Hola amig@s!

Vähän on piemähkö kuva, mutta se johtuu tuosta
auringon laskusta :) Eilis illalta siis, lämmintä on!

Vaikka olen jo pitkän aikaa ollut kiinnostunut Espanjalaisista ja heidän elämäntavoistaan, ja jopa ottanut siitä selvää ennen tänne lähtöäni, niin en silti voi olla ihmettelemättä joitain asioita, mitkä ovat aivan eritavalla kuin Suomessa tai ainakin meillä kotona.

Ensinnäkin, täällä on aivan kamala meteli kaiken aikaa. Ja minä olen vielä sellainen, että rakastan hiljaisuutta. Olen tähän asti luullut, että Serranon Perheessä näyttelijät puhuvat lujaa sen takia, että heidän vuorosanansa varmasti kuuluisivat mikrofoniin, mutta nän ei ilmeisesti ole! Minusta tuntuu, että kaikki täällä huutaa asiansa selväksi. Ja ei, he eivät puhu lujaa sen takia, että minä ymmärtäisin paremmin, sillä olen kyllä tehnyt selväksi, että ymmärrän heitä.
Aivan arkipäiväistä on myös huudattaa televisiota niin lujalla kuin vain mahdollista. (Nyt olisi todella tarvetta niille Hansun (ah, miten nostalginen tunnelma tuli yläaste ajoista!!) kuulokkeille ja samalla myös Tiirikka vois tulla opettamaan näille niistä desipeleistä!)

Meillä ei ainakaan kotona ole ikinä syöty samaan aikaan ruokaa. No, ehkä kerran kuukaudessa, jos kaikki sattuu olemaan samaan aikaan kotona. Mutta täällä on lähes kaikkien velvollisuus istua pöydässä samaan aikaan ja siellä sitten myös istutaan siihen asti, kunnes kaikki ovat syöneet. Toisaalta minä en kyllä valita, koska onhan tämä erittäin hyvä ja mukava tapa jutella päivän asiat läpi.

Ruoka-ajatkin poikkeavat siitä, mihin olen tottunut Suomessa. Aamupala syödään, kun herätään (tähän asti ihan ok), mutta sitten, päiväruoka syödään joskus 2-3 aikaan. Pääasiallinen illallinen syödään sitten yhdeksän ja yhdentoista välillä. Ja yleensä ulkona, sillä täällä on aivan naurettavan halpaa syödä ulkona. Siis, kuinka moni Suomessa pärjää alle viidellä eurolla, jos haluaa syödä kunnon ruoan jossain muualla kuin kotona? (Enkä nyt tarkoita mitään Subwayta!) Ja sitä paitsi, luulenpa että tulee jopa kalliimmaksi syödä kotona, sillä ruokakaupan hinnat ovatkin sitten jo omaa luokkaansa, siis suunnilleen samat kuin Suomessa.

Pieni tapas, jonka täytteen saa valita kymmenistä
eri vaihtoehdoista. Tässä on lohta ja eräänlaista juustoa.

Ja sitten on tottakai vielä se itse ruoka! Aamupalana syödään yleensä paahtoleipää, jonka päällä on marmeladia, Nutellaa tms makeata herkkua. Jos paahtoleipä ei maistu, niin sitten voi syödä keksejä! Ja minä kun olen Suomessa tottunut ihan vain kaurapuuroon tai ruisleipään -.- Päivällinen on yleensä melko kevyt, mutta silti täyttävä, koska sillä pitäisi periaatteessa pärjätä iltaruokaan asti. Esimerkiksi voidaan ottaa tämän päivän päivällinen, joka oli Ensaladilla rusaa (eräänlaista espanjalaista perunasalaattia), grillattua jänöä ja Chorizo-makkaraa sekä "jälkiruoaksi" verkkomelonia. Illalliseksi söin tänään joitain ihmeellisiä kinkkuleikkeitä, joissa oli välissä juustoa, sekä päivälliseltä jäänyttä Ensaladilla rusaa.

En voi kuin ihmetellä myös sitä, miten laihoina paikalliset pysyvät kaikesta siitä ruokailujen välisestä napostelusta huolimatta! Katselin äskön perheen tyttären kanssa televisiota, ja tuntui, että hänellä oli koko ajan jotain suussaan, muun muassa jäätelöä, tomaattikeksejä, erilaisia leivoksia sekä popcornia! Miten hän oikein kuluttaa sen kaiken energian? Jos minä lähtisin samaan, niin tulisin täältä entistäkin lihavampana pois yhdeksän kuukauden kuluttua!

Vielä yksi asia, mikä minua ihmetyttää on televisio. Ainakin minun perheelläni televisiosta näkyy sen seitsemän miljoonaa eri kanavaa, ja jokainen ohjelma on espanjaksi! Siis dupattu, ei mitään tekstejä! Ja ensimmäisellä kerralla, kun katselin niitä "haluatko miljonääriksi" -tyyppisiä visailuohjelmia, aloin miettiä reilun puolentunnin kohdalla, että eikö Espanjassa näytetä lainkaan mainoksia ohjelman aikana. Oikea vastaus on: näytetään toki! Ne vain on sijoitettu ohjelman loppupuolelle siten, että kun itse ohjelmaa on jäljellä vajaat viisi minuuttia, se katkaistaan ja aloitetaan näyttämään niitä mainoksia ja sitä maratonia kestääkin sitten seuraavat kuusi ja puoli minuuttia!

Minusta on myös kivaa se, että ihmiset täällä ovat niin avoimia suomalaisiin mörökölleihin verrattuna. Tuolla kun kävelet kaduilla, niin ihan tuntemattomat ihmiset, tytöt ja pojat, nuoret ja vanhat moikkaavat sinua, ja haluaisivat ehkä jopa jäädä jutulle, mutta heti kun he näkevät haamun valkoisen ihoni he tajuavat, etten ole paikallisia ja tuskinpa silloin osaankaan espanjaa riittävän hyvin. Espanjalaiset kun eivät tunnetusti halua/viitsi/osaa puhua englantia, joten he ottavat samantien takapakkia, jos vastaat heille jotain englanniksi. Mutta ne espanjalaiset poskisuukot on kyllä kivoja! "Mua, mua!" : D Paitsi sillon, kun "suudeltavalla" on parin millin pituinen parta!! Pistelee erittäin ikävästi, nimimerkillä: tänään yhtä kokemusta rikkaampi :S Mutta ei, hauskaa täällä on! Pienoin kulttuurishokki tietysti, vaikka siihen yritinkin varautua.



P.S. Älkää laittako mulle viestejä mun vanhaan numeroon! Jos jotain asiaa, niin soittakaa siihen numeroon, koska puhelut tulevat kyllä perille. Käytän nimittäin HolidayPhonea, joka siirtää puhelut minulle espanjalaiseen liittymään. On meinaa paljon halvempaa mulle soittaa täältä sitten Suomeen, ja kun se on kuitenkin prepaid, niin ei tuu ongelmaa niiden laskujen kanssa sitten jälkikäteen. Kiitos huomiostanne! :)