Finland baby!

Heippa!

Olen huomannut, että tätä blogia luetaan vielä monta kuukautta viimeisen tekstin kirjoittamisen jälkeenkin. Jos teitä kiinnostaa hieman tuoreemmat kuulumiseni, niin uusi blogini löytyy tästä osoitteesta. Uusi blogini käsittelee lähinnä minun elämääni täällä Suomessa. Mukava huomata, että tämä Madridin blogini on kerännyt näin paljon lukijoita vielä jälkeenkin päin!

I'll live forever or die trying

Boyce Avenue tekee niin ihania covereita <3

Noniin, arvoisat blogini lukijat. Tämä on nyt virallisesti viimeinen blogiteksti, mitä tulen tänne kirjoittelemaan. Minä saavuin torstaina Suomen maankamaralle ja siitä syystä en voi enää kirjoittaa nimen "Madrid y Yo", eli "Madrid ja minä" -nimen alla. Katsotaan, jatkanko minkään muunkaan nimen alla, sillä samantien kun saavuin kotiin (ja sain kissan häädettyä ulos huoneestani, hän kun oli vallannut 7 kuukauden aikana sohvani täysin omakseen -.-) löysin kirjoituspöydältäni kutsun Lahden ammattikorkean, International Businekssen pääsykokeisiin. Näyttäisi siis siltä, että 25.4. olen Lahdessa pääsykokeissa ja nyt pitäisi niihin sitten lukea Metson sivuilta jokin materiaali, jota ei saa edes ottaa mukaan kokeisiin. Katsotaan miten minä selviän. 

Keskiviikko Madridissa meni aika itkuisissa tunnelmissa. Ensinnäkin, taivaalta tuli kaatamalla vettä, ja sitä ihmettä ei oltu nähty pitkiin aikoihin. Toiseksi, minulla itselläni oli erittäin haikea tunnelma. Juuliaa ja Juliaa Solin suihkulähteellä odotellessani meinasin purskahtaa itkuun varmaan miljoona kertaa, mutta sain pidettyä itseni kasassa. Ja olin oikeastaan iloinen, että vain Juulia tuli sovittuun aikaan tapaamaan minua, sillä hänen seurassaan ei itketä. Julia tuli sitten Madridiin vasta vähän ennen kuin olin jo lähdössä takaisin kotiin, mutta ehdin onneksi juttelemaan hänenkin kanssaan. Mennessäni Solin juna-aseman liukuportaita alas meinasin taas purskahtaa itkuun, sillä tajusin etten näitä tyttöjä, saati tätä kaupunkia näkisi piiiiiiiiitkään aikaan. 

Viideltä tuli vain M kotiin, sillä B:llä oli synttärijuhlat. Niimpä minulla oli hieman helpompi viimeinen työpäivä. Annoin läksiäislahjat M:lle, joka oli ainakin iloinen saamistaan hiuspinneistä ja kaulakorusta. Kun B tuli kotiin, oli hänellä vähän känkkäränkkä päivä, joten B:n lahja odotti aina illallisen yli, ennen kuin hän sai sen. Kun olin jo vetäytynyt huoneeseeni pussattuani tytöt viimeisen kerran, B koputti ovelleni ja tuli vielä yksin kiittämään ja halaamaan minua. Olisittepa nähneet hänen ilmeensä kun hän ensimmäistä kertaa ikinä näki tietokoneeni työpöydän ja kaikki sen musiikkitiedostot. Tytön ilme oli korvaamaton :D

Torstaina sitten odottelin kentällä tunnin verran lentoani. Kyllä tuntui hassulta, kun portin avautumistani odotellessani istuin penkillä ja viihdytin itseäni tuijottelemalla ohi kulkevia ihmisiä ja sitten yhtäkkiä ohitseni kävelee kolme Finnairin lentoemäntien puvuissa olevaa naista, jotka puhuvat SUOMEA! Minun seurassani istui pelkkiä aasialaisia, mutta sitten jostain putkahtaa nämä kolme naista, jotka kommentoivat Johanna Tukiaista suureen ääneen, eikä niin kovin positiiviseen sävyyn. Väkisinkin huuleni vääntyivät hymyyn, sillä tähän mennessä olin kuullut Suomea vain omasta ja Juuuuulioiden suusta, mutta nyt sitä kuuli joltain ihan muulta. Omituista!!

Lento meni hyvin. Se kesti vain 3 tuntia ja 55 minuuttia ja sinä aikana oikeastaan vain nukuin. Olin niin väsynyt, koska edellisenä yönä en ollut nukkunut. Kun viimein poistuimme pilvistä Suomen yllä, minua alkoi samantien masentaa Suomen harmaus. Madridiin oli jäänyt +20 astetta ja pilvetön auringonpaiste. 

Laukkuni sain melkein samantien ja kun olin kävellyt "EI TULLATTAVAA" kylttien alta, näin äidin melkein samantien. Autolla minua odotti isä, sekä ruisvoileivät, rasiallinen laskiaispullia ja kaakaota!

Minä palaan vielä joskus Madridiin, se on ihan varmaa. En siis vain lomalle, vaan jäädäkseni sinne. Siksi toivon, että Espanja saa taloustilanteensa hallintaan, että tämä neiti Kansainvälinen Talous pääsee muuttamaan sinne joskus! Rakastan sitä kaupunkia enemmän kuin mitään tällä hetkellä! Tietysti on mukava päästä tänne Lammille joskus rauhoittumaan, mutta haluan palata Madridiin heti kun se vain on mahdollista. 

Kiitos kaikille lukijoille, sillä sain toissapäivänä 10000 sivun selauskertaa rikki. Vaikka ne ovat vain selauskertoja, niin olin silti iloisesti yllättynyt :D

Nyt tämä tahmatassu lähtee polkemaan kuntopyörää ja illalla pitäisi varmaan vielä lähteä kaverin kanssa salille. Tästä alkaa tämä kesäksi kuntoon yritys, nimittäin pääsin 7 kuukauden aikana vähän rupsahtamaan. No, ei tällä kyllä vielä ensi kesäksi kuntoon päästä, mutta jos yritetään tähdätä sinne vuoden 2014 kesään, kun on jalkapallon MM-kisat Brasiliassa :P Sinne sitten rantaleijonia metsästämään, kun on itekkin vähän tiukemmassa kunnossa! Nyt ei muutakuin soronoo, adjöö ja kiitos kaikille! <3

It's funny how "hello" always ends with a "goodbye"

Niin se vika päivä vain valkeni. Tähän aikaan huomenna olen vähintäänkin matkalla kohti Lammia, jos en ole jo kotona halailemassa koiraani <3

Asioita mitä jään kaipaamaan Madridista? No ensinnäkin mun ihanat kaverit!! Ilman Juliaa ja Juuliaa olis ollut aika tylsää. Lisäksi tietysti kaikki muut ihanat ihmiset, keihin ehdin tutustua. Harmittaa vaan se, etten erääseen Albertoon enään saa millään yhteyttä, saakelin kännykkävaras... JUULIA! JOS NÄET SEN HERRAN VIELÄ JOSKUS NIIN ANNA SILLE MUN NUMERO!!! Tai sähköposti tai facebook tai joku...

Mitä muuta jään kaipaamaan? Musiikkia ja bileitä tottakai. Madridin yöelämä on ollut tutustumisen arvoinen. Niitä huonojakin kokemuksia toki on jäänyt, mutta minkäs sille mahtaa, että on vähän menevämpi persoona, niinkuin minä. Ja ennen kaikkea kokeilun haluinen. Mutta mä en kadu mitään. Korkeintaan sitä, etten pitänyt kännykästäni tarpeeksi hyvää huolta..

Myös sitä tulen kaipaan Suomessa, että pääsen niin helposti tällä hetkellä maailman parhaaseen kaupunkiin mitä tiedän ja voin shoppailla siellä naurettavan halvoissa kaupoissa tai vain hengailla suihkulähteellä ja katsella ohi meneviä ihmisiä, kommentoida turistien naurettavaa lookkia ja bongaila komeita miehiä. Ei tämmöistä voi Lammilla harrastaa, missä tuntee melkein jokaisen ohi menevän ihmisen. Lisäksi kun ei siellä edes ole niitä "HOT HOT HOTTEI" miehii. Kuten nyt esim Sergio Ramos ;D

Toisaalta olen kyllä iloinen että tämä 7 kuukautta on nyt vihdoinkin ohi. Jos jotain todellakin olen oppinut niin sen, etten halua kotiäidiksi vielä ainakaan pitkään aikaan, jos vielä senkään jälkeen. Haluan todellakin nauttia sinkkuudesta ja lapsettomuudesta vielä kauvan. Tai no, en välttämättä sinkkuudesta, mutta ainakin siitä lapsettomuudesta. Toinenkin asia on varmaa: en ikinä tule kasvattamaan mahdollista lastani Espanjassa. Täällä nämä lapset ovat aivan liian hemmoteltuja, minusta heillä pitää ollu joku kuri. Itsehän olen kasvanut melko leppoisassa ympäristössä, mutta en todellakaan ole aina saanu mitä haluan, joka on minusta ihan hyväkin. Ainakaan en ole samanlainen nenän varttani pitkin muita ihmisiä tuijottava narttu, kuten useat täälläkin tapaamani tytöt ja myös jotkut pojat. Vaikka kyllä niitä mukavia poikkeuksiakin on!

Tulevaisuuden suunnitelmani? Palata Suomeen, käydä pääsykokeissa, toivoa että pääsen kouluun ja hankkia töitä. Jos en pääse opiskelemaan tänäkään syksynä minnekkään, niin haen tänne Madridiin opiskelemaan ja/tai töihin. Tiedän todellakin mitä haluan ja se on asua täällä. Asua, opiskella tai työskennellä täällä. Mutta yksi asia mitä en enää tee on se, etten enää ikinä lähde au pairiksi. Vaikka nämä 7kk ovatkin olleet opettavaisia ja mukavia, niin siihen sekaan mahtuu niin paljon kaikkea kamalaa ahdistusta, etten halua sitä enää kokea. Ja kaikki se ahdistus johtuu todellakin vain minusta, muilla ihmisillä ei ole siihen ollut mitään osuutta. Tai ehkä vähäsen. Joillakin. Nimeltämainitsemattomilla Elviksen kaltaisilla ihmisillä. Ehkä. :D

Nyt lähden hakemaan vanhempaa tyttöstä kielikoulusta ja sitten hengailen hänen kanssaan koko lopun illan kaksin kotona. Katsotaan mitä tästä tulee, varmaa on että huomenna klo 10.10 istun Finnairin koneessa ja itken sitä, että renkaat irtoavat tästä mahtavasta maasta..