Toledo

Miguel de Cervantes, Don Quijoten isä,
hauska tutustua!

Tänään oltiin siis Toledossa perheen isän ja lasten kanssa, ja mukavatahan siellä oli olla!
Aamulla lähdettiin kymmenen aikaan ajamaan ja reilun puolen tunnin päästä oltiin perillä. Niille jotka eivät tiedä Toledosta mitään, niin voin kertoa, että se sijaitsee 70 kilometrin päässä pääkaupungista, Madridista. Se on rakennettu jyrkille vuorille, minkä takia siellä on paljon portaita, ja sen sain tänään kokea kantapään kautta (nyt siis sain sitä liikuntaa, mitä olen toivonut!)

Toledo on erittäin tunnettu miekoistaan, ja niitä siellä sitten riittikin! Joka kadunkulmassa oli vähintään yksi kaupustelija myymässä matkamuistoina miekkoja ja muita aseita. Tunnetuimpia maamerkkejä ovat Alcázarin linna ja viisilaivainen goottilainen katedraali. Kirkkoja täällä onkin paljon!

Me käytiinkin visiitillä Iglesia de los Jesuitas -kirkossa, josta oli upeat näköalat Toledon ylle, sitten kun ensin oltiin kavuttu vielä vähän lisää portaita! Me kävimme myös toisessa kirkossa (jonka nimeä en nyt valitettavasti muista) sekä Museo del Ejércitossa, jossa oli vielä vähän lisää aseita. Koko museo oli pyhitetty Espanjan sotahistorialle ja siellä oli esillä muun muassa entisajan espanjalaisen armeijan varusteita ja niitä aseita. Kuvia siellä ei saanut räpsiä, joten niitä ei myöskään ole kuin ulkopuolelta.

Alcázarin linna

Käytiin syömässä Mäkkärissä, jossa söin kymmeneen vuoteen ensimmäisen hampurilaisen. Luit oikein, en ole syönyt kymmeneen vuoteen hampurilaista, joka olisi tehty jossain roskaruoka-ravintolassa. Minusta ne ovat niin vaikeasti syötäviä, eivätkä edes täytä kuin hetkeksi, joten mieluiten jätän sellaiset ruoat yleensä väliin. Nyt olin kuitenkin niin nälkäinen, että kaikki kelpasi ja olihan se ihan hyvää. Ihmetyttää kyllä se, miksi kalorimäärät olivat esillä niin ranskalaisten pusseissa kuin siinä hampurilaisen kotelossakin!? Kuka haluaa oikeasti jossain hampurilaispaikassa nähdä sen, kuinka monta kaloria ruoka sisältää? Minulle ainakin tuli vain syyllinen olo niistä turhista kaloreista, joita söin, kun ne nyt näin!

Tyypillistä Toledolle, naapuri ihan
parin metrin päässä!

Iglesia de los Jesuitas Toledo

Goottilainen katedraali oikealla ja Alcázarin linna vasemmalla.
Kuva Jesuiitta kirkon katolta.

Sieltä kirkon katolta tämäkin.

Tukka hyvin, kaikki hyvin!

Museo del Ejérciton sisäpihalta tämä kuva, niitä
harvoja paikkoja, joissa sai kuvata..

Mutta kokonaisuutena tämä oli erittäin onnistunut päivä! Nyt vain haluaisin lähteä vielä kiertelemään sinne jonkun kanssa, sillä varsinkin illalla Toledo on kuulemma tutustumisen arvoinen paikka, eli jos joku kokee olevansa halukas lähtemään kanssani sinne, niin ilmotusta vain tänne päin :) Suosittelen siis Toledoa, jos tykkää liikuskella museoissa ja kirkoissa ja haluaa tutustua vähän espanjalaiseen vanhaan arkkitehtuuriin!

P.S. Saatte kuvia suuremmiksi, kun klikkaatte niitä, nii ei tarvii tihrustaa noita pikkukuvia ;D

Fotos fotos

Olin äskön kävelyllä, kun ei ole paljon tullu liikuttua, siis liikuttua liikuttua ollenkaan näiden kolmen päivän aikana. Tuntuu että vatta pömpöttää ja jalat huutaa halusta päästä liikumaan, kun kotona on tottunut joka päivä vähintään sen tunnin polkemaan kuntopyörää ja tekemään ne lihasliikkeet. Täällä tämä aika menee kuitenkin lasten perässä juostessa, eikä se ole sama asia kuin urheilu!

Palacio Real de Aranjuez eli kuninkaallinen palatsi

Täällä on kuitenkin ihan mahtavat puitteet urheilulle! Kuntosalille ei olisi pitkä matka, ja ehkä joskus vielä itseni sieltä löydänkin, vaikkei minua kyllä tähän asti ole kuntosalille huvittanut mennä lähinnä niiden muiden ihmisten takia. Pidän paljon enemmän ulkoliikunnasta. Täältä minun "kodiltani" tuonne Aranjuezin ehkä tunnetuimmalle paikalle, Palacio Real de Aranjuezille, on matkaa (muka) kolme kilometriä suuntaansa, mutta äskön kun sen kävelin se tuntui ainakin viideltä kilometriltä! Tai sitten se johtui tuosta kuumuudesta.. Se on siis aivan viivasuora tie, missä menee paljon juoksijoita ja pyöräilijöitä sekä muutamia koiran ulkoiluttajia.

Jardin del Principen pääportti

En voi olla ihmettelemättä paikallisia ja kuinka tuttavallisia he ovat! Tai sitten se, että nekin kaksi söpöä poikaa jotka minut pysäyttivät, johtui siitä että olin pukeutunut Valtteri Filppulan suomipaitaan. Se nimittäin aiheutti kysymyksiä. Yritä siinä sitten puhua, kun kummatkin ovat hyvän näköisiä poikia ja itse olet suunnilleen hikilenkillä ja osaat hädintuskin paria sanaa enempää espanjaa! Huh, mutta mukavaa oli ja sain haluamani kuvat.

Likainen joki, joka kulkee lähellä kotia. Ihme ettei se ole kuivunut
näissä helteissä!

Toinen sisäänkäynti Jardin del Principeen

Palacio Realin puiston vesialtaan eläimet uiskenteli veessä : D

Tosiaan vuorten keskellä ollaan, ihan jees maisemat :)

Huomenna on suuntana Toledo. Jos sieltäkin jäisi pari kuvaa messiin, niin saisin ne tänne laitettua teidänkin nähtäväksi :)

Hola amig@s!

Vähän on piemähkö kuva, mutta se johtuu tuosta
auringon laskusta :) Eilis illalta siis, lämmintä on!

Vaikka olen jo pitkän aikaa ollut kiinnostunut Espanjalaisista ja heidän elämäntavoistaan, ja jopa ottanut siitä selvää ennen tänne lähtöäni, niin en silti voi olla ihmettelemättä joitain asioita, mitkä ovat aivan eritavalla kuin Suomessa tai ainakin meillä kotona.

Ensinnäkin, täällä on aivan kamala meteli kaiken aikaa. Ja minä olen vielä sellainen, että rakastan hiljaisuutta. Olen tähän asti luullut, että Serranon Perheessä näyttelijät puhuvat lujaa sen takia, että heidän vuorosanansa varmasti kuuluisivat mikrofoniin, mutta nän ei ilmeisesti ole! Minusta tuntuu, että kaikki täällä huutaa asiansa selväksi. Ja ei, he eivät puhu lujaa sen takia, että minä ymmärtäisin paremmin, sillä olen kyllä tehnyt selväksi, että ymmärrän heitä.
Aivan arkipäiväistä on myös huudattaa televisiota niin lujalla kuin vain mahdollista. (Nyt olisi todella tarvetta niille Hansun (ah, miten nostalginen tunnelma tuli yläaste ajoista!!) kuulokkeille ja samalla myös Tiirikka vois tulla opettamaan näille niistä desipeleistä!)

Meillä ei ainakaan kotona ole ikinä syöty samaan aikaan ruokaa. No, ehkä kerran kuukaudessa, jos kaikki sattuu olemaan samaan aikaan kotona. Mutta täällä on lähes kaikkien velvollisuus istua pöydässä samaan aikaan ja siellä sitten myös istutaan siihen asti, kunnes kaikki ovat syöneet. Toisaalta minä en kyllä valita, koska onhan tämä erittäin hyvä ja mukava tapa jutella päivän asiat läpi.

Ruoka-ajatkin poikkeavat siitä, mihin olen tottunut Suomessa. Aamupala syödään, kun herätään (tähän asti ihan ok), mutta sitten, päiväruoka syödään joskus 2-3 aikaan. Pääasiallinen illallinen syödään sitten yhdeksän ja yhdentoista välillä. Ja yleensä ulkona, sillä täällä on aivan naurettavan halpaa syödä ulkona. Siis, kuinka moni Suomessa pärjää alle viidellä eurolla, jos haluaa syödä kunnon ruoan jossain muualla kuin kotona? (Enkä nyt tarkoita mitään Subwayta!) Ja sitä paitsi, luulenpa että tulee jopa kalliimmaksi syödä kotona, sillä ruokakaupan hinnat ovatkin sitten jo omaa luokkaansa, siis suunnilleen samat kuin Suomessa.

Pieni tapas, jonka täytteen saa valita kymmenistä
eri vaihtoehdoista. Tässä on lohta ja eräänlaista juustoa.

Ja sitten on tottakai vielä se itse ruoka! Aamupalana syödään yleensä paahtoleipää, jonka päällä on marmeladia, Nutellaa tms makeata herkkua. Jos paahtoleipä ei maistu, niin sitten voi syödä keksejä! Ja minä kun olen Suomessa tottunut ihan vain kaurapuuroon tai ruisleipään -.- Päivällinen on yleensä melko kevyt, mutta silti täyttävä, koska sillä pitäisi periaatteessa pärjätä iltaruokaan asti. Esimerkiksi voidaan ottaa tämän päivän päivällinen, joka oli Ensaladilla rusaa (eräänlaista espanjalaista perunasalaattia), grillattua jänöä ja Chorizo-makkaraa sekä "jälkiruoaksi" verkkomelonia. Illalliseksi söin tänään joitain ihmeellisiä kinkkuleikkeitä, joissa oli välissä juustoa, sekä päivälliseltä jäänyttä Ensaladilla rusaa.

En voi kuin ihmetellä myös sitä, miten laihoina paikalliset pysyvät kaikesta siitä ruokailujen välisestä napostelusta huolimatta! Katselin äskön perheen tyttären kanssa televisiota, ja tuntui, että hänellä oli koko ajan jotain suussaan, muun muassa jäätelöä, tomaattikeksejä, erilaisia leivoksia sekä popcornia! Miten hän oikein kuluttaa sen kaiken energian? Jos minä lähtisin samaan, niin tulisin täältä entistäkin lihavampana pois yhdeksän kuukauden kuluttua!

Vielä yksi asia, mikä minua ihmetyttää on televisio. Ainakin minun perheelläni televisiosta näkyy sen seitsemän miljoonaa eri kanavaa, ja jokainen ohjelma on espanjaksi! Siis dupattu, ei mitään tekstejä! Ja ensimmäisellä kerralla, kun katselin niitä "haluatko miljonääriksi" -tyyppisiä visailuohjelmia, aloin miettiä reilun puolentunnin kohdalla, että eikö Espanjassa näytetä lainkaan mainoksia ohjelman aikana. Oikea vastaus on: näytetään toki! Ne vain on sijoitettu ohjelman loppupuolelle siten, että kun itse ohjelmaa on jäljellä vajaat viisi minuuttia, se katkaistaan ja aloitetaan näyttämään niitä mainoksia ja sitä maratonia kestääkin sitten seuraavat kuusi ja puoli minuuttia!

Minusta on myös kivaa se, että ihmiset täällä ovat niin avoimia suomalaisiin mörökölleihin verrattuna. Tuolla kun kävelet kaduilla, niin ihan tuntemattomat ihmiset, tytöt ja pojat, nuoret ja vanhat moikkaavat sinua, ja haluaisivat ehkä jopa jäädä jutulle, mutta heti kun he näkevät haamun valkoisen ihoni he tajuavat, etten ole paikallisia ja tuskinpa silloin osaankaan espanjaa riittävän hyvin. Espanjalaiset kun eivät tunnetusti halua/viitsi/osaa puhua englantia, joten he ottavat samantien takapakkia, jos vastaat heille jotain englanniksi. Mutta ne espanjalaiset poskisuukot on kyllä kivoja! "Mua, mua!" : D Paitsi sillon, kun "suudeltavalla" on parin millin pituinen parta!! Pistelee erittäin ikävästi, nimimerkillä: tänään yhtä kokemusta rikkaampi :S Mutta ei, hauskaa täällä on! Pienoin kulttuurishokki tietysti, vaikka siihen yritinkin varautua.



P.S. Älkää laittako mulle viestejä mun vanhaan numeroon! Jos jotain asiaa, niin soittakaa siihen numeroon, koska puhelut tulevat kyllä perille. Käytän nimittäin HolidayPhonea, joka siirtää puhelut minulle espanjalaiseen liittymään. On meinaa paljon halvempaa mulle soittaa täältä sitten Suomeen, ja kun se on kuitenkin prepaid, niin ei tuu ongelmaa niiden laskujen kanssa sitten jälkikäteen. Kiitos huomiostanne! :)

Ensimmäinen päivä

Uskokaa tai älkää, mutta selvisin hengissä perille ja myös laukku oli upeasti Madridissa, kun sitä lähdin hakemaan. Mutta yh! En vieläkään pidä lentämisestä, sen sain todeta useampaan kertaan eilen. Ensinnäkin, se kone jolla lensin Helsingistä Riikaan oli aivan kamala! Se oli vielä tavallistakin pienempi kone, jossa aina kaksi istui vierekkäin (no, minun vieressäni istui sentään ihan söpö suomalainen poika, joten en valita :D), mutta ahdasta oli! Vaihto Riikassa sujui ongelmitta, vaikka tylsähän siellä oli istuskella neljä tuntia seuraavan koneen lähtöä odotellessa. Onneksi Dan Brown pelasti minut jälleen, koska onhan tuo Da Vinci -koodi hyvä kirja.
Riikasta lähtevä kone oli sentään jo normaalimman koneen oloinen, mutta ahdasta siellä silti oli! Ja yksinäistä, kun ympärillä olevat ihmiset olivat ilmeisesti Latvialaisia, ja pölöttivät sitten sitä omaa kieltään. Viisi tuntia on kuitenkin pitkä aika kuunnella sitä latviaa..

Madrid Barajas lentokenttä yllätti minut kyllä koollaan, vaikka tiesinhän minä, että se on iso. Kun lopulta löysin sieltä laukkuni ja myös perheeni isän ja pojan, niin matka autollekin tuntui olevan pari kilometriä pitkä. Ja sitten se liikenne! Kellohan oli jotain kolme ja tosiaan perjantai päivä, niin kaikki olivat matkalla samaan suuntaan kuin mekin, koska harva jää Madridiin viikonlopuksi, kun voi lähteä esimerkiksi Valenciaan tai Córdobaan. En ole ottanut selvää kuinka paljon täällä on liikenneonnettomuuksia vuodessa, mutta kun vauhtia on päälle 100km/h ja autot kiilailevat toistensa eteen aivan surutta, niin en yllättyisi vaikka ne luvut olisivat suuret.

Kivi on mukana, kiitos siitä vielä! <3

Onneksi kuitenkin pääsimme turvallisesti perille Aranjueziin. Tämä talo on kyllä aivan ihana. Se sijaitsee aivan Aranjuezin laitamilla, vähän rauhallisemmalla alueella. Kaikki on silti aivan kävelymatkan päässä. Jos joku on joskus katsellut Serranon Perhettä, niin tämä talo on juurikin sen tyylinen, vain hieman modernimpi (mutta keittiö on pienempi). Jokaisella on oma, tilava huone ja minusta on todella mukava, että lapsien huoneet ovat aivan heidän näköisensä. Pojan huone on urheilufanin taivas ja tytön huoneessa ei todellakaan ole säästelty punaisen eri sävyjä. Ja sitten on tietysti vielä tuo piha-alue aidan sisäpuolella. Sen tekemiseen on nähty paljon vaivaa, koska täällä on pieni suihkulähde, upeat puutarhakalusteet ja iso uima-allas, jossa on myös poreamme samassa!


Vaikka minulla on tähän asti ollut todella mukavaa täällä, niin silti hieman kaivelee koti-ikävä. En olisi uskonut, että tulen kaipaamaan jopa puita ja metsää, mutta niin vain myös ne on näköjään yksi asia, mitä voi ikävöidä. Onneksi niillekin on kuitenkin pyhitetty joitain alueita, ettei täällä aivan hiekkaerämää fiilistä pääse kokemaan.

Matkakuumettako?

Kyllä sen huomaa, että on enää vain viikko lähtöön, kun öisin herää miettimään kaikkea turhaa. Iltaisin saa vielä joten kuten nopeasti unenpäästä kiinni, mutta sitten yöllä herää siinä kahden aikaan, eikä millään enää nukuttaisi. Viime yönäkin heräsin ja sormia olisi hirveästi syyhyttänyt alkaa pakkaamaan tavaroita laukkuun. Järki kuitenkin sanoo, että se on aivan turhaa vielä tässä vaiheessa. Kyllä sitä sitten ensi viikollakin ehtii.

Samalla on jotenkin todella haikea olo. Yhdeksän kuukautta on kuitenkin hyvin pitkä aika, vaikka se varmaan meneekin ohi todella nopeasti. Joka tapauksessa ajattelin listata asioita joita en tule kaipaamaan Suomesta, jos se auttaisi tähän onttoon oloon, joka minulla on nyt muutaman päivän ajan ollut.. Paljon mukavampi listata negatiivisia asioita, kuin niitä asioita, joita tulee kaipaamaan.

Sää


Totuushan on se, että Suomeen on varmaan taas tulossa aivan kamalan kylmä talvi, ja minä inhoan lunta ja pakkasia aivan yli kaiken! Viime talvenakin oli melkein -40 ja minä tärisin sisälläkin, vaikka takka oli päällä ja ylläni oli sentään kolme kerrosta vaatteita. Madridissa voi tietysti myös mennä miinus asteille huonoimpina päivinä, mutta silti keskiarvoisesti siellä ollaan plussan puolella. Pitää kuitenkin muistaa, että siellä ei taloissa ole aivan yhtä hyviä toppauksia kuin meillä täällä Suomessa, että ehkä on parempi ottaa jotain paksua yövaatetta mukaan, etten aivan palellu.
Mutta siitä paleltumisesta ei varmaan ole vaaraa ainakaan vielä vähään aikaan, kun siellä nyt näyttäisi vielä olevan reippaasti yli 30 astetta lämmintä..

Musiikki


Kuten varmasti jotkut tietävät, minulle ei vaan uppoa suomalainen musiikki! Tämä kesä on ollut aivan kamala, kun eetteristä on soinut kaiken aikaa neljä aivan ekstra ärsyttävää biisiä:

• Jukka Poika - Silkkii
• Poju - Poika Saunoo
• Antero Mertaranta ft. Finnish Hockey Mafia - Taivas Varjele
• Arttu Wiskari - Tuntematon Potilas

Olen siis todella onnellinen, jos pääsen näistä ärsyttävistä rinkutuksista eroon ja heitän todellakin sitä olentoa vesilinnulla, joka minulle soittaa näitä biisejä! En tietenkään sano, etteikö Madridissa sitten tulisi eteen jotain ärsyttävää biisiä, olen vain lopen kyllästynyt näihin neljään "kesähittiin".

***********

Mitä se tarkoittaa, etten keksi enempää kuin kaksi asiaa, joita en jää ikävöimään Suomesta?? Ainakin sitä, että Suomi on kaikin puolin hyvä maa asua ja että täällä ei kovin montaa asiaa ole, joita ei jäisi kaipaamaan. Katsotaan, kuinka monta kohtaa saan listattua Espanjasta sitten yhdeksän kuukauden kuluttua..

Miksi Madrid?

Madrid on täynnä upeita, vanhoja, kulttuuririkkaita paikkoja, joissa haluan käydä siellä ollessani.
Espanjassa on kuitenkin paljon muitakin kaupunkeja, jotka olisivat vallan hyvin sopineet minulle. Miksi siis en olisi lähtenyt Barcelonaan, Valenciaan, Málagaan tai vaikkapa Sevillaan, joista varmaan kaikista olisi löytynyt perheitä?

Barcelona on täynnä historiaa. Antoni Gaudín suunnittelemat paikat, kuten Sagrada Família ja Parc Güell ovat jo itsessään näkemisen arvoisia paikkoja. Lisäksi vanhakaupunki kiinnostaa minua valtavasti ja miksei tietenkin Circuit de Catalunya, silloin kun siellä ajetaan Formuloilla. Pitkä miinus Barcelonan kohdalle tulee kuitenkin jo siinä, että siellä puhutaan aivan erilaista kieltä, kuin muualla Espanjassa. Katalonia on aivan irrallinen osa Espanjaa, tai ainakin niin he haluaisivat ajatella. Minulla ei ole vielä espanja riittävän hyvin hallussa, että voisin ymmärtää katalooniaa, joka on siis heidän oma kielensä. Ja kun olen kuitenkin henkeen ja vereen "Madridista", niin en varmasti sopeutuis sinne sini-puna -mereen millään tavalla.

Paellaa

Valencia on kaunis rannikkokaupunki ja la paella Valencian koti. Valenciassa sijaitsee upea taide- ja tiedekeskus, jossa haluaisin myös joskus käydä. Ja onhan sielläkin moottorirata: Valencia Circuit, joka on aivan upouusi. Valenciassa on plussaa myös se, että siellä on lämmin lähes ympäri vuoden, mutta pitkä miinus tulee kielestä. Valenciassa puhutaan kyllä espanjaa, tai niin sanottua castillaa, mutta siellä on myös "oma kielensä".

Málaga on turistien suosima kaupunki Espanjan aurinkorannikolla. Málaga tulisi varmasti ensimmäisten paikkojen joukossa mieleen, jos haluaisin lomalle. En ole kuitenkaan menossa Espanjaan lomalle vaan töitä tekemään, hankkimaan elämänkokemusta ja tutustumaan espanjalaiseen kulttuuriin, joten Málaga ei sen takia mielestäni ole paras paikka siihen. En usko, että löytäisin sieltä aitoa espanjalaista tunnelmaa, koska siellä liikkuu turhan paljon turisteja, varsinkin keväisin ja syksyisin. Jos etsisin kansainvälistä menoa, niin siihen Málaga sopisi täydellisesti. Pari vuotta sitten minulla melkein oli mahdollisuus lähteä Fuengirolaan suomalaiseen kouluun opiskelemaan puoleksi vuodeksi, mutta se valitettavasti kariutui moniin syihin. Se olisi kuitenkin ollut varmasti mahtava kokemus!

Sevilla on näistä kaikista kaupuingeista ainoa, jota todella harkitsin Madridin ohella. Sevilla vetää puoleensa sen sijainnin, ilmaston ja ympäristön vuoksi. Ensinnäkin Sevillan historia on todella mielenkiintoinen. Sen takia siellä onkin niin paljon vanhoja, kauniita paikkoja, kuten Santa Marían katedraali, joka on erittäin kaunis rakennus. Museoita kaupungissa on jokaiseen makuun, ja jos tykkää vain käyskennellä luonnon helmassa, niin puistojakin on paljon! Flamenco, tuo upea musiikki ja tanssilaji, on myös peräisin Andaluciasta. Vaikka sanoja ei ymmärtäisi, niin tunnelma vie silti mennessään, kun seuraa ammattitanssijoiden esitystä hämyisessä pubissa ja kuuntelee rytmillistä musiikkia.

Madrid on Espanjan pääkaupunki ja täynnä elämää, niin päivällä kuin yölläkin. Päivisin voi mennä Casa de Campon -puistoon nauttimaan mansikoista, auringosta, ihmisistä tai vaikka vain katselemaan kun espanjalaiset soutelevat. Lisäksi Madridissa on Paseo del Pradon museokolmikko, joihin lukeutuvat Prado, Reina Sofia ja Thyssen-Bornemisza, jotka ovat turistien suosimia paikkoja, ja minunkin on pakko ne kokea! Lisäksi kuuluisat aukiot, Plaza Mayor ja Puerta del Sol, johon esimerkiksi uudenvuoden yönä keräännytään syömään yhdessä viinirypäleitä ja kuuntelemaan kirkonkellojen soittoa, sijaisevat Madridissa.
Ja kun Madridista puhutaan, niin ei voida unohtaa kaupungin kahta joukkuetta, Real Madridia ja Atlético Madridia, joiden kummankin paikallispeleissä haluan käydä edes kerran!
Koska niin kovasti haluan tutustua espanjalaiseen kulttuuriin, niin en voi unohtaa myöskään härkätaisteluja. Ne ovat kuitenkin todella suosittuja ja osa heidän kulttuuriaan, että minun on pakko käydä edes taisteluareenalla, vaikkei siellä silloin härkää olisikaan. En välttämättä halua nähdä taistelua. Madridissa sijaitseekin yksi Espanjan tunnetuimmista areenoista nimittäin Las Ventasin härkätaisteluareena.

Espanjalaiseen kulttuuriin kuuluu tietysti myös tapakset, muut ruoat sekä tietysti hyvät viinit. Näitä pääsen varmasti maistelemaan useampaankin otteeseen, sillä tapakset ovat aivan arkipäiväisiä välipaloja ja niitä on jokaiseen makuun. Varsinkin Madridilaiseen kulttuuriin kuuluvat Churrot, jotka ovat eräänlaisia uppopaistettuja leivonnaisia, joita nautitaan kaakaon kera. Ja nyt en todellakaan puhu siitä kaakaosta, mitä moni on tottunut juomaan täällä koto-Suomessa, vaan enemmänkin todella jämäkästä suklaakastikkeesta, jota ei oikein voi juoda.




Ehkä kuitenkin suurin syy sille, miksi olen valinnut Madridin tulevaksi kotikaupungikseni, ja paikaksi, josta on hyvä aloittaa Espanjaan tutustuminen, on järjestö, jonka kautta lähdin au pairiksi. Järjestön lähes kaikki perheet asuvat nimittäin Madridissa tai sen lähiympäristössä. Mielestäni oli paras lähteä järjestön avulla maailmalle, koska en ole koskaan aikaisemmin käynyt Espanjassa ja onhan se aina turvallisempi, kun takana on ammattilaisia. Mielestäni Eurooppaan voisi kuitenkin lähteä myös aivan hyvin itsenäisestikin, mutta jos suuntaa amerikkaan aupairiksi, niin silloin on ainakin pakko lähteä järjestön kautta. Syy, miksi minä en lähtenyt amerikkaan on oikeastaan siinä, etten halunnut lähteä rapakon taakse. Mielestäni se oli aivan liian kaukana, ja lisäksi siellä olisi pitänyt olla vähintään 12 kuukautta, joka ei minun puolestani olisi millään onnistunu, kun kuitenkin haluan hakea taas ensi keväänä johonkin kouluun.

Tuskinpa kukaan enää ihmettelee, miksi Espanja on minun suuri rakkauteni. Tai jos ihmettelee, niin kysy toki! Vastaan mielelläni, sillä tämä on puheenaihe, josta tykkään puhua vaikka kuinka kauvan!

(Kuvat googlen kuvahaun tuloksia)

Miksi España?

Lupasin kertoa hieman tarkemmin, minkä takia juuri Espanja ja nimenomaan Madrid on suuntani seuraavien yhdeksän kuukauden ajan, joten olkaapa hyvät!

Miksi España?


Moni on varmaan kuullutkin minun Jalkapallotarinani, mutta ne, jotka eivät ole sitä kuulleet, niin minäpä kerron lyhyen tiivistelmän:

Oli siis vuosi 2008 ja alkukesä, kun olimme äidin ja mummon kanssa Turkissa Alanyassa. Samaan aikaan pelattiin jalkapallon EM-turnausta, joka ei minua silloin kiinnostanut pätkääkään. Sen tunnelmalta ei kuitenkaan voinut välttyä, sillä viereinen hotelli oli Hollantilaisten valloittama ja siellä huudatettiin televisiota aina öisin niin lujalla, että varmasti tiesi, ketkä pelasivat. Ja kun kerta olimme Turkissa, niin myös paikalliset pitivät kovaa meteliä varsinkin niinä öinä, kun Turkki oli voittanut oman ottelunsa..
Palasimme Suomeen, missä luulin jo päässeeni eroon jalkapallosta, mutta luulo ei todellakaan ole tiedon väärti. Ystäväni, sanotaan häntä vaikka neiti S:ksi, kysyi olinko seurannut kisoja. Saatuaan kieltävän vastauksen hän lähes pakotti minut katsomaan sinä iltana tulevan ottelun, joka oli Espanjan ja Ruotsin välinen kamppailu. Pelihän loppui 2-1 Espanjalle, mutta tulostakin tärkeämpää minulle oli kentällä kirmanneet salskeat nuoret miehet ja varsinkin Sergio Ramos -nimeä selässään kantanut herrasmies. Siitä lähtien seurasin kaikki Espanjan pelit jättämättä väliin yhtäkään ja kun kisat loppuivat kyseisen maan voittoon, olin tottakai enemmän kuin onnellinen. Tottakai tiedostin, että tämä oli Espanjan toinen mestaruus, mutta edellisestä voitosta olikin jo ikuisuus aikaa, ja pitkiin aikoihin Espanja ei ollut selvinnyt turnauksessa pitkällekkään.

Tämä oli alkusysäys kiinnostukselleni Espanjaa ja espanjalaisia kohtaan. En ollut koskaan aikaisemmin ollut oikein kiinnostunut kyseisestä maasta, mutta sanottakoon, että tämä sama heppu, jonka takia naulauduin television eteen kuin tatti joka kerta kun Espanja pelasi, sai minut myös kiinnostumaan enemmän kielestä ja kulttuurista.

Samaan aikaan televisiosta tuli Serranon perhe -niminen ohjelma, jota katselemalla aloin opiskella kieltä. Aluksihan se kuulosti siansaksalta, enkä millään voinut ymmärtää, miten joku sai mitään selvää siitä mongerruksesta, mutta kun aloin todella harjotella ja ymmärtää sanoja sieltä täältä, niin puheeseenkin tuli selvä intonaatio ja sanat erottuivat täydellisesti!

Voin siis sanoa, että jalkapallo on kyllä yksi suurimmista syistä, miksi Espanjasta on tullut niin tärkeä asia minulle, mutta se ei ole yksin ainoa syy ihastukseeni maata kohtaan. Ja kuten voitte huomata, ilman neiti S:ää en olisi koskaan varmaan kiinnostunut Espanjasta!

Kaksi viikkoa!

Aamukampa se vain harvenee ja harvenee päivä päivältä ja samalla jännitys ja stressi alkavat käydä sietämättömiksi!

Kaksi kokonaista viikkoa enää Suomessa ja sitten on muutto edessä ulkomaille, muille maille! Perjantaina 26.8. minun pitäisi olla puoli kahden aikaan juuri saapunut Madrid Barajas lentokentälle, olettaen että lentokoneet ovat aikataulussa! Sieltä sitten matkani jatkuu isäntäperheen luokse Aranjueziin, joka sijaitsee 48 kilometriä Madridista etelään. Ei siis kovin paha!


Myöhemmin tulen kertomaan enemmän, miksi ja kuinka olen oikein päättänyt lähteä Madridiin au pairiksi, sitä kun kaikki tuntuvat ihmettelevän. Ainut vastaus näihin kysymyksiin kun ei ole jalkapallo.. Anyways, tämän blogin ideana siis on, että perheeni ja ystäväni saisivat lukea kommelluksistani tulevaisuudessakin, joten yritän olla aktiivininen kirjoittelija, aluksi tulee postauksia ehkä hieman tiheämpään tahtiin, mutta jos yrittäisin kirjoittaa edes pari kertaa viikossa, niin se olisi varmaan sopivasti. Jos elämäni kuitenkin muuttuu yhtä rutinoituneeksi kuin se on nyt, en ehkä viitsi kirjoitella niinkään useasti, toivotaan siis ettei niin käy! Yritän kokea ja tutustua Madridiin ja sen lähiympäristöön työni ohella, joten jos joku haluaa tietää enemmän jostain tietystä paikasta Madridissa, niin yritän toteuttaa asian :)

Kuvia yritän ottaa niin paljon kuin vain mahdollista ja laittaa niitä myös tänne! Tällä hetkellä kamera, jonka olen aikonut ottaa mukaani on HTC puhelimeni kamera, joten kuvat ovat sitten myös sen laatuisia. Pääasia nyt kuitenkin kai on, että jotain kuvitusta saisin myös tänne blogiini ja tietysti jotain kuvallista muistoa myös itselleni vuodesta, jota en uskonut koskaan kokevani!

Vielä on paljon tehtävää ennen lähtöä, suurin tehtävä tietysti on pakkaus.. No, ehkä se pakkaus vielä menee, mutta se purkaminen! En jaksaisi miettiä tällaisia asioita vielä ainakaan viikkoon, mutta se nyt vain on totuus, että ainut asia päässäni tällä hetkellä ON muutto pois Suomesta. Vielä se ei ole vaikuttanut yöuniini, mutta eiköhän senkin aika tule kohta..

Lisää ajatuksia ja lähtötunnelmia ensi viikolla, kun taas ehdin kirjoittamaan! Muistakaa, että sana on vapaa ja haluaisinkin kommenttia, jos jokin asia mietityttää.

Besos mojados, niinkuin Wisin y Yandel osuvasti sanoivat eräässäkin biisissä <3