinni. Eilen yritin sitten soittaa netistä löytämääni numeroon, mutta kukaan ei tahtonut vastata minulle! Olisi nimittäin elintärkeätä päästä opiskelemaan iltaisin espanjaa ihan opettajajohtoisesti, vaikka olenkin huomannut jo selvää kehitystä espanjankielessäni, sillä ymmärrän jo paljon enemmän, mistä perhe juttelee esimerkiksi ruokapöydässä. On se kumma, miten sitä korva tottuu kieleen ja alkaa jopa ymmärtämään sanoja, kun sitä kuulee päivittäin joka paikassa. Koskahan oppisin vielä puhumaan espanjaa ilman niitä ylimääräsiä englanninkielisiä sanoja siellä puheen välissä?

Kuulumiset

Ensimmäinen viikko täällä alkaa kohta olemaan takanapäin ja kaikkenlaisia fiiliksiä on tullu jo koettua (vahvimpana ehkä koti-ikävä, mutta toivottavasti sekin vielä helpottaa). Ekan viikon ohjelma oli pitkälti se, että oppisi tuntemaan talon tavat, ja mielestäni olen siinä ihan hyvin onnistunut. Viime perjantai, lauantai ja sunnuntai meni oikeastaan host perheen vanhempien touhuja katsellessa ja lapsiin tutustuessa. Maanantaina sainkin sitten jo ensimmäisen "työpäivän", johon sisältyi lasten vaatteiden silittämistä ja heille englannin opettamista (joka tuli minulle täytenä yllätyksenä, sillä sitä minulle ei oltu kerrottu!)

Museo del Ejérciton puistosta vastakkaiselle
puolelle

Tiistaina oli matka Toledoon, josta tekin, hyvät blogini lukijat, olette saaneet omat maistiaisenne! Ihan mahtava paikka! Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä, joten teidän on pakko kokea se itse! Ja minä haluan sinne myös uudestaan. Senpä takia toivon, että nyt jo suunnittelilla oleva viikonloppumatka parin muun suomalaisen au pairin kanssa toteutuisi! Annoin nimittäin itseni ymmärtää, että varsinkin yöllä Toledo on kokemisen arvoinen, mutta onhan siellä jo päivälläkin paljon tekemistä, sillä museoita ja kirkkoja kyllä riittää! Ihan pienten lasten kanssa sinne ei kannata lähteä, sillä korkeuserot ovat valtavat, joten portaita riittää kavuttavaksi asti ja kuumuus on aika kova. Etäisyydet eivät ole kovin pahoja, mutta lapset saattavat silti väsyä todella nopeasti.

Toledon kaupunki korkealta kirkon katolta

Tänään olen ollut lasten kanssa kolmisin ihan ensimmäistä kertaa, ja hyvinhän se on mennyt. Minulla on ollut mukavaa ja lapsilla on ollut mukavaa. Aamupalan jälkeen pidin heille englannin tunnit (kummallekin puoli tuntia kerrallaan), siivosin pojan huoneen (koska eilen siivosin tytön huoneen, niitä kun ei voi kuulemma samana päivänä siivota..), pelattiin monopolia ja tein lapsille lasagnea. Kaiken kaikkiaan siis ihan mukava päivä!

En voi tarpeeksi hehkuttaa, kuinka ihania nämä lapset ovat. Rakastan heitä todella paljon! Tyttö on mitä ihanin, ja tosiaan suhtautuu minuun enemmänkin kuin siskoon kuin johonkin random työntekijään. Ja poika! Hän on kyllä kans ihan mahtava persoona. Ensimmäisenä päivänä keskustelu ajautui jotenkin jalkapalloon ja poika kysyi minulta, että mitä joukkuetta kannatan. Kuultuaan vastauksena Real Madridin hän oli aivan liekeissä. Sitten hän kysyi, onko minulla lempi pelaajaa, ja kun vastasin, että Sergio Ramos, niin hän lähinnä nauroi minulle, mutta sanoi itsekin pitävänsä hänestä. Myöhemmin nähtyään kalenterini kannen (jossa on Sergio Ramoksen kuva) hän lopulta tajusi, kuinka suuri fanitukseni kyseistä pelaajaa kohtaan on.

Tässä vielä kuva niille, jotka eivät tiedä
minkä näköisestä hurmurista on kyse!

Siitä lähtien poika on jaksanut muistuttaa minua Sergio Ramoksesta kaiken aikaa ja lällättelee päälle. Tänäänkin hän muisti asian aivan yllättäen ja aloitti: "Mun isä tuntee Sergion! Se asu ennen täällä, ennen ku se alko pelaan Madridissa." "Aijaa. Ihanko tosiaan asu täällä? En ois uskonu.." Sitten host isä puttui keskusteluun sanomalla pojalleen espanjaksi että "kerro, että se tulee tänä iltana illalliselle", minkä poika sitten käänsi minulle englanniksi. "Joo joo! Se tulee tänään illalliselle meidän kaa! Sit se tulee nukkuu sun kaa! Ja sä oot ihan 'iiiiiih' sen jälkeen! Tanja rakastaa Sergiota! Tanja rakastaa Sergiota!!"

Mitä siihen voi sanoa? Tottahan se on! En vain ymmärrä, mistä hän sen itse keksi, kun vain sanoin, että minusta Sergio Ramos on paras. Joka tapauksessa minä vain hihittelen ja yritän olla sanomatta asiaan enää mitään, sillä punastumisen huomaa minusta kilometrin päähän! Joka tapauksessa toivoisin niiiiin kovasti, että tapaisin Sergion (tai edes näkisin) Kapitalissa, eli Madridin yhdessä suurimmista yökerhoista. Pitää siellä sitten hengailla aina kun mahdollista (ja kukkaro antaa myöden, ei oo kuulemma mikään maailman halvin paikka!) Ja toinen paikka tietysti, missä voin hänet nähdä on Santiago Bernabeulla, minne on myös pakko päästä jonain viikonloppuna katsomaan peliä! Hala Madrid!