Ensimmäinen päivä

Uskokaa tai älkää, mutta selvisin hengissä perille ja myös laukku oli upeasti Madridissa, kun sitä lähdin hakemaan. Mutta yh! En vieläkään pidä lentämisestä, sen sain todeta useampaan kertaan eilen. Ensinnäkin, se kone jolla lensin Helsingistä Riikaan oli aivan kamala! Se oli vielä tavallistakin pienempi kone, jossa aina kaksi istui vierekkäin (no, minun vieressäni istui sentään ihan söpö suomalainen poika, joten en valita :D), mutta ahdasta oli! Vaihto Riikassa sujui ongelmitta, vaikka tylsähän siellä oli istuskella neljä tuntia seuraavan koneen lähtöä odotellessa. Onneksi Dan Brown pelasti minut jälleen, koska onhan tuo Da Vinci -koodi hyvä kirja.
Riikasta lähtevä kone oli sentään jo normaalimman koneen oloinen, mutta ahdasta siellä silti oli! Ja yksinäistä, kun ympärillä olevat ihmiset olivat ilmeisesti Latvialaisia, ja pölöttivät sitten sitä omaa kieltään. Viisi tuntia on kuitenkin pitkä aika kuunnella sitä latviaa..

Madrid Barajas lentokenttä yllätti minut kyllä koollaan, vaikka tiesinhän minä, että se on iso. Kun lopulta löysin sieltä laukkuni ja myös perheeni isän ja pojan, niin matka autollekin tuntui olevan pari kilometriä pitkä. Ja sitten se liikenne! Kellohan oli jotain kolme ja tosiaan perjantai päivä, niin kaikki olivat matkalla samaan suuntaan kuin mekin, koska harva jää Madridiin viikonlopuksi, kun voi lähteä esimerkiksi Valenciaan tai Córdobaan. En ole ottanut selvää kuinka paljon täällä on liikenneonnettomuuksia vuodessa, mutta kun vauhtia on päälle 100km/h ja autot kiilailevat toistensa eteen aivan surutta, niin en yllättyisi vaikka ne luvut olisivat suuret.

Kivi on mukana, kiitos siitä vielä! <3

Onneksi kuitenkin pääsimme turvallisesti perille Aranjueziin. Tämä talo on kyllä aivan ihana. Se sijaitsee aivan Aranjuezin laitamilla, vähän rauhallisemmalla alueella. Kaikki on silti aivan kävelymatkan päässä. Jos joku on joskus katsellut Serranon Perhettä, niin tämä talo on juurikin sen tyylinen, vain hieman modernimpi (mutta keittiö on pienempi). Jokaisella on oma, tilava huone ja minusta on todella mukava, että lapsien huoneet ovat aivan heidän näköisensä. Pojan huone on urheilufanin taivas ja tytön huoneessa ei todellakaan ole säästelty punaisen eri sävyjä. Ja sitten on tietysti vielä tuo piha-alue aidan sisäpuolella. Sen tekemiseen on nähty paljon vaivaa, koska täällä on pieni suihkulähde, upeat puutarhakalusteet ja iso uima-allas, jossa on myös poreamme samassa!


Vaikka minulla on tähän asti ollut todella mukavaa täällä, niin silti hieman kaivelee koti-ikävä. En olisi uskonut, että tulen kaipaamaan jopa puita ja metsää, mutta niin vain myös ne on näköjään yksi asia, mitä voi ikävöidä. Onneksi niillekin on kuitenkin pyhitetty joitain alueita, ettei täällä aivan hiekkaerämää fiilistä pääse kokemaan.